Päärooleja F. M. Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus näyttelevät syyllisyys ja epäilykset. Kirja kuvaa 1800-luvun Pietarissa elävän Rodion Romanovits Raskolnikovin elämää suurten taakkojensa kanssa.
Alussa Raskolnikovin mielessä on vain ajatus, joka itsessäänkin jo ahdistaa. Vähitellen ajatus paisuu niin suureksi, ettei se enää mahdu Raskolnikovin sisään, vaan tulee ulos tekona, murhana. Raskolnikov tappaa kirveellä vanhan, saidan panttaajalesken, jolle on monet kerrat itsekin joutunut viemään tavaroitaan. Kuin ihmeen kaupalla hän selviää lesken asunnosta kotiin ja kaatuu kuumeisena vuoteenomaksi moneksi päiväksi. Razumihin, opiskelutoveri, tuo paikalle muutamia ystäviään ja lääkärin alkaen järjestellä Raskolnikovin asioita.
Raskolnikovin elämässä vilahtelee tuon tuostakin poliiseja muistuttamassa lain pitkästä kourasta. Milloin hän joutuu todistamaan tuttavansa onnettomuutta, milloin taas ovat vuokravelat erääntyneet. Kaiken lisäksi Raskolnikov on ollut viimeinen murhaamansa lesken luona käynyt panttaaja ja joutuu tästäkin syystä kuulusteltavaksi. Kaikki tämä rasittaa kuumeista ja maanista Raskolnikovia, joka on jo monesti tunnustaa murhan vain päästäkseen paineesta.
Asioilla on taipumus kasautua, niin myös syyllisyydellä. Murhan tuoman taakan päälle saapuu kaupunkiin rakas sisko, joka on perheen taloudellisen tilan vuoksi uhrautunut naimisiin väärälle miehelle. Raskolnikov ei ylpeänä ihmisenä tahdo kenenkään - vähiten sisarensa - uhraavan elämäänsä vuokseen. Tästäkin huolimatta Raskolnikov kylvää rahaa holtittomasti ympärilleen yhä pahentaen taloudellista ahdinkoaan - ja tuntee syyllisyyttä siitä.
Kaikkein pahimman syyllisyydentunteen tuo kuitenkin itse murha, ja pelko sen paljastumisesta ahdistaa sairasta mieltä. Ihminen ei voi nähdä toisen ihmisen ajatuksia, ei myöskään Raskolnikov. Sen sijaan hän miettii kuumeisesti, mitä muiden päissä mahtaa liikkua, tietävätkö he. Väliin hän on voitonriemuinen onnistuneesta salailustaan, väliin varma, että kaikki tietävät, mutta vielä leikittelevät hänellä kuin kissa hiirellä. "Kiukuissani puhun vielä liikoja! Ja minkä vuoksi he piinaavat minua?"
Pahinta Raskolnikovin tilanteessa on, ettei hänellä ole ketään uskottua, ei ketään, jolle tunnustaa. Hän tietää, että hän tulee kantamaan murhaa sisällään lopun ikäänsä. Paha ja kova on rikollisen kohtalo, teko sitoo häntä ikuisesti, sitoo tunnustettuna ja vaiettuna. Ei kerran rikoksen tehnyt enää voi tekoaan hyvittää, ei rahoittamalla kuolleen tuttavan perillisiä, ei tarjoamalla avokätisesti huoralle ryyppyrahoja, ei suojelemalla vasta petettyä, humalaan juotettua tyttöparkaa. Syyllisyyttä ei voi maksaa takaisin rahalla, hyvillä teoilla, itseäänkään tappamalla ei.
Raskolnikovin annetaan kärsiä rangaistuksista pahin.
19990309. Muita tekstejäni