Lopulta, kello 15:21 päästiin starttaamaan. Ajettiin Free Heelsiin ja ostettiin kompassi. Jotain ihmereittiä Aarteemme ajoi ja lyhyen huoltoasemakäynnin (sinolin ja jäätelöiden osto) siivittämä matkamme päättyi Seitsemisen opastuskeskukselle Kulomäelle klo 16:59. Luulimme opasteen sulkeutuvan klo 17 ja juoksimme lujaa vain nähdäksemme sulkemisajan olevan 18. Ostimme kartan ja Tiitin isä tyttärelleen hihamerkin, vessailimme ja olimme valmiit lähtöön. Isä oli innokastakin innokkaampi ajaja ja vei meidät autolla susirajan tuolle puolen, Kirkkaanlamminkankaalle. Parkkipaikalla oli brittiauto, jossa brittipariskunta joi teetä. Suuntasimme painokkaiden rinkkojen keralla kohti Kirkastalampea ohi kolmiomittaustornin. Anna yritti laulaa ja Teuska yritti kuunnella laulua - lintujen. Kumpi onnistui paremmin, sitä emme tiedä.
Kirkaslammella eineksiä nautittiin. Sivumennen sanoen laiturissa oli sammakontoukka. Siis vihannessoppaa ja tietysti pälkkistä.
Anna yllätettiin WC:stä by joku punasteleva naikkonen. POLIISI ole heti perässä. Koverolampi: Tiiti muisti asian, jonka vuoksi ei istu (takataskun törky, jonka hän asetti roskiin.) Myös puuvajan seinään isketty kirves iskaistiin paikalleen pölkkyyn.
Suunnistimme ahkerasti Koveron jälkeen. Viimevuotisista karpaloista suurin osa oli käyneitä... no. Annalla oli tikkuun liittyvä mielihalu. Bongasimme levitoivan lehden, joka leijaili hämähäkin toimesta parin puun välillä. Myös ensimmäinen valokuva siepattiin aiheella Tiiti seisoo sievässä suossa. Lyhyt oli matka Haukilammelle, luonnonkauniille telttasijalle.
Pystytimme ja teltoituimme jättäen rinkat ulos. Tiiti luottaa kybällä rinkkansa sateenkestävyyteen, mutta mahdollisesti kantimet kulkeutuvat yöksi puuvajaan.
Teltan taskulamppu on kiva, mutta pieni iltapuru tekisi tenua. Syökäämme pälkiö! (Urgh, meillä ei ole Pim'sejä!) Anna kutittaa hiuksillans. Lehtokurppa sanoi Kur-kur-kur-ptsih! ja Anna sanoi suomalainen tomaatti ja tunnisti haukotuksen. Tiiti on OFF-narkkari. Vessasta löytyi fileerausveitsi...
Käki kukkui, nukuimme vaatimattomat 13 h. Annalla oli villapaidassa kylmä, Tiiti ole sen sijaan riisunut t-paitansakin. Pitää soittaa opastuskeskukseen, koska löydettiin miestenvessasta fileerausveitsi. Ilma on eilinen (pientä tihkua).
Aamiainen: omenat, rusinapuuro, 2 munaa + tee. Talsimaan alettiin klo 13:55. Keskustelimme mm. Jussarin tulevasta naisesta.
Multiharjuun saapuos. T. luki ääneen ©Metsähallitus 1995 monta kertaa ja muisteli BI5:ttä. Myös sana palookoroo tuli mainittua erinäisiä kertoja.
Välihuom. Riisin keittovedessä kaksi kuollutta hyttyä.
Ikimetsä oli iki-ihanaa. Siellä kuului 1 kpl tikkoja. Nyt ollaan Jokiristissä ja keittelemme purkkipapuja ja pikariisiä. Hyttysiä ON! Anna kaipaa niskahierontaa. Tiiti teki ne, joita ei Eeroiksi kutsuta. Pavut ovat jauhoisia (, sanoo Tiiti.)
Keksimme uuden kuivan: voisilmä.
Multiharjun ja metsän kautta voittoon: olemme Kirkkaallalammella. Kronikkapaperilla on hyttysenjalka. Käveltiin siis suuri matka Koveroon. Matkalla keskustelimme Bondista (sekä Penasta), näimme hirven (metsäkoneen) hirveät jälket ja ylitimme laajan ja leveän joen. Koverossa oli RinGon mukaan kolme palkkia ja niinpä soitimme kukin kotiimme. Kyyti on tilattu kolmeksi. Lehmätkin pakenivat meitä, kun riensimme katsomaan heitä.
Kirkkaallalammilla on seurassamme kaksi saksalaista, tyttö ja poika. Tytöllä on partiohuivi. Saksankielentaitomme ovat yhtäläiset, tunnistimme molemmat saman sanan: fertig. Anna lukee saksaa kartasta. Lakritsi-sanaa ei kartassa ollut, sen sijaan Jokiristi.
Anna löysi Tiitin iloksi kartalta Mikkolan. Kello on tasan åtta. Tiiti osaa saksaa! Otimme saappaat pois. Tiitin farkut eivät ole vaarinhousut vaan epäpuhtaat. Anna voisi soittaa klarinettia. Järvellä on joutsenia kaksi. T istuu laiturilla haaveksimassa. Odottelemme sopivaa hetkeä lättyiskulle. Musta tuntuu, että olen tuijotuksen kohteena. Sakemannit päästelevät omituisia ääniä... hengenahdistusta?
Upea äänimaisema äsken: taustalla käen jatkuva kukunta, taukoamaton pikkulintujen sirkutus, ylinnä peippo ja silloin tällöin joutsenparin äänet. Ne lensi pois, siivistä kuului suuri suhina ja Anna harmitteli ottamatta jääneitä luontokuvia.
Tiiti on lapsentekopuuhissa. Tiiti koputtaa puuta. T kastelee hanskan. We can use the fireplace now.
Lettuset olivat nautinnolliset. Niiden kera syötiin hunajaa, ruusunmarja- ja mangopilttiä sekä sokeria. Lettusten jälkeen paisteltiin pälkiötä sulatejuustolla ja hunajalla.
Lopulta luovutettiin tulisija sackuille. Ne kävi sen kimppuun innokkaina. Eivät reppanat us-.-/.-/.-../taneet kysyä Tiitin opettamaa "Can we use the fireplace now?":ia. Tiiti meni tarjoamaan apua tyttöselle, joka haki puita. Selville saatiin, että ovat Düsseldorfin läheltä partiolaisia.
Tiitin tullessa wc:stä hän näki perhosen, läpsäisi sen maahan ja yritti ottaa neulasen päällä olijan käteensä, mutta se tulikin peukalolle. Enkelin näköinen. Annakin oli ihastuksissaan. Lehtokurppa laulaa ja sakuilla on teltta keittokatoksessa. Juppia! Niillä on juppitrangia, kahvipannulla varustettu.
Aamiaistamme kuolleen oravan vieressä.
Yöllä (klo 23:30-02:03) vaellettiin suuri retki Kirkkaaltalammelta Kulomäelle. Ensin suunnistettiin suolla oikaisten noin 20m ja lopulta suon reunassa huomattiin viereiset pitkospuut. No, suoeksperienssin tarkoituksena ei ollut oikaisu vaan suomeno. Kuljimme myös jäätikköpolkua ja saimme tietää, että Seitsemisharjun päälle oli toinen jääkausi kasannut moreenia. Tuli ysin maantieto mieleen.
Hei, olemme taas sivilisaation parissa. On syöty aika hiljaa. Supan luona polulla Tiiti oli astua rupisammakon päälle. Konna olisi lähtenyt, mutta pysäytimme sen ja tarkastelimme MagLiten valossa. Sen nahka hilseili päästä.
Matka meni nopeasti. Seitsemisharjulla lauloi lintu, oliko se satakieli vai mustarastas? Emme tiedä. Taivas oli harjulta nähden pinkin kaunis.
Suolla oli pitkospuiden yli kaatunut puu, jonka juuret kuitenkin olivat vielä suoturpeessa. Taisi turvepaakku pahemman kerran kellahtaa, kun puukin kaatui. Tähän puuhun Tiiti sitten Annaa tukena käyttäen kiipesi. Aivan suoraa ja oksatonta runkoa tuli kiivettyä saappaat jalassa ja rinkka selässä yli kaksi metriä.
Jossain metsässä tuli sisusalmiakin väärinkäytön seurauksena jano ja Tiiti joi kolme kuksallista vettä purosta (/ojasta.) Vesi oli huippuhyvää, parempaa kuin luontokeskuksen hanasta tuleva. Anna joi pullovettä. Hän myös maiskahti purovettä todeten ihmeen ihmeen ihanaksi.
Lähellä luontokeskusta oli muurahaiskeko tarkalleen männyn eteläpuolella. Kauan eläköön muurahaisten suuntavaisto!
Tikanpuupolku johdatti meidät kolopesijöiden (mm. tiaisten ja viirupöllön) maailmaan. Luimme kylttejä yön "pimeydessä" kuunnellen aamuyön lintuja.
Pakko oli vessaan, siksipä luontokeskuksen sivurakennuksen puuseehen, joka tiedotteen mukaan täyttyy liian nopeasti. Rinkat oli jätetty nuotiopaikalle ja nytpä palasimme näiden luo kaivamaan telttaa esiin. Tottunut pystytys, yöpalaomenat ja iltasadut.
Aamulla paistoi aurinko niin ihanainen. (Välihuomautus: Tiiti on siveysasennossa.) Kello taisi olla taas kaksitoista. Olimme varmasti hehkeä näky luontokeskuksen wc:hen marssiessamme. Annalla oli valtaisat paisesilmäpussit :)
Syötiin kuivahedelmäpuuroa plus muuta palaa. Sitten vierailtiin taas wessassa tiskiaikein. Alettiin pakkailla kamoja. Ampparilla oli suurta kiinnostusta puuhiamme kohtaan. Oli bra ilma, teltassa höyrystyi elävältä, no ei ihan.
Kynäilimme vieraskirjaan ja Tiiti lauloi ylistyslaulun vessapaperille. Puoli kolmen jälkeen tapahtui hakutoimenpide. Annan mökin saunassa oli oikein rattoisaa, pesimme kolmen päivän liat ja haudoimme kaikki jumittuneet ja kolottavat paikat pois. Että eiku uudestaan.
Haikea loppu.
© Metsähallitus 1995