Lauantai, 17.6.

0303 Nizzan kirjaston pihassa. Minun vahtivuoroni, Timo jatkaa junassa aloitettua unta. Asema pistettiin kiinni, juna Italian puolelle 0601. Pidämme puolentoista tunnin nukkumisvuorot, minä pääsen 25 minuutin kuluttua vaakapolarisaatioon. Nizzassa on palmuja ja +25 astetta. Ilmanpaine normaali, suhteellinen kosteus 66%. nuo (palmuja lukuun ottamatta) luin kello-(tms.)-liikkeen oven vierestä. On kyllä juuri sellainen ilma, tai oikeastaan oli puoli kahdelta. nyt on viilennyt ja tuulenviri käy.

Saa nähdä, minne pääsemme Italian risteyskaupungista. Sveitsi olisi varteenotettava vaihtoehto, voisimme asua pari yötä alppimajassa ja käydä vuorella kävelemässä. aikaa meillä kyllä tuntuu riittävän.

Kirjaston pihassa on karuselli, oikea vanhanaikainen hevosratsastusmalli, johon on kuitenkin isketty lisäksi Aladdinin Disney-lampun henki ja joulupukki. Allamme on ruohikko, jonka äiti ja isä olisivat jo aikoja sitten leikanneet. Ympärillä on muutama palmu, olemme yhden takana varjossa. Kaikki tämä ja hetki sitten myös täysikuu kuvastuu kirjaston kahden kerroksen korkuisesta lasiseinästä. Voin hyvällä syyllä väittää, että tämä on kaunista ja rauhallista. On suorastaan ilo valvoa.

Palmu
kirjaston pihassa.

0340 Täällä kävi tyttö ulkoiluttamassa chow-chowta, ainakin näin luulisin. Pakeni, kun nousin ylös. Koira ei yrittänyt purra eikä edes haukkunut, kun nousin ylös. Kiinnostunut se kyllä oli.

Etsin äsken Lehmä joka nauraa -sulatejuustojani. Löysin lähinnä riisiä. Riisipaketti oli nimittäin lauennut pohjastaan, ja riisit olivat vallanneet alataskun. Minigrippasin ne.

Yhtäkkiä tuli kadunpesijä. Herätin Timon, laitoin tavaroita suojaan vedeltä. Setä lakaisee edelleen lähistöllä, pelottavaa. Ei se meitä ainakaan vielä ole yrittänyt häätää vesiletkulla eikä ilman, mutta on sentään tainnut huomata. nyt taisi auto ajaa pois, huh.

 

1115 Genovassa, joka ei ole Geneve. Tänne saapuessamme meitä herätti tyyppi, joka sanoi: "stop trein!" Ajattelimme, että pitäisi vaihtaa tästä stoptreinistä pois ja mennä pikajunalla, kuten aikaisemmin Lontooseen mennessämme oli tapahtunut. "Eihän meillä kiire ole", ja nukuimme. Toisella kerralla jo ymmärsimme.

Hyppäsimme Ventimigliassa iloisesti Sveitsin-junaan, mutta päädyimme lopulta Eteläosaan Italian ei-niemiosaa. Nyt toivomme, että juna, jossa istumme, menisi oikeaan Milanoon tai olisi edes oikea juna - juoksimme tänne aika kyytiä.

Aamulla Nizzassa oli miellyttävää, nyt +30 astetta. Lepotuoliosastossamme on kaksi ihmistä lisäksemme, tuntunut lisäävän kuumuutta. Ikkuna on hiukan auki, sieltä käy vire tuulta.

 

1416 junassa taas - tällä kertaa Berniin. Kävimme syömässä ensimmäisessä näkemässämme pizzapaikassa, joka sattui olemaan hieno ravintola kankaisilla lautasliinoilla. Maksamisen kanssa tuli ongelma: lasku oli 6000 liiraa suurempi kuin olimme kuvitelleet. Tarjoilija ei osannut puhua englantia, mutta kysyi toiselta asiakkaalta, josko tämä osaisi. Osasi, ja kertoi, että se C:llä alkava ylimääräinen osa laskussa oli juomaraha. 34000 liiraa oli lasku. Kylläpä tuntuu rikkaalta...

Bernissä on 800 m päässä asemalta maja, jonne yritämme yöksi. Toivottavasti Bernissä on Alppeja ja toivottavasti meiltä ei vaadita viisumia. Onneksi emme ehtineet tottua italialaiseen hintatasoon, muuten voisi olla totuttelemista sveitsiläisen hyvinvointivaltion taksoihin.

 

2110 nuorisomajan Timon-kalsarin-punaisen lakanan päällä yläsängyllä. Olo on suihkunraikas, Timo vuorostaan suihkussa. Syön tulevaa nälkääni siirtääkseni kuivia riisejä.

Junamatka meni savullisessa kopissa savuttomien ihmisten kanssa. Puhuivat ilmeisesti saksaa, mutta sveitsin sellaista, josta ymmärsin vain sanoja sieltä täältä. Meidän puhettamme ilmeisesti ymmärsivät sen verran, että tyttö kysyi, olemmeko Suomi-Finlandista. Oli kuulemma viettänyt siellä yhden vuoden oppimatta kieltä. Pitää joskus kokeilla niiden ruokailumetodia: verkkomeloni puoliksi ja sisus pois lusikalla. Näytti hyvältä varsinkin siinä vaiheessa, kun oma vesivarasto niukkeni uhkaavasti.

Matkalla oli hienoja maisemia, mutta silmät eivät pysyneet auki niiden katselua varten. Vuoret olivat rajun kokoisia ja tunnelit samoin. Vuoripuroja ja laaksoja kohtasimme myös. Ehkä huomenna saa jonkinlaisia kuviakin, kun lähdemme vaeltelemaan ensin paikallisjunalla ja sitten jalan.

Sveitsiin ei vaadittu viisumia, passiakaan tuskin lainkaan. Passintarkastus tapahtui siten, että passimme olivat valmiina esillä (vaikkakin vain kannet näkyvillä), ja tullisedät kulkivat vaunuosaston suljetun oven ohi. Liput sentään tarkastettiin kahdesti.

Bernin asema oli kuin Pohjoismaista (Hyvinkää): siistiä ja rauhallista, ja kylteistäkin ymmärsi jotain. Opastus vain oli jälleen masentavan huono. Löysimme kuitenkin rahannostimen, saimme nestetäydennystä ja pääsimme jopa kokeilemaan lokeroja. Sinne laitamme huomenna rinkat, ellei majaan voi jättää. Yöjuna suunnitteilla Roomaan sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä.

Bernissä virtaa
Aare. Bern on
mäkinen

Tänä yönä aiomme nukkua hyvin. Majassa oli "pahaksi onneksi" tarjolla vain mixed-huoneita. Meillä on päällekkäiset sängyt ja kuusitoista huonetoveria, joista kuutta ei tosin taida olla (sänkyjen ja petivaatteiden määrästä laskin).

Kävimme illalla vielä kävelyllä, otimme pari kuvaa ja yritimme uima-altaalle. Se oli kuitenkin jo mennyt kiinni, mutta ajattelimme tulla myöhemmin takaisin. Saimmepa ainakin hyvän syyn kuljeskella vähissä vaatteissa kuuman päivän jälkeen.