Poliittisia tekstejä. Nikolaksen kotisivu » Politics / Politiikkaa » Siviiliaselaki » Pienasekielto

International Medical Conference on Small Arms, Gun Violence and Injury 28.-30.9.2001 Helsinki, Paasitorni

Telsto: Minna Helin

Konferenssi liittyy läheisesti YK:n toimiin rajoittaa ja kieltää ns. pienaseet yksityisiltä kansalaisilta koko maailmassa. Suomen valtio toimi merkittävänä konferenssin rahoittajana. Rahoitukseen osallistuivat; Ulko-, Sosiaali-, terveys ja Opetusministeriö sekä STAKES. Muita merkittäviä rahoittajia olivat Helsingin kaupunki, Kanadan ja Norjan valtio sekä eräät säätiöt ja yhdistykset. Varsinaisena konferenssin järjestäjänä oli ydinaseita vastustava lääkärijärjestö International Physicians for the Prevention of Nuclear War IPPNW sekä Suomesta Lääkärin Sosiaalinen Vastuu r.y. PSR-Finland.

Konferenssi oli selkeästi jatkoa Pienaseet ja Suomi seminaarille (katso Ase-lehti 2/2001). Tällä kertaa osallistujat edustivat yli 50 maata. Erittäin voimakas edustus oli Afrikan maista.

Ensimmäisenä päivänä

Konferenssin avasi tohtori Ilkka Taipale, kansanedustaja ja Lääkärin Sosiaalinen Vastuu r.y.:n varapuheenjohtaja. Taipaleen erinomainen esitystapa ja selvitys Suomen korkeasta aseturvallisuudesta hämmästytti selvästi osanottajia. Ilkka Taipaleen sanoma oli selkeästi yhdenmukainen jo aiemmin Pienaseet ja Suomi seminaarissa esitetyn kanssa eli Suomen kaltainen demokratia, jossa aseiden saatavuus on suhteellisen helppoa (laillisten aseiden määrä n. 1,8 miljoonaa) ei aiheuta turvattomuuden tunnetta ihmisissä. Meillä on hyvä asekulttuuri ja toimiva lupahallinto. Suomi onkin eräällä tavalla poikkeuksellinen asekulttuurinsa vuoksi verrattaessa esim. USA:han. Ilkka Taipaleen alustuksen jälkeen ministeri Erkki Tuomioja käsitteli puheessaan hyvin maltillisesti kansainvälistä tilannetta ja asekauppaa myös Suomen näkökulmasta ja hänen puheenvuoronsa oli selkeästi Suomessa hyväksytyn yleisen linjauksen mukainen.

Australian suurlähettiläs Brady oli selvästi asevastainen ja hänen puheenvuoronsa osoitti, että Australia kuuluu niihin maihin, joiden virallinen politiikka on totaali asekielto koskien koko maailman siviilien aseomistusta. Hän sivusi puheessaan Australiassa tapahtunutta massamurhaa ja hänen esityksensä osoitti selkeästi, että hän olisi toivonut YK:n yleiskokouksen päätyvän heinäkuussa 2001 maailmanlaajuiseen pienase kieltosopimukseen. Henkilönä suurlähettiläs Brady on sukulaissielu Handgun Control Inc:n Sarah Bradyn kanssa. On hämmästyttävää, että Australian suurlähettiläänä on metsästysmyönteisessä Suomessa ja Ruotsissa Bradyn tapainen asevastainen henkilö.

Fady Aziz Ayer Egyptistä edusti selkeästi afrikkalaista nuoren polven lääketieteen opiskelijaa, jonka asevastainen kanta on muodostunut vaikeiden luotivammojen hoidossa hänen huomatessaan kuinka heikoilla resursseilla varustettuna Afrikassa joudutaan toimimaan. Ayerin sanomassa on havaittavissa halu pienasekieltoon. Tohtori Ulrich Gottstein Euroopan ydinsodan vastaisesta liikkeestä (IPPNW) Saksasta esitti mieleenpainuvan puheenvuoron, joka oli ydinasevastainen. Hän oli II maailmansodassa jäänyt englantilaisten sotavangiksi ja oli vankeudessa saanut kuulla amerikkalaisten pudottaneen kaksi atomipommia Japaniin. Gottstein ei omien kokemustensa vuoksi nähnyt (ymmärrettävästi) pienaseongelmaa ydinasekysymystä tärkeämpänä ja hänen puheenvuorostaan huokui myönteinen sotaveteraanin näkökanta.

Pienaseomistuksen kannalta todelliset ja kansainvälisesti tunnustetut vastustajat olivat professori Wendy Cukier, Ryerson Yliopistosta Kanadasta ja tohtori Etienne Krug, maailman terveysjärjestöstä. Heidän molempien esitykset pyrkivät kiistattomasti toteennäyttämään, että aseiden saatavuus lisää selkeästi aseilla aiheutettuja kuolemantapauksia. Tämäntyyppisen statistiikan käyttö on samantyyppistä kuin todettaessa, että on todennäköistä, jos on runsaasti sekä alkoholia että autoja niin rattijuopumuksen esiintymistiheys on suuri. Cukierin taulukossa aseiden saatavuus ja kuolemat korkean tulotason maissa osoittaa, että Suomi on USA:n jälkeen heti kakkonen, eli statistiikkaan on siirretty suoraan aseilla tehdyt itsemurhat. Cukierin statistiikan mukaan Japani on kaikkein alhaisimmalla luvulla, mikä seikka on hyvin ymmärrettävissä koska aseita ei ole saatavilla Japanissa. Japani on silti itsemurhatilastoissa johtavia maita maailmassa! Sekä WHO:n, että Cukierin ajatuksia sivusi professori Jouko Lönnqvistin tutkimus Suomesta koskien itsemurhia ja onnettomuuksia. Esim. Hannu Vessarin, Arttu Puron ja Ilkka Taipaleen raportti Pienaseet Suomessa on selkeästi aseenomistuksen kannalta myönteinen.

Tohtori Owens Wiwa (organisaatio AFRIDA) Nigeriasta selvitti pienaseiden aiheuttamia ongelmia Nigeriassa. Voidaan todeta, että kaikkien Afrikan maiden osalta pienaseiden kontrolloimaton käyttö aiheuttaa jatkuvasti invaliditeettia ja hengen menetyksiä. Ampumavammojen hoito on erittäin vaikeaa. Kuitenkin Afrikan maiden voimakas pienasevastaisuus sekä YK:ssa että tämän konferenssin yhteydessä selittyy sillä, että lähes kaikissa maissa on ollut tai on parhaillaan käynnissä sisällissota tai kansanmurhaan rinnastettava tapahtumasarja, mikä hyvin huonosti on rinnastettavissa kehittyneiden maiden ns. pienaseongelmiin.

Ensimmäisen päivän muut esitelmöitsijät käsittelivät hyvin samankaltaisesti kysymyksiä lähinnä väärän pienasekäytön aiheuttamia ongelmia, vammoja, kuolleisuutta ja sairaalapäivien määrää kuitenkin suhteellisen maltillisesti. Varsinaisten keskusteluryhmien, joiden tuli käsitellä esim. terrorismia, mahdollisuudet saavuttaa minkäänlaisia mielekkäitä tuloksia kaatuivat keskusteluihin siitä, mitä esim. ymmärretään käsitteellä terrorismi!

Iltatilaisuus

Suomen valtio oli järjestänyt erinomaiset puitteet kutsuvieraille Säätytalossa, isäntänä toimi Ulkoministeriö, alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan edustaessa ministeriötään. Tilaisuuden ja koko konferenssin eräs tärkeimmistä puheenvuoroista oli Cora Weissin (Hague Appeal for Peace). Hän kiteytti koko konferenssin sanoman ajatukseen että on ketju, kuten vanhassa negrospirituaalissa (Bone to bone etc.) eli pistooli-kivääri-käsikranaatti-pommi-atomipommi. Tarkoitus on selkeä. Cora Weissin organisaatio, kuten kaikki tämän tilaisuuden rahoittajat tavoittelevat täydellistä käsiasekieltoa maailmanlaajuisesti.

Konferenssin toinen päivä ja tavoitteet

Professori Wendy Cukier Kanadasta jatkoi jo ensimmäisenä päivänä esittämänsä pohjalta, kuinka aseiden saatavuus ja sen seurauksena väkivalta korreloivat keskenään. Esimerkkeinä Cukier esitti USA:n ja Kanadan. Cukierin mukaan vuonna 1998 Kanadan asukasluku oli 30,2 miljoonaa ja USA:n 270 miljoonaa, aseita vastaavasti Kanada 7,4 miljoonaa, USA 222 miljoonaa eli USA:ssa 30 kertainen määrä aseita. Suhteutettuna asukasmäärään oli Kanadassa 0,25 asetta/asukas USA:ssa 0,82 asetta/asukas. Mielenkiintoiseksi Cukierin taulukon tekee seuraava huomio: jokaista 100 000 asukasta kohden kuolemantapaukset vahinkojen osalta jakaantuvat seuraavasti Kanada 0,2 ja USA 0,3 eli suhde on vain 1,5 kertainen. Itsemurhien osalta Kanada 3,4 ja USA 6,4, siis 1,9 kertainen. Kaikki ampuma-aseilla aiheutetut kuolemantapaukset 100 000 asukkaan osalta Kanada 4,3 ja USA 11,4, vain 2,7 kertainen. Mielenkiintoiseksi Cukierin taulukot muuttuvat rikostapauksien osalta: kaikki murhat/100 000 asukasta, Kanada 1,8 ja USA 6,7, siis 3,8 kertainen määrä USA:n osalta. Tuliaseilla suoritetut murhat vastaavasti Kanada 0,5 ja USA 4,4, eli 9 kertainen. Käsiaseilla vastaavat luvut ovat Kanada 1,3 ja USA 3,3, eli USA 14,5 kertainen. Kuitenkin murhia tehtiin vastaavana aikana ilman aseita Kanada 1,3, USA 2,3, eli USA 1,8 kertainen määrä. Lyhyesti sanoen: Valhe-emävalhe-tilasto...

Edellä oleva tutkimus ei millään tavoin käsittele itsepuolustuksen merkitystä myönteisenä asiana, sillä USA:n osalta tilasto paljastaa, että aseiden helppo saatavuus lisää rikollisten mahdollisuutta käyttää asetta, mutta vastaavasti osoittaa, että murrot tai murhayritykset ovat saattaneet pysähtyä kansalaisen kyetessä puolustamaan itseään ampuma-aseella. Cukier pyrkii tutkimuksellaan osoittamaan kuinka laillisesta aseesta tulee laiton ase. Tämä tie on yleensä selvä sekä viranomaisille että rikollisille, sillä vain pieni osa laittomille asemarkkinoille kulkeutuneista aseista on todellisuudessa valmistettu laittomissa teollisuuslaitoksissa tai pajoissa. Ase-varkaudet, asiapapereiden väärennökset (vienti-tuonti) ja deaktivoitujen aseiden korjaaminen ovat keinoja saada laittomasti aseita. Huumerikollisuus ja laiton asekauppa ovat läheisessä kytköksessä keskenään, kuitenkaan konferenssi ei nähnyt Cukierin tavoin tarvetta koviin otteisiin huumekaupan rajoittamiseksi tai totaalisesti lopettamiseksi!

Kiflemariam Gebre-Wold, Saligad projektin johtaja, Bonn, Saksa käsitteli henkilökohtaisen turvallisuuden ja aseiden, sekä aseistariisunnan näkökulmia. Afrikkalainen todellisuus ei useinkaan kohtaa eurooppalaista, joten alustus jäi tyypillisesti varsin kauaksi eurooppalaisesta nykypäivästä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana tuli esille se, että Nairobin poliisi vuokraa korvausta vastaan poliisin virkapukuja ja aseita rikollisille, koska palkat ovat niin pienet! Tämä näkökulma on ollut todellisuutta myös Venäjällä.

Vaikka professori Alfred McAllister, University of Texas, ansiokkaasti pyrki osoittamaan, kuinka pienestä syystä esim. Texasissa ihminen (murtovaras) saattaa menettää henkensä niin samassa yhteydessä hän totesi, että on tutkittu, että esim. metsästäjät eivät käytä aseita väkivaltatilanteissa läheskään yhtä herkästi kuin tavalliset kansalaiset.

Lääketieteellisen median merkityksestä käyty paneelikeskustelu jäi latteaksi, sillä onhan tunnettua, että lääkärit yleensä varakkaina harrastavat myös metsästystä ja suurriistan metsästystä. On oletettavissa, että vain nuoret lääketieteen opiskelijat ovat todella kiinnostuneita julkaisujen antamasta tiedosta koskien pienaseiden aiheuttamia sosiaalisia ja lääketieteellisiä ongelmia, jos vastakohtana on totaalikielto.

YK:n pienaseriisunnan johtaja Joao Honwana esitteli YK:n heinäkuussa 2001 päättyneen pienaseita koskevan päätöslauselman syntymistä ja tuloksia. USA:n kannanotto oli yksityisen aseenomistuksen kannalta ilmeinen voitto urheiluampujille, asekeräilijöille ja metsästäjille. Afrikan maat ja lähes koko Etelä-Amerikka Kolumbian aktiivisuuden ansiosta halusi julkilausuman, minkä tavoitteena olisi ollut täydellinen yksityishenkilöitä koskeva käsiasekielto, sekä ilmeisesti aseiden vientikielto muilta kuin valtioilta valtioille. USA:n asenne haluttiin kuitenkin nähdä myönteisesti, sillä ilmeisesti asekieltoa halunneet jäsenvaltiot uskovat kuitenkin pääsevänsä tavoitteeseensa lähivuosina.

Honwanan alustuksen jälkeen Lora Lumpe (NISAT) Norwegian Inia-tive on Small Arms Transfers, käsitteli niitä kansainvälisiä toimia mitä on tehty ja voidaan tehdä pienaseiden kieltämiseksi (Oslon maamiinaprosessi esimerkkinä).

Konferenssin tunteisiin eniten vetoava puheenvuoro oli luonnollisesti tohtori Mick Northin. Gun Control Network, UK on ollut Hamiltonin surmattua Dun-blanessa Northin 4-vuotiaan tyttären ja 15 muuta oppilasta sekä heidän opettajansa, elämää tärkeämpi kysymys. Northin esitys oli erinomaisesti valmisteltu ja vaikka hän selitti, ettei hän hae kostoa, niin ei voinut jäädä epäselväksi kenellekään, että North tulee jatkamaan työtään saadakseen aikaan maailmanlaajuisen asekiellon. North ei ollut kysyttäessä kiinnostunut siitä mikä meni vikaan kun henkilö, jota paikallinen ampumaseura ei ollut suositellut isokaliiperisen aseen luvanhakijaksi sai kuitenkin hankkia aseen poliisin luvalla. Lisäksi Hamiltonista oli tiedossa epäily pedofiliasta ja hänellä oli suhde samaa sukupuolta olevaan korkeaan poliisiviranomaiseen. Koska hän teki surmatyöt tehtyään itsemurhan ei häntä voitu koskaan saada lailliseen edesvastuuseen teostaan. Kohteeksi oli helpompi siten ottaa käsiaseet.

Ryhmätyöt

Viisi ryhmätyöryhmää muodostettiin, mutta oli ilmiselvää, että ainoastaan yksi ryhmä onnistui edes hieman käsittelemään aihettaan. Aiheena oli vaaravyöhykkeessä olevat ryhmät: naiset, lapset ja pakolaiset. Aseiden sosiaalisista vaikutuksista ja aseiden saatavuudesta ryhmä sai pienen julkilausuman aikaiseksi. Aseiden siirtoa koskeva ryhmä sai kuunnella lähinnä aseiden vientiä kontrolloivan vanhemman kirurgin muisteloita. Ryhmätyöt jäivät molempina päivinä selkeästi ajanvietteeksi.

Equinox juhla oli illalla Sosiaali- ja Terveysministeriön järjestämänä.

Konferenssin 3. päivä

Ugandalainen Olive Kobu-singye esitti hyvin valmistellun esitelmän sotien ja sisäisten mullistusten repimästä Ugandasta. Aihe oli taitavasti nimetty: Kuka välittää luotivammoista Afrikassa. Ugandalainen näkökulma. Esityksen yhteydessä oli selkeästi havaittavissa, että sosiaaliset olot, köyhyys, sairaudet, heimoristiriidat ja aseiden helppo saatavuus yhdessä ovat johtaneet erittäin korkeaan kuolleisuuteen, erityisesti nuorten ja lasten keskuudessa. Aseiden hävittäminen näyttää mahdottomalta tehtävältä, vaikka suoritettaisiin jonkinlainen korvaus aseen luovuttamisesta. Konferenssin osallistujat olivat ilmeisen avuttomia ja haluttomia keskustelemaan suomalaisasiantuntijan esille tuomasta näkökohdasta, että hävitettäisiin kaikki esille tulevat patruuna- ja ammusvarastot vaikka polttamalla ja estettäisiin ampumatarvikkeiden vienti kokonaan kriisialueille. Aihetta on käsitelty myös YK:ssa, mutta patruunoiden vientikieltoa vastusti Kiina, USA, Egypti, Brasilia ja eräät Afrikan maat. Ongelman ratkaisuksi ei riitä asekielto koska niin kauan kuin on patruunoita saatavilla, tullaan aseita käyttämään Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ja vain täydellinen ampumatarvikkeiden saantikontrolli voisi rajoittaa aseiden käyttöä kyseisillä konfliktialueilla.

Konferenssin viimeisten puheenvuorojen puheenjohtajana toimi aikaisempi terveysministeri Vappu Taipale. Merkittävin puheenvuoro oli akateemikko, tohtori Eugenie Chazovin (co-founder of IPPNW, Russia). Hän käsitteli Venäjän sosiaalisia ongelmia; rikollisuutta ja itsemurhia sivuten myös Tshezhenian tilannetta.

Joao Honwana, YK:sta totesi puheenvuorossaan tärkeäksi lääkärien yhteistyön, jotta YK saisi tarvittavan tuen päämääränä täydellinen pienasekielto siviilien osalta. Rubem Cesar Fernandes (International Action Network on Small Arms) Brasiliasta näkee yhteistyön olevan se keino, jolla päästään siihen päämäärään, mihin hän oli myös Brasiliassa pääaktivistina päässyt, eli käsiaseiden kieltämiseen. Viimeisenä puheenvuorona tohtori Ian Maddocks (IPPNW) esitti ajatuksen sähköpostiverkoston luomiseksi siten, että vuonna 2002 toukokuussa Montrealissa olisi kokouksessa valmiit ehdotukset eri työryhmiltä toteuttaa kansalaisten kouluttamista aseiden vastaiseen toimintaan maailmanlaajuisesti. Kommenttipuheenvuorona em. puheenvuoroon Wendy Cukier esitti, ettei sähköpostiosoitteita käytettäisi siten, että hän tutkijana joutuisi ottamaan vastaan kaikenlaista roskaa, vaan että sähköpostia käytettäisiin mielekkäästi.

Konferenssi päätettiin ja viimeistään vuonna 2002 on toukokuussa odotettavissa seuraava suuri kokoontuminen saman asian eli globaalin pienaseiden kieltämisen puitteissa.


Takaisin siviiliaselakeja käsittelevälle sivulle