str 17, dex 16, con 12, int 11, wis 16, cha 11, ulkonäkö 15. 23-vuotias ihmismies, 178 cm, 84 kg. LN kunnes pelinjohtaja suositteli muutosta LE:ksi.
Tonin eli pelinjohtajan sivu, mukana mm. muut hahmot.
Arel kasvoi hyvässä perheessä maaseudulla lähellä pääkaupunkia. Rauhallinen maalaiselämä alkoi kuitenkin vähitellen käydä hermoille, naapurit kun tuntuivat seuraavan jokaista liikettä ja raportoivan kaikesta vanhemmille. Kuunneltuaan aikansa pääkaupunginmatkalaisten juttuja Arel oli valmis tekemään päätöksensä: "Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma / ja kaupunkien valot mulle huutaa."
Kaupungissa maalaispojalta huijattiin ensin rahat ja sitten tavarat. Moni olisi palannut häntä koipien välissä kotiin, mutta ylpeä Arel ei siihen alentunut, vaan tuumasi huijaamisen ja varastamisen olevan kaupungin tapa. Jos siis kaupungissa halusi elää, oli toki parempi valita se puoli, joka rikollisuudesta hyötyy.
Arelista tuli pikkurikollinen, rötöstelijä. Poika menestyi melko hyvin toimissaan ja saattoi jopa elättää itsensä varastelemalla, kun piti menot aisoissa vaikka nukkumalla sivukujilla. Kaupungin vartiosto tuli tutuksi, mutta nämä tyytyivät vain lyömään Arelia ja hätistämään tämän pois tapahtumapaikalta, koska eivät uskoneet pojan harrastavan järjestelmällistä rikollisuutta.
Ruokahalu kuitenkin kasvoi syödessä ja Arel lähti taskuvarkauksien sijaan kokeilemaan onneaan murtautujana. Pahaksi onneksi kolmannessa talossa, johon Arel murtautui, nukkui keskellä lattiaa koira.
Arelin onneksi paikalle saapunut vartiosto ymmärsi, että poika oli muutakin kuin vain satunnainen taskuvaras, ja lähetti tämän telkien taakse. Kaupungin läheisessä vankilassa ei kuitenkaan ollut tilaa, ja niinpä muutaman viikon väliaikaisen kellariasumisen jälkeen Arel ja viisi muuta rikollista lähetettiin maaseutuvankilaan. Arel sai viisi vuotta istuttavaa.
Maalla Arel sai viettää aikaa erossa kaupunkikavereistaan ja näiden pahoista tavoista. Ensimmäinen vankilavuosi meni murjottaessa ja häiriköidessä, mutta kun se ei auttanut, päätti Arel pitää mykkäkoulua lopun vankeusaikansa. Hiljaisuudessa oli paljon aikaa ja rauhaa ajatella, ja yllätyksekseen Arel huomasi pohtivansa, miksi oikeastaan oli vajonnut alamaailmaan. Kuukausien pohdintojen tuloksena Arel viimein näki, että varastaminen on pahasta.
Vankilan vartijatkin alkoivat vähitellen kiinnittää huomiota nuoren miehen muutokseen. Ensin he arvelivat Arelin huijaavan, mutta kun hiljaisuutta ja rauhallista mietiskelyä oli kestänyt yli vuoden, he päättivät ihmeissään ottaa yhteyttä paikalliseen luostariin. Luostarista lähetettiin vanha munkki keskustelemaan Arelin kanssa ja opettamaan tätä. Säännöllisillä käynneillään munkki opetti Arelin harjoittamaan kehoaan ja mieltään. Aluksi munkki kävi kahden viikon välein, mutta pidensi sitten käyntiensä välin kuukauteen Arelin edistyttyä.
Vartiosto oli lopulta sitä mieltä, että Arelin voisi aivan hyvin vapauttaa tilaa viemästä, mutta Arel kieltäytyi lähtemästä kertoen ansaitsevansa rangaistuksen laittomista teoistaan. Vartijat kertovat vieläkin tarinaa kummallisesta miehestä, joka vietti vapaaehtoisesti kaksi vuotta nurkkasellissä enimmäkseen istuen silmät suljettuina.
Vapauduttuaan 23-vuotias Arel vietti vielä muutaman kuukauden luostarissa valmistautumassa kohtaamaan maailman. Munkit kehottivat häntä ensin vaeltelemaan maaseudulla, mutta Arel itse päätti astua ensimmäiseksi pahuuden pesään, pääkaupunkiin, näyttämään vanhoille tovereilleen muutoksensa.
Kun Arelin nyt näkee, näkee lihaksikkaan ja harjoitetun, tummaksi paahtuneen nuoren miehen. Arel aloittaa jokaisen aamunsa ajamalla ihokarvansa pois. Vaatteinaan hän käyttää hihatonta valkoista paitaa ja valkoisia polvihousuja. Vaikka Arel kulkeekin paljain jaloin, repusta löytyvät remmisandaalit. Arelin ulkomuoto on miellyttävä, mutta ylpeys ja jopa tylyltä vaikuttava maailmasta eristäytyminen saavat ihmiset mieluummin katselemaan häntä kauempaa. Arel haluaa erityisesti eristäytyä naisista, jotka saattaisivat häiritä nuoren miehen keskittymistä.
Arel ei ole ollut yhteydessä kotiväkeensä kertaakaan kaupunkiin lähtönsä jälkeen. Kotiin hän ei myöskään palaa ennen kuin on kehittänyt itseään niin paljon, että voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että karkumatkasta oli hyötyä. Hän haluaa myös matkoillaan löytää jotain, jonka voi sitten viedä kotiväelle elämää helpottamaan. Välillä mielessä välkkyy yksinkertaisesti raha, välillä taas ajatukset lähtevät suunnittelemaan maagista kuokkaa, joka kuokkisi itsekseen...
Seikkailijaporukassaan Arel tapasi sangen etäisen haltian ja luotettavan oloisen kääpiön lisäksi ihmismaagivarkaan ja puolituisvarkaan. Vaikka nämä yrittivätkin pitää rikoksensa salassa Arelilta, vanha varas tuntee kaltaisensa. Erään kerran, kun puolituinen oli menossa tutkimaan tuhotun aavikkorosvoporukan tavaroita, Arel huomasi tämän ja uhkasi heittää tikarin perään, jos puolituinen ei heti tule takaisin tavaroiden luota. Ei tullut, joten Arel heitti (vaikkakin ohi). Nyt Arel aikoo tehdä lopun mokomista laittomuuksista ja toivottavasti myös typerästä, ylimielisestä ihmismaagista, sillä se on laki, oikeus ja kohtuus (((ja pelaaja on kypsynyt varkaiden viemään hyvään peliaikaan))).
Myöhemmin...
Typerästä ihmismaagista päästiin eroon, kun tämä päätti karata vangin kanssa. Muu poppoo lähti pikaisesti pois tapahtumapaikalta, jotta maagia ei enää tavattaisi.
Arelin tapa suhtautua kanssaseikkailijoihin pani pelinjohtajan miettimään alignmentin vaihtamista. Porukan kääpiöön Arel luotti eikä jättänyt tätä tappeluissa yksin nelosen ketteryytensä kanssa. Haltia oli kovin etäinen, joten Arel ei ollut juuri sen kanssa tekemisissä. Kahdesta varkaasta, joista toinen oli mainittu maagi, Arel ei pitänyt näiden laittomuuksien vuoksi, ja ihmismaagia Arel inhosi avoimesti. Suoranaisia murhasuunnitelmia maagin pään menoksi Arelilla ei ollut, mutta kun maagia olisi pitänyt parantaa, Arel jätti sen muiden tehtäväksi.
Arelista tuli siis lopulta lawful evil. On hyvä elää lakien mukaan, mutta vielä parempi on tuomita niiden mukaan. Luotettavat kaverit ovat luotettavia kavereita ja heidän kanssaan ollaan kiltisti ja uskollisesti, mutta jos toveri ei noudata yhteiskunnan ja Arelin moraalin normeja, on heidät tuomittava asianmukaisesti.
Vielä myöhemmin...
Erään arkipäiväisen luolan seinältä löytyi seikkailun päätteeksi kama eli hakun näköinen munkkiase. Koska ase oli aseteltu seinälle arvokkaan oloisesti, se päätettiin tutkia tarkoin. Kävi ilmi, että Akimatsuri, tuo kama, oli toiselta olevaisuuden tasolta ja erittäin arvokas. Se sopeutuu Arelin mielentilaan ja antaa tämän jopa jonkin verran määräillä itseään. Kunhan Arel saa Akimatsurin lopullisesti sidottua itseensä, hän ja ase ovat yhtä. Siinäpä haastetta nuorelle munkille.
Porukan kääpiöiden rehti asenne - mikäpä ei vaikuttaisi rehdiltä, kun vertailukohtana ovat loppuporukan muodostavat varkaat - on herättänyt Arelissa sympatiaa kääpiöitä kohtaan. Vuosi tai pari pelkästään kääpiöiden seurassa maanalaisissa kaivoskaupungeissa olisi varmaan kasvattava kokemus. Samalla Arel voisi miettiä, olisiko ajatus kääpiöksi ryhtymisestä todella toteuttamisen arvoinen. Ajatus parran kasvattamisesta vain häiritsee.