Muut juoksut

Tampere maraton 2020

Sunnuntai 30.8.2020 klo 11.00

Sää:
Lämpötila n. 14 astetta, pilvistä

Bruttoaika:
3:59:57

Nettoaika:
3:59:43

Puolimaratonin väliaika:
Ei saatavilla, mutta ~20,9km bruttoaika 1:58:51

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/5461555105

Alunperin minun oli tarkoitus mennä vuoden 2020 Tampere-maratonille puolimaratonin 2:00-jänikseksi aiempien vuosien tapaan. Maratonin jäniksistä oli kuitenkin pulaa, ja minulta kysyttiin, voisinko vaihtaa siihen. Olin jo useampana vuonna miettinyt, uskaltaisinko lähtelä jänistelemään täysmatkaa. Tänä vuonna en myöskään ollut vielä juossut yhtään maratonia, koska koronan takia kaikki keväällä olleet tapahtumat oli siirretty tai peruttu. Niinpä tartuin tilaisuuteen ja ajattelin, että tuleepa sitten ainakin yksi maraton juostua tänäkin vuonna. Ilmoitin voivani vaihtaa maratonin jänikseksi, jos saan tavoiteajakseni 4:00 ja saan jänistellä sen yksin. Aiemmista jänistelyistä olen kokenut, että yksin vauhdin tasaisena pitäminen on paljon helpompaa.

En valmistautunut maratonille kovinkaan erikoisesti. Pitkää lenkkiä en juossut edeltävillä kahdella viikolla, enkä tehnyt myöskään tehotreenejä, joita tosin olin muutenkin tehnyt melko satunnaisesti. Ruokavaliota en muuttanut, eli en tehnyt mitään tankkausta.

Alkuviikosta sääennuste oli näyttänyt sunnuntaille kaatosadetta lähes koko päiväksi. Onneksi kuitenkin tapahtuman lähestyessä ennustekin päivittyi niin, että sunnuntaina piti tulla enintään satunnaisia kuuroja. Olisi ollut kurjaa juosta neljä tuntia läpimärillä vaatteilla.

Tapahtumaviikon alkupuolella minulla oli jonkin verran kurkkukipua ja nuhaa, ja jännitin, pääsisinkö juoksemaan. Tiistain jälkeen en siksi käynyt lenkilläkään. Perjantai-iltana olo oli jo vähän parempi, ja lauantaina tuntui siltä, että pystyisin juoksemaan, vaikka nuhaa jonkin verran vielä olikin. Lauantaina olin myös pojan jalkapalloturnauksessa Valkeakoskella koko päivän, ja vaikka aurinko lämmitti, ilma oli jo jonkin verran syksyinen. Siksi otin riittävästi ja ehkä jopa liikaakin lämmintä vaatetta päälle. Myös syöminen vähän jännitti, koska vaikka en tankkausta aikonutkaan tehdä, en silti halunnut syödä maratonia edeltävänä päivänä liian vähän. Onneksi turnauksessa oli kohtalaisen hyvä kahvio, jonka antimia hyödynsin päivän aikana, ja alkuillasta kävin vielä pelien välillä Kotipizzassa. Sieltä palatessani ostin myös lakritsipussin naposteltavaksi. Turnauksen jälkeen lauantai-iltana kävin vielä kisakansliassa hakemassa juoksunumeron valmiiksi ja jututin samalla tuttuja talkoolaisia.

Sunnuntaina toimin aiemmin hyväksi havaitun aikataulun mukaisesti. Maratonin lähtö olisi klo 11, joten söin aamupalaksi klo 8 lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä, vähän raejuustoa ja pari juustoruisleipää sekä join lasillisen omenamehua ja kolme kupillista kahvia. Lähdin kotoa noin 9.20, ja ajoin jälleen työpaikan parkkihalliin Sorin sillan kupeeseen. Ratinaa kohti kävellessäni satoi hiljalleen vettä. Olin perillä noin 9.50, jossa minimaraton oli hetken kuluttua alkamassa.

Ennen lähtöä juttelin tuttujen kanssa ja nautin tunnelmasta. Jonkin verran satoi, joten pysyttelimme enimmäkseen katoksen alla. Reilu puoli tuntia ennen lähtöä kävin wc:ssä ja vein sen jälkeen reppuni säilytykseen. Ohjattu alkulämmittely oli käynnissä rata-alueella, mutta en osallistunut siihen, vaan säädin kengännauhojeni kireyden ja rullailin pari kertaa itsekseni takakaarteessa. Muutama minuutti ennen lähtöä kävin vielä pikaisesti pisoaarilla, kun jonoakaan sinne ei ollut. Sen jälkeen menin keskelle rataa 4:00-nauhan taakse, mistä minut muutama muu juoksija heti huomasikin ja ryhmittäytyi taakseni. Mukana oli myös pari juoksukoululaista (Paula ja Jussi), joista Jussi oli valmentamassani ryhmässä. Toivottelin tsempit heillekin ja valmistauduin lähtöön.

Lähtölaukauksen hetkellä painoin kelloni käyntiin. Edes kävelemään ei kuitenkaan heti päässyt, koska juoksijat oli jaettu erotusnauhoilla pienempiin karsinoihin. Hetken kuluttua erotusnauhaa pitävät talkoolaiset lähtivät kävelemään, ja me juoksijat sitten myös. Lähtöviivan lähellä toinen erotusnauhaa pitäneistä juoksi radan poikki vetäen nauhan mukanaan, joten pääsimme matkaan. Yritin muistaa ottaa alun rauhallisesti, mutta heti stadionin ulkopuolella kelloni näytti kuitenkin 5:20/km-tahtia, joten hidastin aavistuksen.

Olin juossut uudistuneen maratonreitin joitakin kertoja etukäteen, joten tiesin, että pari ensimmäistä kilometriä olisivat nousua. Aioin siis ottaa ne vähän tavoitevauhtia hitaammin, minkä olin kertonut myös jänisporukassa juokseville. Muutenkin tarkoituksenani oli juosta tasaisella rasituksella, eli ylämäet vähän hitaammin ja alamäissä rennosti vähän vauhdikkaammin rullaillen. Huoltopisteillä suunnittelin myös aina ottavani muutaman kävelyaskeleen.

Kekkosentien ylityksen jälkeen käännyttiin tasaiselle, joten kiihdytin vauhdin aavistuksen tavoitevauhtia kovemmaksi. Jonkin ajan päästä eli vähän reilun kolmen kilometrin kohdalla tultiin ensimmäiselle huoltopisteelle, jolta otin vain vähän vettä.

Koko alkumatkan jänisporukassa juoksi eräs nainen, joka kertoi yleensä lähtevänsä vähän liian kovaa, ja hyytyvänsä lopussa. Hän juoksi minun oikealla puolellani, mutta koko ajan yhden tai kaksi askelta edellä. Jatkuvasti tuntui, että hän olisi ollut menossa vähän tavoitevauhtiani kovempaa. Sanoin asiasta pari kertaa ja onnistuin pitämään tavoitevauhdin kohdallaan, mutta tämä teki kuitenkin jänistelystä hankalaa ja vähän rasittavaakin. Sen verran helposti huomaamattaan tulee lähdettyä toisen juoksijan vauhtiin, jos vauhti on hyvin lähellä omaa vauhtia.

Palatessamme Amurin kierroksen jälkeen takaisin kohti huoltopistettä Näsinsiltaa pitkin, näimme ennakkolaskelmieni mukaisesti puolimaratonin kahden tunnin jänisporukan lähestymässä Näsijärven rannan suunnasta. Muutenkin oli mukava morjestella matkan varrella muita jäniksiä porukoineen.

Ensimmäinen kierros meni mukavasti ja kevyesti tavoitevauhdissa. Sykkeeni tosin oli yllättävän korkealla, mutta juoksu ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Aluksi epäilin syylliseksi sykemittaria, joka rannemittauksella usein näyttää alkumatkasta liian korkeita lukemia kunnes asettuu oikealle tasolle. Syke kuitenkin näytti koko matkan korkeita lukemia, joten ehkä lievällä flunssalla oli osutensa asiaan. Onneksi tämä ei tuntunut haittaavan tai tuntuvan juoksussa millään tavalla. Ennakkoon olin kuitenkin uskonut pystyväni juoksemaan ainakin ensimmäisen kierroksen kokonaan PK-sykkeellä, mikä ei nyt toteutunut.

Ensimmäisen kierroksen alkaessa olla lopuillaan, vähän ennen Ratinan stadionia, täyttyi 10. kilometri ajalla 5:24. Tämä oli yllätten vähän turhan kova tavoitevauhtiin 5:41/km verrattuna, mutta johtui siitä, että juuri tuon kilometrin alussa rullattiin pitkä loiva alamäkivoittoinen osuus Ratinan sillalta alas Voimakatua Ratinan rantaan. Seuraavilla kierroksilla vastaavaa nopeampaa kilometriä ei syntynyt, koska joko osasin huomoida laskun tai sitten myös Ratinan sillalle nousu osui samalle kilometrille. Tuo 10. kilometri jäikin koko matkan nopeimmaksi.

Kun kaarsimme stadionilta ulos toiselle kierrokselle, kärkipyöräilijä tuli kohdallemme ja varoitti, että puolimaratonin kärki tulee ohitse. Joku jänisryhmässä juosseista oli kysynyt juuri reilua kilometriä aiemmin, milloinkohan puolikkaan kärki mahtaa meidät saavuttaa. En ollut ajatellut asiaa, joten vastasin typerästi, että en tiedä saako kiinni lainkaan. Puolimaratonin lähtö oli kuitenkin ollut vain 20 minuuttia meidän jälkeemme, joten oli selvää, että kärki tulisi meidät helposti saavuttamaan.

Rakossani oli tuntunut painetta jo jonkin aikaa ja olin harkinnut, kehtaisinko tehdä nopean puskapysähdyksen jossain välissä. Toisaalta olin yrittänyt juoda huoltopisteillä vähemmän siinä toivossa, että paine menisi ohitse. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan päinvastoin se tuntui lisääntyvän, joten Soukkapuistoon tultaessa noin 13km kohdalla päätin käydä puskassa. Pahoittelin asiaa jänistelyporukalle ja pyysin pitämään tasaisen vauhdin siihen asti kunnes saisin heidät kiinni. Samalla kun kaarroin puskaan, joku toinenkin jänisporukan miehistä teki saman ratkaisun. Puskapissan jälkeen juoksin hetkellisesti jopa alle neljän minuutin kilometrivauhtia, vaikka välimatka jänisteltäviin ei ollut suuri. Oli kuitenkin ihan mukavaa juosta välillä reippaammin, ja sainkin heidät pian kiinni Ranta-Tampellan alueella.

Toisen kierroksen ensimmäistä huoltopistettä lähestyttäessä eli noin 14km kohdalla otin ensimmäisen geelini. Olin varannut niitä mukaan viisi, mutta olin kuitenkin suunnitellut ottavani vain neljä. Ensimmäisellä kierroksella en vielä geeliä ottanut, mutta tästä eteenpäin ajattelin ottaa yhden joka toisella huoltopisteellä. Näin myös toimin. Lisäksi minulla oli mukana pari Hesburgerin suolapussia, vaikka geeleissäkin oli suolaa eikä keli ollut lämmin. Olin ajatellut ottaa yhden suolapussin vähän fiiliksen mukaan jossain vaiheessa, ja toinen oli mukana varalta.

Toinenkin kierros sujui kevyesti ja vauhtitavoitteen mukaisesti. Kun kolmas kierros oli käynnistynyt, aiemmin mainitsemani vierelläni juossut nainen kysyi, olimmeko yhtäkkiä lisänneet nopeutta vai tuntuiko hänestä vain siltä. Tarkistin kellostani että emme olleet, ja muutama kanssajuoksija vahvisti asian. Jonkin ajan päästä hän jättäytyi jänisporukan taakse. Vaikka en toivokaan kenellekään vaikeuksia, olin silti siinä mielessä salaa tyytyväinen, että pystyin loppumatkan juoksemaan helpommin tavoitevauhtia. Maalialueella tapasin hänet vielä, ja hän valitteli polvikipua ja kertoi joutuneensa välillä kävelemäänkin, mutta oli silti päässyt ihan kohtalaisen hyvään noin 4:15-luokkaa olevaan loppuaikaan.

Vähän kolmannen kierroksen puolivälin jälkeen maratonin kärki ohitti meidät. Siinä missä puolimaratonin kärjen juoksu oli todella lennokkaan näköistä, maratonin kärki näytti suunnilleen samalta kuin omakin juoksumme eikä vaikuttanut juurikaan nopeammalta. Toki voittajan aika oli alle kolmen tunnin, mutta silti vauhtivaikutelman ero puolimaratonin voittajaan oli uskomattoman suuri.

Aika pian lähdimme jo viimeiselle kierrokselle, ja otin stadionin huoltopisteellä suolaa. Aiempien maratonien tapaan avasin pussin ja kaadoin sen sisällön vesimukiin. Kuitenkaan vettä juodessani se ei maistunut yhtään suolalle, ja kun katsoin mukiin, suola oli mukin pohjalla yhdessä kasassa. Ehkä viileä ilma vaikutti siihen, että se ei kovin nopeasti näyttänyt liukenevan. Kaadoin suurimman osan vedestä pois ja join lopun suolakasoineen päivineen, ja otin äkkiä päälle toisesta mukista puhdasta vettä.

Viimeisen kierroksen alettua sanoin harvenneelle kanssajuoksijoiden joukolle, että enää tämä yksi kierros jäljellä. Sanoin myös, että voimme jo laskea huoltopisteitä, joita tulisi vastaan ennen maalihuoltoa enää kaksi. Yksi juoksijoista kommentoi, että sitten tuntuu jo varsin hyvältä, kun voi sanoa, että enää yksi huoltopiste jäljellä.

Jossain vaiheessa viimeisen kierroksen alkupuolella itselleni tuli aavistuksen voimaton tai kyllästynyt olo. Mitään ongelmaa vauhdin ylläpitämisen suhteen se ei aiheuttanut, mutta sai kuitenkin toivomaan, että matka loppuisi kohta. Onneksi tuo tunne meni melko nopeasti myös ohi. Voi olla että viimeisen ottamani geelin sisältämä kofeiini vaikutti positiivisesti.

Toiseksiviimeisellä huoltopisteellä sanoin sillä olleille tutuille talkoolaisille, että emme tapaa enää tämän matkan aikana, koska meillä on menossa viimeinen kierros. Samalla vitsailin, että toki jos juoksisimme yhden ylimääräisen kierroksen, niin voisimme vielä tulla tällekin huoltopisteelle.

Muutaman viimeisen kilometrin aikana katsoin tarkasti kaikki kilometritolpat suhteessa oman kelloni näyttämään matkaan, ja laskin samalla marginaalia tavoiteaikaan. Kelloni näytti 5:40-keskivauhtia, mutta samalla se näytti matkaa noin sata metriä enemmän kuin kilometritolpat. Laskin siis olevani aika tarkkaan aikataulussa, mutta päätin varmuuden vuoksi ihan huomaamattoman aavistuksen lisätä vauhtia niin, että kelloni näyttäisi 5:39-keskivauhtia stadionille tultaessa. Tämä käytännössä takaisi tavoiteaikaan pääsemisen ja antaisi toivottavasti myös mahdollisuuden aavistuksen höllätä vauhtia stadionkierroksella.

Stadionportista sisään juostaessa kelloni näytti bruttoaikaa kuluneen noin 3:57:15. Sain siis rauhassa nautiskellen juosta viimeisen kierroksen Ratinassa, ja ylitin maaliviivan kellon näyttäessä 3:59:57!

Juoksun jälkeen nautin maalihuollosta ja jäin odottelemaan maratonilla olevien juoksukoululaisten maaliintuloa. Huomasin, että minulla on koko ajan jano, ja joinkin suuret määrät vettä, cokista ja kahvia. Ilmeisesti olin juonut matkalla vähän liian vähän, vaikka tämä ei onneksi juoksussa tuntunutkaan.

Ensimmäinen maraton-jänistelyni sujui oikein hyvin, ja voisin lähteä samanlaiseen pestiin uudelleenkin. Seuramme järjestämä Tampere-maraton oli jälleen kaikin puolin hyvin sujunut tapahtuma, ja tunnelma oli hyvä. Sääkin oli juoksun kannalta mitä mainioin, kun oli viileähköä eikä silti satanut lainkaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,31 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle