0229 Gare de Montpellier. Tiiti nukkuu pahaa oloaan pois. Kyselemällä ranskalaisilta sain kuulla, että Marseille’hin menevät junat lähtisivät täältä, joten painoimme parilla metrolla tänne. Ilmeni sitten, ettei täältäkään lähde junia kuin aamulla. Käsittämätöntä.
Tiiti yritti nukahtaa aseman penkin taakse, mutta siivooja neuvoi tai käski menemään jonnekin. Sain puheesta muka selvää sanan "vasen" ja marssimme tyypin osoittamaan suuntaan ja käännyimme vasemmalle. Siellä olikin odotushuone, johon päästäksemme piti näyttää liput. Vartijoina oli pari miestä ja äänekäs koira.
Tiiti meni heti huoneen nurkkaan nukkumaan ja minä mietin, pitäisikö myös. Päätin kuitenkin valvoa ja vahtia tavaroitamme. Pian sisään tuli muutama jenkki, Alaskasta. En saanutkauheasti juttua aikaan, mutta sainpahan tietää, että Marseillen junat menevät sittenkin Gare de Lyonilta. Tämä neljännen jenkin (NY) omistamasta koko Euroopan suurkaupunkijuna-aikataulusta.
0739 Gare de Lyon. Odotamme Marseillen junaa. Yöllä aika kului hitaasti ja väsyneesti. Ristikko, kirja ja pelkkä oleskelu maistuivat puulta. Onneksi sentään nykiläinen tyttö oli keskustelukunnossa ja saimme viihdytettyä toisiamme small talkilla. Pian kuitenkin hänkin väsähti.
Päätin minäkin sitten ummistaa silmäni ja makoilin Tiitin vieressä, kunnes piti lähteä vessaan. Se ei ollut ihan niin helppoa, aseman kolmesta vessasta kun osoittautuivat kaksi olevan kiinni ja yksi epäkunnossa! Ratkaisuksi kelpasi aukinainen, lähtöään odottava TGV.
Makoilun jälkeen kello koitti puoli kuusi ja herätin Tiitin. matkasimme taas metroilla, tällä kertaa liput ostaen. englantia puhumattomat myyjät kun tuntuivat olevan kovasti sitä mieltä, ettei reilikortilla pääse ilmaiseksi. Aikaisemmin kenkkuilleet kapeat metroalueen rajaportitkin sujuivat jo kohtalaisesti, vaikkakin työläästi.
Perillä asemalla seikkailimme hetken ja ylhäällä grande lignesien luona päätimme mennä hitaammalla junalla, johon ei tarvittaisi paikanvarausta. Tunnin odotus.
2203 Nizzan junassa Marseillessa lähtöä odottamassa. Vaivaiset yhdeksän tuntia kesti matka Pariisista pitkin vuoristoa kuumassa junassa lähes yhtä kuumaan Marseilleen. Matkalla liput tarkastettiin kolme kertaa ja leimattiin sekä rei'itettiin. Muuta ei sitten tapahtunutkaan, nukuimme ja pelasimme sotaa.
Marseillessa yritimme ensi töiksemme löytää ruokaa ja ehkä yösijan. Yksi panini tyydytti koko päivän kerätyn nälkämme - vain aamulla olimme maistelleet viimeiset pommet viimeisten Lontoon-leipien päällä.
Nuorisomajaa kohti kävellessämme tuli pulma eteen: rahaa ei enää ollut. Yksi pankkiautomaatti ei ottanut korttia sisäänsä ja toinen kuulemma nieli niitä. Oli mahdollisuus, että majalla saisi vaihtaa rahaa, mutta emme viitsineet koettaa onneamme sillä saralla, vaan käännyimme takaisin asemalle.
Selvinnemme yön yli, sillä ostimme patongin, jogurtin ja pari banaania. Päätimme myös viilentyä jäätelöllä, ja minä esitin baarissa "Miko. Twister." -puheen nostaen kaksi sormea.
Olemme selvinneet kieliongelmasta siten, että emme käytä kieltä. Useimmiten vain osoitamme tavaraa ja kommunikoimme käsin ("Puolikas vai kokonainen patonki?" "Kokonainen"). Lisäksi otimme käyttöön yleissanan kissa, jota voi käyttää joka tilanteessa, useimmiten kiitoksen kohdalla.