Muut juoksut

Paavo Nurmi Marathon 2026, Turku

Lauantai 15.8.2026 klo 11:10

Sää:
Lämpötila n. 22 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
4:49:30

Nettoaika:
4:48:41

Puolimaratonin väliaika:
2:10:06

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/app/activity/23986306789

Vuotta aiemmin olin ollut Paavo Nurmi Marathonilla 4:15-jäniksenä, ja siitä kiitoksena sain tälle vuodelle ilmaiskoodin tapahtumaan. Koodi oli voimassa heinäkuun loppuun, joten ilmoittauduin mukaan, ja ajattelin katsoa lähempänä osallistunko vai en. Tapahtumaviikolla sääennuste näytti hyvältä eikä kalenterissani ollut mitään, joten päätin lähteä Turkuun tänäkin vuonna.

Lähdin ajamaan kotoa noin 7:15, ja söin aamupalaksi autossa kolme leipää ja join energiajuoman. Pidin välipysähdyksen Auran ABC:lla ja söin vielä leivän, jonka välissä oli hilloa. Saavuin Turun keskustaan klo 9 aikaan. Olin etukäteen katsonut Turun yliopiston Aurum-rakennukselta ilmaisen parkkipaikan, jossa saisin autonkin lataukseen. Siellä oli tilaa ja laturit vapaana, joten varasuunnitelmaan ei tarvinnut turvautua. Kävelymatkaa Kauppatorille oli vähän yli kilometri, joten olin siellä perillä hyvissä ajoin.

Menin Intersportiin hakemaan numeroani, ja matkalla näin yhden tutun jonka kanssa juttelin hetken. Jonoa ei pahemmin ollut, joten numeron saatuani lähtöön oli vieläkin hyvin aikaa. Kävelin kohti kouluja, joilla pukuhuoneet olivat. Koulun pihassa vastaan tuli yksi tämän vuoden juoksukoululainen, joka pyysi minua vahtimaan kassiaan sillä välin kun hän käy bajamajassa. Tämän jälkeen kävin itsekin ja menin sitten vaihtamaan vaatteita. Saatuani itseni juoksukuntoon menin koulun pihalle hengailemaan, ja näin useita tuttuja, joiden kanssa juttelin. Auringossa oli lämmin, joten yritin pysyä enimmäkseen varjossa. Jossain vaiheessa huomasimme, että wc-jonot olivat aika pitkät, joten siirryimme jonoon jatkamaan juttelua. Wc-käynnin jälkeen lähtöön oli vielä parisenkymmentä minuuttia. Lähdin kohti toria ja menin yhdelle seinustalle varjoon odottelemaan. Siellä törmäsin muutamaan tämän vuoden juoksukoululaiseen, jotka olivat samassa lähtöryhmässä kuin minäkin, tosin puolimaratonille menossa jokainen.

Olin jo etukäteen päättänyt, että en lähde edes yrittämään neljän tunnin aikaa. Lämmin keli vahvisti tämän päätöksen. Olin ajatellut juosta noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, eli suunnilleen samaa kuin vuosi aiemmin jänishommissa.

Kahden ensimmäisen lähtöryhmän päästyä matkaan oma vuoromme koitti. Olin aivan ryhmän perällä, joten lähtölaukauksesta kesti melkein minuutti päästä lähtöviivalle. Painoin kelloni käyntiin ja lähdin juoksemaan. Hetken kuluttua reitti ilmeisesti kapeni, koska juoksijamassa joutui kävelemään. Kohta päästiin taas vauhtiin.

Juoksu kulki alkumatkasta hyvin. Kuuma kylläkin oli alusta asti, ja kävi mielessä, että ehkä musta t-paita ei sittenkään ollut fiksuin valinta aurinkoiseen keliin. Jokirannassa parin-kolmen kilometrin kohdalla oli aiemmiltakin vuosilta tuttu suihku, jonka läpi juoksi kädet levitettynä. Heti sen jälkeen silmissä kirveli aika pahasti, ja sitä kesti pitkään. Tämä johtui luultavasti siitä, että olin laittanut aurinkorasvaa, ja suihkun jälkeen sitä valui silmiin. Loppumatkan muut suihkukohdat yritinkin juosta niin, että käänsin kasvot pois suihkusta. Tämä saattoi auttaa vähän, mutta luultavasti aurinkorasva oli myös jo huuhtoutunut enimmäkseen pois.

Saavutin jossain vaiheessa puolimaratonin 2:10-jänisryhmän, joka oli lähtenyt edeltäni. Jonkin aikaa juoksin heidän takanaan, ja mielestäni he etenivät alle kuuden minuutin kilometrivauhtia eli liian kovaa tuohon tavoiteaikaan. Ruissalossa menin ryhmän ohitse, koska näin pääsin huoltopisteillä pahimman ruuhkan edelle. Syke alkoi olla aika korkealla, joten ounastelin, että joudun kohta hidastamaan.

Ruissalo kierrettiin tänä vuonna eri suuntaan kuin yleensä. Mielestäni tämä oli parempi näin päin, koska nousut eivät tuntuneet niin pahoilta. Vähän ennen Ruissalosta poistumista oli huoltopiste, josta näin jo kaukaa, että huoltohenkilöstö heitteli kauhalla vettä juoksijoiden päälle. Itse en halunnut kastua niin paljoa, joten ohitin huoltopisteen selkeästi aivan toista reunaa pitkin. Hetken päästä ihmettelin, mistä vettä saa, ja katsoin taakseni. Mukit olivat samassa kohtaa jossa veden heittelijät! En viitsinyt enää palata takaisin, koska tiesin, että huoltopisteiden väli ei Turussa ole kovin pitkä. Vähän silti harmitti, koska jano alkoi jo olla aika kova.

Ruissalon sillan käännöksessä oli jokavuotiseen tapaan takavuosien juoksukoulusta tutun Tatun vaimo, joka kannusti minua hänet ohittaessani. Tatua en ollut nähnyt, enkä tiennyt millä matkalla hän oli. Myöhemmin maaliin tullessani näin hänet, ja kuulemma hän oli ollut puolimaratonilla.

Satamaa lähestyttäessä jänisporukka saavutti minut, mutta annoin heidän mennä. Sykkeeni oli jo jonkin aikaa lähennellyt 170:n lukemia, vaikka olin antanut vauhtini hidastua kuuden minuutin kilometrien huonommalle puolelle, ja olin siitä vähän huolissani. Juoksu tuntui silti vielä kohtalaisen hyvältä. Saavutin jälleen yhden juoksukoulututun, Markon, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Hän oli puolimaratonilla ja sanoi, että on aivan loppu. Hänellä ei onneksi ollut maaliin enää montaa kilometriä.

Jokirantaan tultaessa joku mies kannusti juoksijoita ja sanoi, että enää pari kilometriä. Katsoin häntä hymyillen ja olin vähällä sanoa jotain, mutta hän huomasi numeroni taustaväristä, että olen täydellä maratonilla, ja totesi, että toiset pääsevät nautiskelemaan matkasta vielä vähän pidempään.

Kierroksen viimeisellä huoltopisteellä edelläni juoksi kaksi nuorta miestä. Toinen heistä kaatoi vettä päähänsä ja sen jälkeen hoiperteli vähän reitin sivulle päin, kunnes sai tukea liikennemerkkitolpasta. Onneksi hekin olivat vain puolimaratonilla, koska meno ei näyttänyt kovin hyvältä.

Joen toisella puolella käynnin jälkeen tultiin Kauppatorille, ja suurin osa juoksijoista saapui maaliin. Itse huomasin viime hetkellä kaistan, jolla maratoonarit ohjattiin toiselle kierrokselle, ja kurvasin sinne. Juomapisteellä otin suolapussin veteen sekoitettuna. Huoltosuunnitelmani muuten oli samantyylinen kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa mukanani oli geelien lisäksi myös pieniä hunajaputkiloita, joita oli jaettu muistaakseni Helsingissä toukokuussa, ja kolme marmeladimaista energiakarkkia, jotka sain Malagan maratonilta. Ajattelin syödä nämä pois, ja ottaa vain kolme geeliä. Karkit ja hunajat aloitin jo alkumatkasta, ja niinpä otin melkein jokaisella juomapisteellä jotain energiaa.

Toisen kierroksen alettua tuntui, että reitillä on todella vähän juoksijoita. Reitti myös meni alussa vähän eri kohdasta kuin ensimmäisellä kierroksella, koska nyt ei kierroksen alussa käyty jokirannassa ollenkaan. Tämän takia tehtiin pieni ylimääräinen lenkki ja u-käännös noin 26-27km:n kohdalla juuri ennen kuin käännyttiin kohti Ruissaloa.

Juoksuni alkoi olla raskasta, vaikka matkaa oli vielä aika paljon jäljellä. Kilometriajat olivat jo hetken olleet yli 6:30:n, ja selvästi sitäkin hitaampia silloin kun kohdalle osui huoltopiste, koska niillä kävelin jo pitkään ja yritin viilentää itseäni. Aloin miettiä, että todennäköisesti en pääse edes alle neljän ja puolen tunnin, ja että hyvin mahdollisesti tästä tulee kaikkien aikojen hitain maratonini. Näin sitten kävikin.

30km:n jälkeen kilometrieni väliajat alkoivat jo lähennellä kahdeksaa minuuttia tai ylikin huoltopisteillä kävelyn takia. Hölkkäsin kuitenkin sinnikkäästi eteenpäin, vaikka matka tuntui etenevän todella hitaasti. Maaliinpääsystä en silti ollut huolissani.

Ruissalon viimeisellä huoltopisteellä olin tarkkana, etten missaa juomista, kuten ensimmäisellä kierroksella oli käynyt. Nyt ei kuitenkaan kauhalla heitelty vettä, eikä mitään ongelmaa siksi ollut.

Matka tuntui pitkältä, mutta vihdoin palailtiin jokirantaan ja tiesin, että montaa kilometriä ei enää olisi edessä. Ravintoloiden kohdalla terassilla istui perheensä kanssa maratonklubista tuttu Riikka, joka oli juossut puolimaratonin. Hän huomasi minut ja kannusti minua mitali kaulassa roikkuen. Hän kommentoi jotain siihen tyyliin, että minua oli jo odotettukin. Nauroin ja sanoin, että juoksu on todella raskasta, mutta maaliin kuitenkin selviän.

Vihdoin päästiin parille viimeiselle kilometrille, ja käymään joen toisella puolella. Hölkkäilin rauhassa ja olin huojentunut, että maali alkoi lähestyä. Saavuin torille ja ylitin vihdoin maaliviivan.

Maalihuoltoon kävellessäni Tatun perhe sattui minua vastaan, ja kuulin, että olin näyttänyt todella kärsivältä loppumatkasta juostessani. Itse en ollut heitä edes huomannut.

Maalihuollon, suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen kävelin autolleni, ja suuntasin tuttuun tapaan mäkkärin kautta kotimatkalle.

Paavo Nurmi Marathon oli jälleen tapahtumana mukava ja hyvin järjestetty. Oma juoksuni oli yksi raskaimmista maratoneistani ja kaikkien aikojen hitain, joten siihen en voi olla tyytyväinen.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,37 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle