Muut juoksut

Tukholman maraton 2025

Lauantai 31.5.2025 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 15-19 astetta, aurinkoista

Nettoaika:
4:15:49

Puolimaratonin väliaika:
2:00:31

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/19290618768

Kevään ohjelmani oli sama kuin vuotta aiemmmin, eli kaksi viikkoa Helsinki City Doublen jälkeen oli Tukholman maraton. Tällä kertaa myös Tampereen maratonklubin juoksukoulu, jossa olin valmentajana, tähtäsi Helsinkiin tai Tukholmaan. Klubin järjestämällä matkalla oli siis monien muiden tuttujen lisäksi juoksukoululaisia, joista osalla oli edessään ensimmäinen maraton.

Matka Helsinkiin ja laivamatka sujuivat tutuissa merkeissä. Perjantaina oli laivalla pastabuffet, jonka jälkeen laitoin numerolapun paitaan ja muutkin juoksukamat valmiiksi aamupäivää varten. Sääennusteen perusteella päädyin shortseihin ja lyhythihaiseen juoksupaitaan, mikä olikin hyvä valinta. Hihaton paita olisi myös ollut kuumuuteen sopiva.

Aamupalan söin laivalla noin 8:30 alkaen. Lähdimme kahden valmentajakollegani Riikan ja Maijan kanssa kävelemään satamasta noin 10:30, ja saavuimme vähän ennen yhtätoista tapahtuma-alueelle. Ensimmäisenä suuntasin toisen klubilaisen Jussin kanssa sopimalleni tapaamispaikalle, jossa annoin hänelle yhden ylimääräisistä suolapusseistani. Paikalla oli myös Vesa, jolle myös kelpasi suola. Sen jälkeen kävimme expossa, jossa Maija ilmoittautui jo vuoden 2026 maratonille ennakkohinnalla. Hänen korttimaksunsa ei onnistunut, joten maksoin ilmoittautumisen omalla kortillani. Annoin hänelle myös ylimääräisen geelini ja suolapussin. Alunperin Maijan ei pitänyt tänä vuonna juosta ollenkaan Tukholmassa, eikä hänellä ollut edes kaikkia juoksukamoja mukana reissulla. Hän oli kuitenkin ostanut laivalta exposta uudet lenkkarit, ja oli numerolappu rinnassa lähdössä kanssamme viivalle.

Vein kassin säilytykseen ja menin omaan D-lähtökarsinaani noin 11:20. Jäin heti vessajonoon, joka olikin yllättävän pitkä. Olisi pitänyt mennä karsinaan vähän aikaisemmin! Tajusin myös tässä vaiheessa unohtaneeni oman vesipuolloni kassiin. Tarkoituksenani oli välttää parin ensimmäisen huoltopisteen ruuhkat sen avulla. Nyt oli kuitenkin myöhäistä lähteä sitä hakemaan. Parikymmentä minuuttia jonotettuani aloin olla jo aika lähellä bajamajojen riviä. Lähtöön oli melko vähän aikaa, mutta uskoin ehtiväni ihan hyvin. Ihmisiä alkoi kuitenkin kerääntyä sivuilta jonon ohi yksittäisten bajamajojen eteen. Jonosta muutamia kertoja sanottiin tästä, mutta se kävi mahdottomaksi, koska ihmisiä tuli koko ajan lisää. Niinpä alkuperäinen jono jonotti käytännössä enää kahdelle keskimmäiselle bajamajalle, ja niidenkin ovien avautuessa ihmisiä yritti juosta sivuilta sisään. Melkoinen kaaos! Katselin kelloani, ja mietin, pitäisikö itsekin olla röyhkeä. Päätin vielä odotella, ja kymmenisen minuuttia ennen lähtöaikaa pääsinkin bajamajaan. Aikaa jäi siis lopulta ihan riittävästi. WC-käynnin jälkeen kävin ottamassa pienen kulauksen vettä lähtökarsinan sivussa olleelta juomapisteeltä, ja aloin sitten odotella lähtöä. Jäin tarkoituksella karsinan perälle.

Lähtölaukaus ammuttiin ja hetken kuluttua pääsin kävelemään kohti lähtöviivaa. Parin minuutin päästä sen kohdalle päästyäni painoin kellon käyntiin ja lähdin kevyesti juoksemaan. Ruuhkaa oli tuttuun tapaan paljon, mutta tämä ei haitannut, koska en juossut aikatavoitteen perässä. Laivalla olin tosin vitsaillut, että todennäköisesti lähden neljän tunnin vauhtia ja hyydyn lopussa. Lopulta juoksuni menikin juuri niin!

Etenin kevyttä noin 5:30:n kilometrivauhtia. Pikku hiljaa pahin ruuhka helpotti. Ensimmäisellä huoltopisteellä huomasin, että viimevuotisesta veden loppumisesta oli otettu opiksi! Huoltopöydät olivat arviolta tuplapituisia aiempaan verrattuna, ja jokaisen kohdalla oli iso tankkiauto, josta saatiin vettä. Oman pulloni unohtaminenkin oli lopulta onnekas asia, koska vältin ylimääräisen painon juostessa, eikä siitä ollut mitään haittaa. Kävin joka kerta vasta huoltopisteen loppupisteellä olevilla pöydillä, joilla ei juurikaan ollut ruuhkaa, koska lähes kaikki ryysivät suoraan ensimmäisen pöydän ääreen.

Muutaman kilometrin kohdalla edellisessä juoksukoulussa ryhmässäni ollut Noora ohitti minut ja moikkasi mennessään. Etenin itsekin edelleen mukavalta tuntuvaa noin neljään tuntiin tähtäävää vauhtia. Sykkeeni oli kiivennyt hiljalleen kohti 160:tä ja alkoi olla sen ylikin. Mietin jo tässä vaiheessa, että saatan joutua hidastamaan, jos se vielä nousee.

Ihmetystä herätti näillä main neljän tunnin jänisporukka, joka oli lähtenyt takaani E-ryhmästä ja ohitti minut melko suurella nopeuserolla. Katselin kellostani, että itsekin etenin kuitenkin melko tarkasti neljän tunnin tavoitevauhtia. He menivät siis mielestäni selvästi liian kovaa.

10km täyttyi noin 56 minuutissa, eli edelleen neljään tuntiin tähtäävällä vauhdilla. Näiltä paikkeilta muistan myös, että silmiini valui ilmeisesti hien ja aurinkorasvan sekoitusta, joka kirveli pitkään eikä meinannut lähteä pois. Näkönikin sumeni hetkeksi tästä johtuen, kunnes sain huoltopisteellä huuhdeltua silmiäni runsaalla vedellä. Onneksi olin kuitenkin laittanut aurinkorasvaa, koska taivas oli käytännössä pilvetön!

Alkumatkan ajan kelloni oli piipannut kilometrin väliaikoja aika tarkkaan niillä kohdin, missä viralliset kilometrimerkitkin olivat. Jossain vaiheessa tajusin kuitenkin, etten ollut nähnyt merkkejä pitkään aikaan. Seuraavan kerran kun kiinnitin asiaan huomiota, oma kelloni oli piipannut noin 400m ennen virallista merkkiä! Tajusin tämän tarkoittavan myös sitä, etten ehkä enää ollutkaan neljän tunnin vauhdissa.

Sykkeenikin oli jatkanut nousuaan, joten yritin vähän hellittää vauhtiani. Syke ei kuitenkaan oikein tuntunut laskevan. Muutaman kilometrin päästä kierrettiin Djurgårdenia, ja olin jo henkisesti luopunut neljän tunnin tavoitteesta. Juoksin siis rennosti sellaista vauhtia, joka tuntui hyvältä. Syke oli aavistuksen laskenut. Yllättäen kilometriaikani olivat silti neljän tunnin loppuajan mukaisia! Ajattelin, että hyvä jos tilanne jatkuu samana, mutta en aikonut sitä kuitenkaan erityisemmin yrittää. Hetken päästä rantakadulla tultiin viralliselle puolimaratonin väliaikapisteelle, ja kelloni näytti 2:00:31. Neljään tuntiin oli siis vielä mahdollisuus, mutta juoksu ei enää ollut kovin kevyttä. Muistin myös loppureitin selvästi mäkisemmäksi kuin alkumatka, joten käytännössä tiesin, etten tule tuohon loppuaikaan pääsemään.

Huollon suhteen noudatin taas kerran vanhaa hyväksihavaittua taktiikkaa. Otin matkan aikana neljä geeliä ja yhden pussin suolaa. Lisäksi otin vaihtelevasti huoltopisteiltä urheilujuomaa ja colaa. Kahvia, Red Bullia tai kasvislientä en tällä kertaa ottanut.

Loppumatkan osalta ei ole ihmeempiä muistikuvia. Juoksu kävi koko ajan raskaammaksi, joten annoin vauhdin hidastua. Tiesin, että aikani menee selvästi yli neljän tunnin, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Tavoitteenani oli vain päästä maaliin ja saada mitali sekä paita. Loppua kohti vauhtini oli jo todella hidasta.

Noin 41km kohdalla tuttu Aino ohitti minut ja toivotti tsemppiä. Jälkikäteen laivalla hän kertoi, että juoksuni oli näyttänyt raskaalta. Siltä se myös tuntui, ja matka tuntui etenevän hitaasti. Oma kelloni näytti tässä vaiheessa jo noin 700m ylimääräistä matkaa. Kuulin juoksun jälkeen, että muillakin oli näyttänyt lähes kilometrin ylimääräistä matkaa, joten ehkä reitti oli todellisuudessakin vähän liian pitkä.

Lopulta stadion tuli näkyviin, ja aimmilta kerroilta tuttujen pienten kiertelyjen jälkeen pääsin sinne sisälle ja maaliin. Aikani oli 4:15 ja sekunnit päälle. Maaliviivan jälkeen oli melkoinen ruuhka, ja stadionilta poistumisessa kesti todella kauan! Syynä oli ilmeisesti joko kapea poistumistie tai heti sen jälkeen ollut vesipullojenjakopiste. Näiden jälkeen pääsin kävelemään haluamaani vauhtia kohti paitojenjakoa ja maalihuoltoa.

Sää oli mainio, joten nautin maalihuollossa rauhassa mm. hotdogeista, alkoholittomasta oluesta, kanelipullista ja kahvista. Istuskelin muutaman juoksukoululaisen kanssa nurmikolla, ja odottelimme muita maaliintulijoita. Jossain vaiheessa joku sanoi väliaikoja katseltuaan, että Maija oli tullut maaliin! Tämä oli melkoinen yllätys! Kello alkoi olla sen verran, että kohta pitäisi lähteä kävelemään laivalle, jotta ehtisi kyytiin. Menimme varustesäilytystä kohti, ja saavuimmekin sinne sattumalta samaan aikaan kuin Maija. Kun kaikki olivat saaneet kassinsa, lähdimme porukalla kävelemään satamaan. Marginaalia jäi lopulta vain kymmenisen minuuttia siihen, kun portit suljettiin.

Jälleen kerran Tukholman maraton oli upea tapahtuma! Edellisvuoden tapaisia ongelmia huollossa ei ollut, joten niistä oli selvästi opittu ja parannettu toimintaa. Oma juoksuni oli jälleen raskas, osittain lämpimän kelin takia ja ehkä vielä enemmän sen takia, että kahden viikon palautumisaika Helsingin jälkeen ei tainnut olla ihan riittävä. Maaliin kuitenkin selvisin tavoitteen mukaisesti!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,91 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle