paljon hyviä otsikkoehdotuksia: HYLÄTYT POLUT, AUTIOT TUVAT KARHUN YMPÄRI KAHDEKSASSAKYMMENESSÄ KILSASSA KULTAKUTRI JA KOLME MUUTA KARHUNKIERTÄJÄÄ ^^^^^^^ Karhunkierros on 70 tai 80 kilometrin mittainen vaellusreitti Oulangan kansallispuistossa ja sen ympärillä. Reitin päätepisteet ovat Rukalla ja Sallan Hautajärvellä. Koko reitti on kohtuullisen helppokulkuista polkua. Kiireisille vaihtoehtona on Pieni karhunkierros, joka seurailee isomman kulkua kahdentoista kilometrin ajan. Matka tarjoaa helpon tavan aloittaa vaellusharrastus. Urheat roolipelikaverukset Antti Tarvainen, Petri Kovanen sekä Timo ja Tiiti Kellomäki innostuivat viime kesänä kokeilemaan vaellustaitojaan Karhunkierroksella. Kahdella ensimmäisellä oli metsäkokemusta lähinnä armeijasta ja Tiitillä partiosta. Edellisestä kunnon metsäretkestä oli silti jo aikaa. VÄLINEURHEILUA? Retkeen varustauduttiin rinkka-, teltta- ja vaelluskenkähankinnoin. Pienillä kävelyretkillä muokattiin jalkoja ja kenkiä yhteensopiviksi. Ruoan kulutusta ja selän kantokykyä käytiin testaamassa etukäteen Seitsemisen kansallispuistossa viikonloppuretkellä. Varusteita lainattiin sukuseuran puheenjohtajan varastoista sekä hankittiin köyhäilykulttuuriin soveliaasta paikasta -- Biltemasta. Halpa ei osoittautunut ainakaan tällä retkellä kovin huonoksi, koska kahdenkympin teltta piti sadetta ihan hienosti ja saman hintaisella retkikeittimellä keitteli melkein yhtä tehokkaasti kuin aidolla Trangialla. Rinkkaa kantava vaeltaja kuluttaa 70 kcal/km eli parinkymmenen kilometrin päivämatkalla 3500--4000 kilokaloria peruskulutus mukaan luettuna. Määrä vastaa puolen kilon voipaketillista päivän ateriana. Retkellä haluttiin kuitenkin syödä muutakin, ja lopulta neljän päivän neljän hengen ruoat painoivat 15 kiloa. Mukana oli muun muassa kolmisen kiloa leipää, kolme pakettia voita ja kilo suklaata. Joka päivälle oli budjetoitu aamupuuro, tukeva lounas ja illaksi vahvistettu pussikeitto. Lisäksi oli paljon naposteltavaa. Kävelyosuuksista selviää suunnilleen yhdellä vaatekerralla, mikäli sää ei muutu eikä paita kastu pahasti. Matkailijat varasivat kävelyä varten housut, shortsit, t-paidat ja pitkähihaiset. Ääriolosuhteita varten oli sateen- ja tuulenpitävät takit ja housut sekä villakäsineet. Erityisen miellyttäviksi osoittautuivat mukaan otetut taukosandaalit, jotka villasukkien kanssa tarjoavat välillä vaihtelua vaelluskengille. Illalla oli hyvä vaihtaa kuiva paita päälle -- parhaassa tapauksessa villapaita. Tavarat kuljetettiin noin 80-litraisissa rinkoissa, joihin ne mahtuivat erinomaisesti. Pienemmilläkin olisi pärjännyt. Antilla oli anatomic-rinkka ja muilla putkirinkat. Rinkan säädöt kannattaa asetella kohdalleen ennen matkaa ja opetella, miten painoa siirretään mukavasti matkan aikana. MÄKINEN ALKUTAIVAL 700 kilometrin automatkalle lähdettiin Tampereelta aamuseitsemältä. Kun viimeiset ruokaostokset oli tehty eli lähinnä ostettu leipää ja voita, päästiin viimein vaeltamaan iltakahdeksan aikoihin. Auto jätettiin Rukalle odottamaan noutajaa. Rukalta lähdettäessä reitti alkaa raskailla nousuilla ensin Rukatunturin rinteelle ja sitten Valtavaaralle, jolla saavutetaan heti matkan korkein kohta, 492 metriä merenpinnasta. Jyrkimpiin nousuihin on Karhunkierroksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi rakennettu portaat, mutta sattuipa matkalle pari sellaistakin nousua, joiden aikana kädet sai edessä kohoavaan rinteeseen isommin kumartelematta. Illan kävely ja nelivetoeteneminen veivät meidät Suolammen laavulle viiden kilometrin päähän kolmessa tunnissa. Useimmille retkeilijöille Ruka on matkan pää. Tämä näkyi paitsi väsyneinä vastaantulijoina myös tiskiharjojen hautausmaana. Laavulle oli näet jätetty ainakin neljä tiskiharjaa seuraavien matkalaisten iloksi. Jos kuljet ensi kesänä Karhunkierroksen Rukalta alkaen, ota alkupäästä pari tiskiharjaa mukaasi ja kuljeta niitä edemmäs! Ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä maasto hidasti etenemistä voimakkaasti: ensin vastaan tuli valtavia mustikoita ja sitten vielä vadelmia. Mäet alkoivat vähetä, joskin komeita näköalapaikkoja ohiteltiin tämän tästä. Vaikka karttaan oli merkitty ojitettua suota koko matkalle, vedestä oli lähes pulaa maata piinanneen kuivuuden vuoksi. Pidimme kaikkea virtaavaa vettä juomakelpoisena; vain seisovista suolammikoista emme juoneet. Mitään vatsavaivoja tästä ei tullut. Edellisenä päivänä olimme tavanneet saksalaisia, joille olimme yrittäneet syöttää Timon anopin mukaan tunkemia karviaisia. Tiitin saksa riitti marjojen tarjoamiseen, ja tytöt kertoivat marjoja syödessään niiden olevan "Stachelbeere". Seuraavan päivän lounaslaavulla Tiiti hämmästytti seuraavia saksalaisia kysymällä: "Wollt ihr Stachelbeere essen?" Jos saksalaisten esiintymistiheys olisi pysynyt koko matkan samana, olisi kielitaito varmaan karttunut monella uudella sanalla, mutta valitettavasti jatkossa vastaan tuli enimmäkseen suomalaisia. PIENELLÄ KARHUNKIERROKSELLA Ensimmäisen kokonaisen päivän kävelymatka oli retken pisin, 21 kilometriä, mikä alkoi olla pienimmälle melkein liikaa. Illalla pääsimme Kitkanjoen rannalle Pienen karhunkierroksen reitille. Kansallisromanttinen koskinähtävyys Jyrävä oli kuivuudesta huolimatta jylhä ja jyräsi. Joen rannalta Siilastuvalta oli koskinäköala, mutta jatkoimme vielä pätkän matkaa riippusillan yli Harrisuvannon laavulle. Laavupaikat oli aikaa sitten viety, ja ympäristössä oli jo viisi telttaakin. Metsässä riitti kyllä tilaa meidänkin majoittua. Pienen karhunkierroksen osalta reitti on kokonaan sepelöity tai pitkostettu, ja jyrkissä kohdissa on portaat. Korkeuseroja kuitenkin riittää, ja suuri osa matkasta kuljetaan jyrkänteen viertä. Lyhyemmän vaellusreitin varrelle mahtuu monenlaista nähtävää, kuten Jyrävän ja Myllykosken kosket, pari riippusiltaa ja huimaavan jyrkkä Kallioportti, jossa kallionseinä putoaa 70 metriä pystysuoraan. Kuusamossa päin liikkuvien kannattaa käyttää päivä kevyeen eräretkeilyyn etenkin, kun tälle matkalle riittävät varusteiksi hyvät kävelykengät, runsaat eväät ja juomapullo. Lapsiperheet voivat jäädä vaikka Siilastuvalle yöpymään. TIHKUA OULANKAJOELLA Kolmas vaelluspäivä alkoi sumuisena ja tihkusateisena. Edellisten päivien helle ja porotus oli tiessään. Alustavasta kurkkukivusta ja nuhasta huolimatta lähdimme urheasti kävelemään hieman hankalakulkuista joenvartta. Jos vesi olisi ollut normaalilla korkeudellaan, olisi päästy testaamaan kenkien vedenpitävyyttä tai jopa kahlailemaan sandaaleilla. Nyt kuljettiin kuivahkossa kaislikossa. Polku ylitti pienen Kulmakkopuron. Sitä pitkin oli 1900-luvun alkuvuosina yritetty uittaa tukkeja Oulankajokeen ja siitä eteenpäin Venäjälle. Tukit olivat kuitenkin juuttuneet kuivaan puroon ja jääneet siihen vuosikymmeniksi. Vasta 30-luvulla ruotsalainen yhtiö osti puut, sahautti ne laudoiksi ja kuljetti junalla Ruotsiin. Osa puista on yhä nähtävillä hyvin kuivassa Kulmakkopurossa, ja puron lähellä on maassa suuret määrät sahajauhoa. Paikka on kuin jonkinlainen irvokas pururata muistutuksena siitä, että metsätyötkin kannattaa suunnitella kunnolla etukäteen. Näitä tuumien söimme eväitä puron vieressä nuotiopaikalla. Illalla ehdimme parahiksi ennen sadetta Ansakämpälle. Kämppä oli aivan uusi, ja siellä oli makuulavereita kahdellekymmenelle hengelle. Olimme ensimmäiset saapuessamme seitsemän tienoilla. Hetken perästä kämppään tuli pari hollantilaista, jotka kyselivät huolissaan, mahtuvatko he mukaan. Tilaa oli tässä vaiheessa ainakin kuudelletoista plus sopusijat. Kun tytöt oli saatu vakuutettua siitä, että tilaa riittää, he kutsuivat loputkin kahdeksanhenkisestä perheestään sisään! Vietimme biologianopettajaisän ja perheen kanssa hauskaa ja kansainvälistä iltaa, kunnes perheen kymmenvuotiaan tytön nukkumaanmenoaika koitti. Aamulla hollantilaiset jatkoivat matkaa kohti Rukaa shortseissa ja suomalaiset pohjoiseen villapaidoissa. Maasto muuttui mäkisestä hyvin tasaiseksi, sillä kävelimme muinaista Oulankajoen laaksoa pitkin. Jääkauden sulamisjoet ovat täyttäneet vaarojen välisen syvänteen hienolla hiekalla, johon Oulankajoki puolestaan on kovertanut itselleen syvän uoman. Lopputulos muistuttaa melkoisesti sorakuoppaa. Paikka paikoin joki on myös oikonut mutkittelevaa reittiään sorakannasten yli jättäen makkarajärviä vanhaan uomaansa. KÖHISEVIÄ KÖNKÄITÄ Kiutakönkään kohdalla Oulankajoen vesi ahtautuu metrin levyisestä välistä. Kuivalla kaudella pystyimme kävelemään niissä paikoissa, joissa vesi tulva-aikaan virtaa, ja ihailemaan eri kokoisia hiidenkirnuja. Köngäs on muutaman minuutin kävelymatkan päässä Oulangan luontokeskuksesta ja siis tavoitettavissa huonoillakin jaloilla. Kävimme luontokeskuksessa nauttimassa vesivessasta ja pehmeästä sohvasta. Vuoden puujalkavitsi oli täytetty karhu, jonka saattoi kiertää. Taivalkönkään kohdalla joessa on pari saarta. Joki ylitetään kolmea riippusiltaa pitkin, ja paikka on omiaan sekoittamaan suuntavaiston. Yövyimme könkään kohinassa autiotuvalla hyvässä seurassa, neljästä muusta yöpyjästä kaksi oli näet samalta yliopistolta kuin me. Tuvalla oli paljon edellisten matkalaisten jättämiä elintarvikkeita, kuten kaakaojauhetta, jonka avulla pidimme tuvan kaakaokekkerit. Ruokaa jäi kuitenkin yllin kyllin hätään joutuvia varten. Viimeinen vaelluspäivä koitti, ja poikkesimme sen kunniaksi hieman reitiltä. Jätimme rinkat Savilammen tuvalle ja kiipesimme vajaan kilometrin matkan Oulangan kanjonille. Tässä vaiheessa jyrkkiä kallioita ja virtaavaa vettä oli jo nähty kotitarpeiksi, eikä henkeäsalpaava näköala aiheuttanut toivottua rasitusastmakohtausta. Kanjonin reunalla syöty suklaa oli kyllä ihan hyvää, niin että kannatti käydä. Retken viimeinen nähtävyys, Rupakivi, on taivaasta tippuneen näköinen kivenmurikka joen keskellä. Polulla tuli vastaan portti, jossa kerrottiin meidän siirtyvän Pohjanmaalta Lappiin. Maasto tasaantui suoksi ja metsäksi. Suomen korkeimmat mäet näyttäisivät olevan Pohjanmaan puolella. Yhtäkkiä tupsahdimme asfalttitielle, jota käveltiin viimeiset pari kilometriä. Samalla alkoi sade. Vietimme iltaa Hautajärven luontotuvan katoksessa ja yövyimme teltassa odotellen aamulla tulevaa noutajaa. Matkan varrelta löytyi kaikkiaan muutama herkkutatti sekä runsaasti mustikoita. Joka päivä keräsimme puolen litran pullollisen mustikoita seuraavan aamun kiisseliä varten. Pariin ruokaan saimme mukaan sieniäkin, tosin kuivuus oli verottanut itiöemien määrää. Viimeisenä iltana syödyssä herkkusienipussikeitossa oli voitattijauhetta, ja ryyditimme sitä vielä telttapaikan vieressä kasvaneilla matoisilla voitateilla. METSÄHALLITUS HUOLEHTII RETKEILIJÄSTÄ Huolto pelasi metsässä kohtuullisesti. Vähän väliä matkan varrelta löytyi nuotiopaikka, laavu tai kämppä. Jokaisessa karttaan merkityssä paikassa on myös puusee, tosin paperit piti kuljettaa itse mukana. Nuotiopaikoilla on halkovaja, johon saa pilkkoa käyttämiensä tilalle uusia klapeja. Yleensä vajat olivat ääriään myöten täynnä valmista klapia, koska kaupunkilaisille pilkkominen on eksoottista hupia. Mukana oli 11 litran edestä vesipulloja. Alussa varastot täytettiin aina täyteen, mikä olikin tarpeen kuivilla vaaroilla, mutta loppupuolella jokien varrella selvittiin paljon vähemmällä. Alkumatkasta rinkat olivat muutenkin painavammat, joten vastakkainen kulkusuunta voi olla hyvä idea. Vaikka reissu tuntui etukäteen pitkältä ja vaikealta -- entä jos tavarat kastuvat? mitä jos joku loukkaantuu? onko kaikkea mukana? loppuuko sprii? -- se ei lopulta sitä ollutkaan. Sivistys ei ollut missään vaiheessa kaukana, ja tarvittaessa apua olisi saanut helposti kännykällä. Reitillä oli muita kulkijoita niin paljon, että yksinäinenkään nilkkansa nyrjäyttänyt ei olisi jäänyt pitkäksi aikaa virumaan. Ensi vuodeksi haemme suurempia haasteita. Urho Kekkosen kansallispuiston erämaaosan kartat on jo hankittu. Millaista on kulkea tiettömässä erämaassa? Onkohan siellä karhuja? Riittääkö sprii tällä kertaa? Siitä kuulette ensi kerralla. Retken varustelista ruokineen sekä lisää valokuvia on nähtävissä osoitteessa http://iki.fi/tiiti/karhu/ ------------------------------------------------------------------------ ATERIAT Savukinkkukastike: 1 pussi makaronia, 1 kg paseerattua tomaattia, 700 g savukinkkua, 1 kuivattu sipuli, valkosipulijauhetta, basilikaa, mustaapippuria, suolaa. Keitä makaronia. Kuutioi kinkku noin puolisenttisiksi paloiksi, sekoita kaikki paitsi makaronit, hauduta niin kauan kuin nälältä raaskit. Kinkusta jää yli tukevat viipaleet leivän päälle. Soijarisotto: Riisiä, 2 dl vaaleaa soijarouhetta, kuivattua paprikaa, sieniä jos on löytynyt, pieni kauhallinen voita, suolaa. Keitä riisit ja paprikat yhdessä ja soija toisessa kattilassa. Paista sienet voissa. Lisää soijarouheen sekaan runsaasti voita. Sekoita kaikki. Liharisotto: Riisiä, kuivattua jauhelihaa (tuorepaino 700 g), 1 dl kuivattuja suppilovahveroita, 1 kuivattu sipuli, mustaapippuria, suolaa, puoli kauhallista voita. Liota kuiva-aineita ainakin tunti ennen ruoka-aikaa, mieluummin enemmän. Keitä riisit yhdessä ja kuiva-aineet toisessa. Kuiva-aineet tarvitsevat aika vähän vettä. Lisää voita lihan sekaan. Jos vettä jää yli, sen voi juoda lihaliemenä. Pussiruoka: Partiokaupan pussiruokaa jossa mukana lihaa, 1 dl cashewpähkinärouhetta. Valmista ruoka ohjeen mukaan ja lisää pähkinärouhetta, niin saat alkuperäistä maukkaamman aterian. Aamupuuro: Puoli pakettia neljän viljan pikahiutaleita, kaksi pussia lämmin kuppi -kiisseliä, mustikoita jos on löytynyt, sokeria, suolaa. Keitä puuro toisessa ja kiisseli toisessa kattilassa. Käytä kiisseliin ainakin tuplamäärä vettä ohjeeseen nähden ja lisää siihen survottuja mustikoita ja sokeria. Pussikeitto: 1 pussi kanakeittoa tai muuta, 2 dl pikariisiä. Keitä keitto ohjeen mukaan, lisää riisit. Keiton voit paksuntaa myös kuskusilla tai nuudeleilla. ------------------------------------------------------------------------ ------------------------------------------------------------------------ VINKKEJÄ Kuljeta mausteita uudelleensuljettavissa pusseissa. Suola kannattaa laittaa kardemummaputkeen. Pesusieni on kätevämpi kuin tiskiharja. Tiskiainetta kannattaa olla mukana. Pöytäkynttilä valaisee autiotuvassa. Ota mukaan esimerkiksi pullonkorkki, jolla suojaat sydämen kuljetuksen ajaksi. Matkalla kului säästeliäässä käytössä 1,5 rullaa vessapaperia. Polttospriitä meni 1,5 litraa. Käteviä sytytyspaloja voi askarrella munakennoista, joihin kaadetaan sulaa steariinia ja täytetään munakennon palasilla. Kännykkä kuuluu koko matkan ajan ainakin korkeilla paikoilla. ------------------------------------------------------------------------