Muut juoksut

Malagan maraton 2025 (Generali Maratón Málaga)

Sunnuntai 14.12.2025 klo 8:45

Sää:
Lämpötila n. 14-18 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
4:43:17

Nettoaika:
4:38:43

Puolimaratonin väliaika:
2:11:43

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/21254676634

Pari työkaveriani oli juossut Malagan maratonin vuotta aiemmin, ja heiltä olin kuullut tapahtumasta kehuja. Katsellessani loppuvuodelle ulkomaan maratonia, tämä tapahtuma nousi yhtenä vaihtoehtona esiin, ja lokakuun lopussa ostimme juoksukaverini kanssa osallistumisoikeuden tapahtumaan. Samana päivänä varasimme myös lennot Helsingistä Malagaan ja takaisin. Majoituksen jätimme vielä auki, koska hotellit Malagan keskustassa olivat todella kalliita. Katselimme majoitusta mm. Torremolinoksesta, josta olisi junalla noin puolen tunnin matka Malagan keskustaan, jossa myös lähtö- ja maalialue sijaitsisi. Lopulta päädyimme Airbnb-majoitukseen noin kilometrin päässä lähtöalueelta. Näin pystyisimme liikkumaan kätevästi kävellen, mistä olisi etua varsinkin juoksupäivänä.

Oma lähtökohtani tähän juoksuun oli harvinaisen epävarma. Olin ollut marraskuussa ja joulukuun alussa kahteen kertaan flunssassa, ja juoksumäärät olivat jääneet todella pieniksi. Pari pientä lenkkiä olin tehnyt ennen matkalle lähtöä, mutta niillä tuntuma oli raskas. Olin vähän huolissani, pääsisinkö Malagassa edes maaliin. Toisaalta ajattelin, että voin kävelläkin tarvittaessa osan matkasta, ja uskoin selviäväni maaliin ennen viiden ja puolen tunnin maksimiaikaa. Päätin juosta rauhassa ja leppoisasti ja tähdätä neljän ja puolen tunnin loppuaikaan.

Perjantaiaamuna lähdimme junalla Tampereelta kohti Helsinki-Vantaata. Ennen lentoa kävimme lounaalla lentokentän ulkopuolella Scandic-hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevassa Factory-nimisessä ravintolassa, jossa oli tarjolla normaalihintainen buffetlounas. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi lentokentän tarjontaan verrattuna! Syötyämme kävelimme turvatarkastukseen, jossa ei ollut käytännössä lainkaan jonoa, ja siitä porttialueelle lentoa odottelemaan. Lentomme lähti suunnilleen aikataulun mukaisesti 12:35.

Malagaan laskeuduimme vähän etuajassa. Olin ilmoittanut majoittajalle arviona, että olisimme asunnolla noin 17:30-18 välillä. Hän pyysi vielä lähettämään viestin, kun lähtisimme lentokentältä, ja näin teinkin. Junamatka kentältä keskustaan kesti vain kymmenisen minuuttia, ja juna-asemalta kävelimme reilun kilometrin asunnolle. Kävellessämme majoittaja lähetti viestin, että olisi asunnolla vartin päästä. Saavuimme sinne 17:45, eli aika tarkan arvion olin osannut tehdä jo Suomessa! Majoittajaa ei näkynyt, ja noin 25 minuutin odottelun jälkeen yritin soittaa hänelle. Puheluun ei vastattu, mutta hetken päästä tuli viesti, että hän on ruuhkassa ja olisi viiden minuutin päästä perillä. Lopulta noin 10 minuutin päästä Carlos pääsi vihdoin paikalle, ja pääsimme asuntoon. Tätä pientä viivästystä lukuunottamatta kaikki sujui majoituksen ja muutenkin koko matkan ajan hyvin. Asunto oli vuonna 2020 rakennetussa talossa, ja oli siisti ja hiljainen.

Majoituttuamme lähdimme vielä käymään expossa ja syömässä. Expo oli klo 20 asti auki, ja sijaitsi risteilysatamassa. Kävelimme sitä kohti vanhankaupungin läpi. Kävelymatkaa piti olla reilut kaksi kilometriä, mutta emme olleet varmoja, missä kohtaa satamaa expo olisi. Päästyämme Pompidou-keskukselle katsoimme vielä tapahtuman infoja, ja huomasimme, että keskukselta expoon ja takaisin olisi ilmainen bussikuljetus. Kävelimme viereiselle kadulle ja huomasimme bussin. Astuimme sisään ja muutaman minuutin kuluttua bussi lähtikin. Kävi siis hyvä tuuri! Expo sijaitsi käytännössä satama-alueen perällä, joten kävelymatkaa olisi tullut yllättävän paljon.

Expossa oli jonkin verran ruuhkaa, mutta ei riesaksi asti. Huomasimme kyltin, joka näytti, että juoksunumerot saisi edestä päin. Kävelimme expoalueen läpi ja tulimme ulko-oville, mutta emme nähneet numeroidenjakopistettä. Kysyimme ovelta, ja toimitsija näytti, että se sijaitsi toisessa kerroksessa. Alussa näkemämme kyltti yritti siis ilmeisesti kertoa, että numeroidenjako oli ylhäällä, eli tulkitsimme sen väärin. Palasimme vastavirtaan ruuhkassa ja lopulta löysimme rappuset. Yläkerrassa oli väljempää, emmekä joutuneet jonottamaan käytännössä ollenkaan. Saimme juoksunumeromme ja t-paidat, ja lähdimme pois.

Exposta poistuttuamme kävelimme bussijonoon, joka näytti aika pitkältä. Jonossa koitin katsoa, saisiko esim. Bolt-kyydin tilattua satamaan. Bussin tultua jono lähti etenemään, ja saimme kuin saimmekin lähes viimeiset paikat bussista! Pompidou-keskukselta kävelimme takaisin vanhaankaupunkiin ja huomasimme sattumalta italiailaisravintolan, jossa söimme risotot. Tämän jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa ostamassa aamupalatarpeita ja cava-pullon valmiiksi jääkaappiin juoksun jälkeen nautittavaksi.

Koska olimme saaneet juoksunumerot haettua jo perjantai-iltana, lauantai oli käytännössä kokonaan turistipäivä. Saimme kierrettyä kaikki Malagan päänähtävyydet. Ensin vietimme aikaa vanhassakaupungissa. Sen jälkeen kävimme katsomassa roomalaisteatterin rauniot ja kiipesimme ylös Gibralfaron kukkulan näköalapaikalle. Teimme myös vähän turistiostoksia ja kävimme lounaalla. Yritimme käydä myös Atarazanasin kauppahallissa, mutta sitä suljettiin juuri kun pääsimme paikalle noin klo 16. Kävelimme vielä Sohon kaupunginosan kautta takaisin majoitukselle.

Pienen lepohetken jälkeen kävimme vielä illalla vanhassakaupungissa. Tarkoituksemme oli mennä pastalle italialaiseen ravintolaan, jonka olimme aiemmin huomanneet. Sitä ennen kävimme kuitenkin suuressa ostoskeskuksessa vanhankaupungin ulkopuolella. Ravintolalle päästyämme näimme pitkälle ulos asti ulottuvan jonon! Olimme jonossa hetken, mutta sitten päätimme kokeilla edellisiltana käyttämäämme ravintolaa, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Siellä ei ollut jonoa, mutta sisäänkään ei päässyt ilman pöytävarausta, koska heillä oli täyttä. Takeaway-annokset hovimestari lupasi myydä. Lähdimme takaisin alkuperäiseen ravintolaan. Jono näytti siltä, että se olisi edennyt, koska siinä oli mielestämme eri ihmisiä. Sovimme, että jonotamme enintään puoli tuntia. Reilun 10 minuutin kuluttua seisoimme edelleen samassa paikassa jonossa, emmekä olleet nähneet kenenkään pääsevän sisään. Lisäksi pohdimme, että vaikka pääsisimmekin sinne, ruoan saamisessa kestäisi luultavasti kauan. Päätimme lähteä hakemaan takeawaytä toisesta ravintolasta. Tiskillä oli eri henkilö kuin aiemmin käydessämme, ja hän sanoi, että keittiö on niin ruuhkainen että edes noutoruoan osto ei onnistu. Vetosimme siihen, että hetki aikaisemmin meille oli se luvattu, ja hän suostui ottamaan tilauksemme. Vajaan puolen tunnin kuluttua saimmekin annokset ja kävelimme asunnollemme syömään.

Illalla laitoin normaaliin tapaani juoksuvarusteet valmiiksi aamua varten. Olin päättänyt juosta shortseilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla. Sääennusteessa oli enimmäkseen pilvistä, melko kovaa tuulta ja mahdollisesti sadekuuroja. Lämpötila oli ennusteen mukaan aamulla vähän alle 15 astetta, ja nousisi siitä päivän mittaan 18 asteen tienoille. Herätyksen laitoimme klo 6:45, koska olimme toiseksi viimeisessä lähtöryhmässä, jonka lähtöajaksi oli ilmoitettu 8:45. Jo etukäteen olimme päättäneet laittaa juoksuvarusteet valmiiksi päällemme jo asunnolla niin, ettei meidän tarvitse jättää mitään varustesäilytykseen.

Sunnuntaiaamun herätyksen jälkeen söin aamupalaksi kotoa tuomani pussipuuron, pari leipää, keitetyn kananmunan, pari kupillista kahvia ja lasillisen tuoremehua. Siinä touhutessa meni yllättävän paljon aikaa, ja vasta vähän 7:30:n jälkeen olimme saaneet syötyä. Mietimme, että meniköhän nyt liian myöhäiseksi, mutta toisaalta ilman aikatavoitetta ei sillä ehkä suurta väliäkään olisi.

Noin klo 8:10 lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta, jonne pääsimme noin 8:25. Eliitin ja muutenkin ensimmäisten ryhmien lähtö tapahtuisi siis viiden minuutin kuluttua. Asetuimme wc-jonoon, joka ei onneksi näyttänyt mahdottoman pitkältä. Noin 8:40 saimme käytyä bajamajoissa, mutta niissä ei ollut lainkaan wc-paperia. Näytti siltä, että sitä ei ehkä ollut alunperinkään. Sitten kävelimme omaan lähtökarsinaamme, jonne pääsimme joukon perälle.

Muutaman minuutin päästä lähtöaikamme koitti, ja porukka lähti kävelemään kohti lähtöviivaa. Sille pääsyssä kesti lähes viisi minuuttia, koska väkeä oli paljon. Laitoin kelloni käyntiin ja lähdin rauhassa juoksemaan. Kohta ruuhka helpotti, ja pääsin omaan vauhtiini. Koitin muistaa pitää tahdin rauhallisena.

Alkumatkasta juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, ja kilometriajat olivat enimmäkseen vain vähän yli kuuden minuutin, ja välillä jopa sen alle. Sykkeeni pysyi hyvin alle 160:n, joten tämä tuntui sopivalta tahdilta. Juomapisteillä otin rauhassa muutaman kävelyaskeleen, ja kävin parikin kertaa puskapissalla.

Noin 15km tienoilla tuntui siltä, että olisi syytä käydä bajamajassa. Myöhäiseksi jäänyt aamupala taisi siis kostautua! Huoltopisteistä etukäteen ilmoittavissa kylteissä luki myös wc, mutta en kuitenkaan nähnyt niitä parilla pisteellä. Puolimatkan lähestyessä samaan aikaan lähteneen puolimaratonin juoksijat ohjattiin oikeaa kaistaa omaan maaliinsa, ja maratoonarit jatkoivat vasemmalle. Seuraava huoltopiste oli pian väliaikapisteen jälkeen, ja jälleen kyltissä luki myös wc. Kysyin joltain talkoolaiselta, ja hän kertoi, ettei wc:itä ole.

Parin kilometrin päästä reitti kääntyi kadulle, jonka varrella asuntomme oli. Olimme huomanneet reittimerkinnät kadulla jo aiemmin, mutta emme olleet varmoja, tullaanko sitä kautta vasta takaisin aivan loppumatkasta vai missä vaiheessa katu kuljettaisiin. Nyt kun sille päästiin, sain idean, että käyn asunnolla wc:ssä! Näin toiminkin, kun päästiin talomme kohdalle. Kelloa en tietenkään pysäyttänyt, ja nauroin melkein ääneen, kun pöntöllä istuessani kello piippasi 24 kilometrin väliajan. Hoidin wc-käynnin kaikessa rauhassa, ja siinä menikin muutama minuutti.

Takaisin kadulle päästyäni laskeskelin, että 4:30-tavoiteaika tekisi tiukkaa, mutta päätin olla stressaamatta asiasta. Seuraava hauska asia oli muutaman sadan metrin päästä vastaan tulleella juomapisteellä, jolla olikin kauniisti rivissä monta bajamajaa! Todennäköisesti näissäkään ei olisi ollut paperia, joten siinä mielessä ei harmittanut, että olin käynyt asunnolla.

Huoltosuunnitelmani oli tuttu ja turvallinen, eli otin matkan varrella neljä geeliä ja puolivälissä yhden suolapussin. Tein myös päivän hyvän teon. Suolaa ottaessani vieressäni juossut espanjalaisjuoksija kysyi, onko se suolaa. Kun vastasin myöntävästi, hän kysyi, sattuisiko minulla olemaan yhtään ylimääräistä, koska hän oli kadottanut omansa. Minulla oli yksi ylimääräinen Hesburgerin pussi matkassa, joten annoin sen hänelle, ja sain vuolaat kiitokset.

Sää oli ennusteen mukainen sillä erotuksella, että sadetta ei tullut ollenkaan. Hyvä niin! Aurinko paisteli välillä, mutta enimmäkseen kuitenkin ohuen pilvihunnun takaa, joten se valaisi mukavasti mutta ei lämmittänyt täydellä tehollaan. Oma pukeutumiseni osui kohdilleen. Tuulta oli melko paljon, joten enimmäkseen juoksin paidan hihat alhaalla, mutta pari kertaa vedin ne ylös, kun alkoi olla lämmin.

28km:n kyltin kohdalla päästiin rantakadulle, jota pitkin käytäisiin noin 35km:n kohdalla olevalla stadionilla ja juostaisiin sitten takaisin. Vastaan tulevilla juoksijoilla oli tässä kohtaa jo 40km:n kyltti, ja olin heille vähän kateellinen. Hetken päästä vastaantulijoiden kaistalla tuli mm. 3:30-jänisporukka, ja mietin, että muutama vuosi sitten olisin ollut itsekin jo siinä kohdassa. Nyt ei kuitenkaan auttanut kuin jatkaa eteenpäin.

Rantakadulta käännyttiin kohti stadionia, mutta sitä ennen tuli reitin kurjin osuus, kun se kulki erilaisten teollisuushallien välissä ja välillä niiden takapihoilla, tai siltä ainakin tuntui. Stadionille kuitenkin päästiin hetken päästä. Siellä ratakierroksen juokseminen tuntui siinä mielessä erikoiselta, että yleensä muissa tapahtumissa stadionille pääsy tarkoittaa samalla maalia! Nyt oli matkaa kuitenkin vielä seitsemän kilometriä jäljellä.

Näiltä paikkeilta muistan miettineeni, että tällaista se maratonin juokseminen täällä neljän ja puolen tunnin huonommalla puolella on. Reitillä oli todella paljon kävelyyn vaihtaneita. Lisäksi yksi nainen itki vuolaasti. Mieleen jäi myös kadunkulmassa kovaan ääneen oksentanut mies. Vielä päästyäni noin 200 metrin päähän kuulin uudelleen oksennusäänet. Itsellenikin meinasi tulla huono olo pelkästä äänestä.

Loppumatkasta juoksuni oli hidasta, mutta ei kuitenkaan tuntunut niin raskaalta kuin olin pelännyt. Koska alkuperäinen aikatavoitteeni oli karannut aikoja sitten, otin juomapisteet hyvin rauhallisesti. Muuten jaksoin kuitenkin juosta koko matkan, eli en joutunut vaihtamaan kävelyksi, vaikka olin sitä ennalta pelännyt.

Aika pitkältä tuntuneen matkan jälkeen päästiin 40km:n kyltille. Tässä kohtaa laskeskelin taas aikojani ja ajattelin, että ainakaan yli 4:40:n aikani ei saa mennä. Tähän uskoin melko helposti pystyvänikin. Hetken päästä käännyttiin vanhankaupungin reunalle, ja lopulta suunnilleen viimeinen kilometri juostiin vanhankaupungin läpi rantapuistoon ja siitä maalialueelle. Tyytyväisenä pysäytin maaliviivalla kelloni aikaan 4:38:43. Tästä tuli siis kaikkien aikojen hitain maratonini! Olin kuitenkin tyytyväinen, että sairastelun jälkeen pystyin sen juoksemaan.

Maalihuolto oli melko huono. Tarjolla oli vain vettä, urheilujuomaa, banaania ja appelsiinia. Söin yhden banaanin ja join pullollisen urheilujuomaa. Sen jälkeen lähdin kävelemään kohti tapaamispaikaksi sopimaamme kirkkoa, jonka luota kaverini oli juuri laittanut viestin. Sieltä kävelimme takaisin asunnolle osittain juoksureitin vartta pitkin, ja näimme vielä paljon juoksijoita reitillä.

Suihkussa käytyämme ja vaatteet vaihdettuamme otimme jääkaapista cava-pullon ja kävelimme mäkkärin kautta rannalle syömään ja juomaan. Alkuillasta kävimme vielä syömässä paellaa ravintolassa, josta olimme lauantai-iltana ohi kulkiessamme varanneet pöydän. Illalla pakkailimme suurimman osan tavaroista valmiiksi aamua varten, ja maanantaiaamuna lähdimme paluumatkalle Suomeen.

Malagan maraton oli hyvin järjestetty tapahtuma, jota voin suositella. Järjestelyt oliva toimivat, eikä ruuhkaa ollut pahasti missään vaikka väkeä oli paljon. Reitti oli melko tasainen ja enimmäkseen riittävän leveä. Välillä oli toki vähän tylsempiä osuuksia, mutta paljon mentiin myös merinäköalalla. Yllätys oli, että hintaan kuului peräti kaksi erilaista paitaa, joista finisher-paidan sai oikeaoppisesti vasta maalissa yhdessä mitalin kanssa.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 43,24 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle