Str 14, dex 16, con 12, int 15, wis 16, cha 11 (myöhemmin 12), ulkonäkö 10 (myöhemmin 11).
Pari vankkuria saattueineen lähti kaupungista pohjoiseen. Hetken matkan päässä kaupungista metsän kätköistä hiipi tielle kaksi kummallista hahmoa: alaston puolihaltianainen seuranaan kultaturkkinen urosleijona.
Folia oli jo jonkin aikaa tarkkaillut kaupunkia ja sieltä pohjoiseen johtavaa tietä matkaseuran toivossa. Koska etelän metsät oli jo tutkittu, veti pohjoinen pimeys puoleensa. Vaikka Folia onkin jonkinlainen erakkoluonne ja viihtyy vain eläinystäviensä seurassa, viime vuoden aikana Folialle huomasi kaipaavansa hetkeksi toisten kaltaistensa seuraa.
Nuori Folia jäi ihmisisänsä kasvatettavaksi haltiaäidin lähdettyä pitkälle matkalle mantereen poikki. Isä eli itärannikon kaupungissa Magillanissa, jonka elämän ihmismäisen kiihkeä rytmi ei miellyttänyt Foliaa, ja niinpä se karkasi metsään. Ehkä se toivoi löytävänsä sieltä haltioita tai ehkä vain juoksi päämäärättä pois ihmisten luota. "Jos ihmisiä ei olisi, minäkin olisin oikea haltia", tapaa Folia todeta ihmisistä puhuttaessa.
Siirtyminen kaupungista metsään ei ollut helppoa. Folia yritti ensin metsästää, mutta jäi usein nälkäiseksi, tai jos sattui saalista saamaan, ei osannut kypsentää sitä oikein ja sairastui. Lopulta se ymmärsi sanoman, jonka luonto sille yritti kertoa: ei ole oikein raivata itselleen tilaa, vaan on otettava se paikka, joka annetaan.
Kun Folia oivalsi, että luonto antaa tarvittavan, mikäli siltä ei yritä ottaa väkivalloin mitään, helpottui elämä huomattavasti. Folia ryhtyi kasvissyöjäksi ja hylkäsi kiristävät vaatteensa. Eläimiä pitkään tarkkailtuaan Folia löysi ystäväkseen leijonan sekä muutaman lepakon. Luonnonvoimien tutkinta toi mukanaan druidinlahjan. Luontoäiti alkoi antaa Folialle parastaan.
Metsässä eläminen on voimistanut Folian ruumista ja tuonut ennen niin hentoon vartaloon lihaksia. Vaikka Folia onkin kasvoiltaan tavanomainen, antavat tummahko iho ja valkoiset hiukset erikoislaatuisen leiman sen ulkonäköön, eivätkä pään ympärillä lentelevät lepakot tai vartalon ympäri kiertyneet käärmeetkään luultavasti jää huomaamatta. Folia kulkee aina alasti, mutta kun ilmassa alkaa tuntua taistelun hajua, se pukee ylleen nahkaisen panssarin. Jos esimerkiksi temppeliin meneminen edellyttää pukeutumista, kietoo Folia ympärilleen ohuen vihreän liinan.
Folia kantaa mukanaan nuijaa, linkoa, keihäitä ja tikkoja puolustautuakseen hyökkäyksiltä tai tuhotakseen luonnonvastaista. Vaikka Folia tietääkin, että luonnolta ei saa ottaa väkisin, ei tämä tieto ota kantaa ihmisiltä tai örkeiltä ottamiseen. Jos luonto antaa mahdollisuuden hyökätä jonkun kimppuun, miksipä tätä tilaisuutta ei käyttäisi hyväkseen, varsinkaan, jos siitä voi hyötyä jotenkin.
Tähtikirkkaina öinä Folia makaa sammalikossa ja katselee tähtiä. Niissä on jotain erikoislaatuista voimaa, jollaisen se haluaa tuntea virtaavan käsiensä läpi.
Folia hankki matkansa kuluessa leijonan lisäksi seurakseen myös suden. Valitettavasti seikkailijat joutuivat eräänä päivänä väijytykseen, ja leijona kuoli yhdestä tarkasta iskusta. Surullinen Folia päätti päästää myös suden takaisin metsiin omille teilleen ja etsiä seurakseen vaikkapa karhun tai tiikerin - ne olisivat ehkä tarpeeksi vahvoja kestämään seikkailun vaarat.
Eräältä maagilta toverukset löysivät sormuksen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui eläinsormukseksi. Sen avulla Folia saa enemmän eläinystäviä kuin aikaisemmin, ja eläintenkutsumisloitsutkin toimivat paremmin. Yleensä maagiset esineet (arcane-pelit) ovat Folian mielestä typeriä, mutta tämä sormus on kovin hieno ja hyvä. Saisikohan sitä jotenkin paranneltua..?
Folia kertoi kaikille haluavansa oikeaksi haltiaksi. Viimein joku paljasti Folialle, että muuttuminen olisi mahdollista. Toiset druidit, joihin Folia oli matkoillaan kiinteissä yhteyksissä, muistuttivat siitä tosiseikasta, että sellainen, jolla on ihmisisä, ei voi olla haltia. Niin Folia lähti pohjoisen vuoristoseuduilta vaeltamaan takaisin vanhaa kotia kohti ja kotona myrkytti isänsä.
Uuden isän etsiminen olikin sitten vaikeampi tehtävä. Kuka tahansa ei kelvannut, sillä Folia tiesi itse asiassa olevansa puoli-ihminen, neljännesmetsähaltia ja neljännesmustahaltia. Jo tämä neljäsosa drowia oli saanut Folian tuntemaan itsensä kovin erilaiseksi haltioiden joukossa, ja niinpä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta etsiä isäksi musta haltia. Matka Underdarkin portille ei tuottanut lupaavaa tulosta ("Tapa seikkailuporukkasi niin pääset sisään"), joten Folia päätti yrittää etsiä ensin äitinsä.
Äiti löytyi pohjoisesta pienestä metsämökistä. Hetken äitinsä kanssa keskusteltuaan Folia ymmärsi, miten äiti oli päätynyt isän kanssa yksiin - äiti ei näet ollut kovin älykäs. Folia sai lisäksi huomata, että ei ollut äidin ainoa lapsi ja että äidillä oli paljon "vanhoja tuttuja" lähiseuduilla. Eräästä äidin vanhasta tutusta oli kuitenkin hyötyä - hänestä Folia nimittäin sai isän, ja vieläpä oikeanmerkkisen isän. Druidien rituaalissa Folia muutettiin 3/4 mustaksihaltiaksi ja 1/4 haltiaksi.
Str 14, dex 17, con 11, int 16, wis 17, cha 13, ulkonäkö 10.
Folia koki kummallisia muutoksia itsessään. Sen lisäksi, että korvat kasvoivat, iho mustui ja se lyheni puoli päätä, moni henkinenkin asia muuttui oudosti. Nyt Folia yrittää seikkailujensa lomassa päästä selvyyteen siitä, mikä oikeastaan on.
Peli kyllä loppui.