Muut juoksut

Helsinki City Running Day 2025: Helsinki City Double eli Helsinki City Marathon & Helsinki City Run

Lauantai 17.5.2025 klo 9:40 & 14:40

Sää:
Lämpötila n. 9-12 astetta, puolipilvistä, enimmäkseen aurinkoista

Maratonin nettoaika:
4:18:08

Puolimaratonin nettoaika:
2:27:47

Linkit Garmin Connectiin:
HCM: https://connect.garmin.com/modern/activity/19150750440
HCR: https://connect.garmin.com/modern/activity/19152666121

Tänäkin vuonna pääsimme työnantajan kustannuksella Helsinki City Running Dayhin. Osallistuminen tehtiin itse ryhmäilmoittautumislinkin kautta, ja matkan sai vapaasti valita itse. Tein ilmoittautumisen jo melko pian edellisvuoden juoksun jälkeen, ja valitsin listalta jälleen kalleimman vaihtoehdon eli Doublen. Alkuvuoden aikana mietin, että muuttaisin sen ehkä sittenkin pelkäksi maratoniksi, koska viimekertainen Double oli niin raskas. Keväällä näin kuitenkin somessa kuvan hienoista Finisher-paidoista, jollainen oli Doublellekin omansa. Ajattelin heti, että paidan takia minun on pakko juosta tämä!

Tälläkään kertaa en valmistautunut mitenkään erityisesti. Tapahtumaviikolla mielessä pyöri kuitenkin kollegani sisäiselle keskustelukanavallemme lähettämä "remember to taper" -viesti, joten ehkä sen innoittamana vähensin juoksumääriä tavallista enemmän ja pidin jopa kolme lepopäivää, joista yhtenä kävin kuitenkin kävelyllä.

Raskaan viimevuotisen juoksun takia päätin jo etukäteen, että lähden matkaan selvästi leppoisammin ja ilman aikatavoitetta. Mielessä kävi jopa juosta kokonaan PK-sykkeillä, mutta tällöin aikaa olisi mennyt niin paljon, että hylkäsin sen vaihtoehdon.

Lähtö oli samaan aikaan aamulla kuin edellisvuonna, joten saavuin Helsinkiin edellisenä päivänä. Kävin kisakansliassa hakemassa juoksunumeroni iltapäivällä ennen kuin pahin ruuhka alkoi. Siellä selvisi, että ilmoittautumisen yhteydessä maksettu paita olikin kaikille yhteinen tapahtumapaita, ja finisher-paidat myytiin erikseen. Kysyin, onnistuisiko vaihto, mutta se ei onnistunut. Finisher-paita olisi ollut 29 euroa. Jätin sen vielä ostamatta, mutta varmistin myyjältä, että myyntipiste on auki myös lauantaina.

Alkuillasta söin pizzan Kotipizzassa ja kävin kaupasta ostamassa pientä iltapalaa illaksi. Hotellini oli Scandic Park, joka on lähes Olympiastadionin vieressä. Illalla laitoin numerolapun juoksupaitaani valmiiksi ja tein muut valmistelut aamua varten, ja kävin ajoissa nukkumaan.

Heräsin 6:30 ja menin aamupalalle noin klo 7. Syödessäni näin ikkunasta, että ulkona satoi jonkin verran. Sääennusteen mukaan sade kuitenkin lakkaisi, eikä juoksun aikana pitäisi sataa ollenkaan. Aamupalalta muistin ottaa mukaan kaksi sämpylää, joiden väliin laitoin hilloa. Nämä minun oli tarkoitus syödä juoksujen välillä. Edellisvuodelta muistin, että puolimaratonin lopulla minulle oli tullut yhtäkkiä kova nälkä, ja siksi ajattelin pienellä riskillä syödä vähän enemmän sitä ennen.

Saavuin tapahtumapaikalle noin 8:30 ja suuntasin suoraan Double-juoksijoille varattuun tilaan. Matkalla näin pari tuttua, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. VIP-tilassa sain itselleni lukittavan kaapin hyvältä paikalta. Juttelin parin muun Double-juoksijan kanssa odotellessani. Sitten päätin lähteä ostamaan finisher-paidan. Kaverini oli ollut sitä mieltä, että minun pitäisi se ostaa, ja päädyin samalle kannalle.

Paitojenmyyntipisteellä oli pari asiakasta jonossa ennen minua, mutta pienen odottelun jälkeen sain paitani. Pois kävellessäni nostin samalla paidan auki eteeni. Sitä katsellessani näytti vähän siltä, että kuva olisi painettu vinoon! Pysähdyin ja katsoin tarkemmin, ja lähdin takaisin myyntipisteelle näyttämään sitä. Myyjä oli hämmästynyt ja katsoi myös paitaa, ja päätyi samalle kannalle kanssani. Tarkemmin tutkittuaan hän huomasi, että paidan sauma oli ommeltu vinoon. Sain heti uuden paidan. Onneksi huomasin virheen heti enkä vasta kotona!

Vein paidan kaappiini ja tein loput valmistelut. Pukeutumisen suhteen olin päättänyt toimia samoin kuin viime vuonna, koska sääennustekin näytti melko samalta. Puin pitkät juoksuhousut, pitkähihaisen juoksupaidan ja sen päälle työpaikan lyhythihaisen juoksupaidan. Katsoin että geelit ja suolat olivat juoksuvyössäni, puin sen päälleni ja lähdin wc-jonoon. Jonoja ei stadionin sisällä juurikaan ollut.

Ulos lähtöalueelle saapuessani näin kaverini, jonka kanssa juttelin odotteluajan. Vajaa kymmenen minuuttia ennen lähtöä päätimme vielä käydä wc:ssä. Olympiastadionin päädyssä ulkopuolella olivat lähimmät sisävessat, eikä niihinkään joutunut jonottamaan kuin ehkä minuutin. Ehdimme siis hyvin takaisin lähtökarsinaan, jossa menimme yli neljän tunnin ryhmään.

Pian päästiin matkaan. Tuttuun tapaan alkumatka oli melko ruuhkainen, vaikka reitti meni ensimmäisen kierroksen Mannerheimintietä pitkin. Muutaman kilometrin kohdalla Ruoholahdessa joutui jopa hetken kävelemään, kun reitti kapeni väliaikaisen rampin takia ja syntyi ruuhka.

Juoksu tuntui hyvältä, ja ohitin 4:30-jänisporukan. Seuraavia eli 4:15-jäniksiä en ollut nähnyt, mutta etenin alle kuuden minuutin kilometrivauhtia, joten uskoin saavuttavani heidät jossain vaiheessa. Juoksu tuntui rennolta ja kevyeltä. Seitsemän kilometrin kohdalla kävin puskapissalla, mikä oli melko aikaisin!

Kymmenen kilometriä täyttyi vähän alle tunnissa. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja syke pysyi hienosti alle 160:ssa. Jatkoin siis samaan malliin. Hetken päästä huomasin 4:15-jänisporukan kaukana edelläni, ja tiesin matkan edetessä saavuttavani heidät. En kuitenkaan kiirehtinyt, koska en ajatellut heitä ohittaakaan.

Vähän ennen 14:ää kilometriä kävin taas puskapissalla, ja vielä kolmannen kerran ennen 19:ää kilometriä! En tiedä mikä juomisessani oli mennyt pieleen, koska mielestäni en edes ollut juonut kovin paljoa aamulla.

Huoltosuunnitelmani oli vanha tuttu, eli otin neljä geeliä tasaisesti matkan aikana, tosin vasta neljänneltä juomapisteeltä alkaen, ja yhden suolapussin vähän puolivälin jälkeen. Tällä kertaa join myös veden lisäksi vähän urheilujuomaa niillä huoltopisteillä, jolloin en ottanut geeliä. Tämä tuntui toimivan hyvin.

Aurinko paistoi yllättävän paljon, joten välillä oli aika lämmin juosta. Onneksi sain pitkähihaisen paitani hihat käärittyä ylös kun siltä tuntui. Toisaalta varjoisilla ja tuulisilla paikoilla oli aika kylmä. Mietin silti jo tässä vaiheessa, että voi olla että lähden puolikkaalle pelkässä lyhythihaisessa paidassa.

Ensimmäinen kierros täyttyi kuin huomaamatta, enkä muistanut edes katsoa puolimaratonin väliaikaa omasta kellostani. 20km oli kuitenkin täyttynyt aavistuksen yli kahdessa tunnissa. Toiselle kierrokselle lähdettiin Töölönlahden rantaa pitkin.

Olin jo vähän aikaa katsellut, että taivaalla näkyi myös isompi pilvilautta, ja vähän toivoin että se tulisi välillä auringon eteen. Ruoholahteen saapumisen jälkeen, kun lähestyttiin Lauttasaaren siltaa, mereltä nousi todella sankka sumu, jonka läpi näkyvyys oli vain joitain kymmeniä metrejä. Kun samaan aikaan aurinko paistoi sivulta, oli näky todella upea! Lauttasaaren sillalle noustessa pahin sumu oli jo hälvennyt, mutta sillan loppua ei silti näkynyt, joten sille nousu oli hieno.

Olin jossain vaiheessa saavuttanut 4:15-jänisporukan ja etenin jonkin matkaa sen takana, jotta en olisi pahimmassa ruuhkassa. 30km täyttyi niukasti alle kolmeen tuntiin. Aloin jo laskeskella, että kohta on puolet kokonaismatkasta juostuna. Samaan aikaan kuulin viereltäni, kun toiset juoksivat puhuivat, että enää 12km jäljellä. Tässä vaiheessa itselläni edessä oleva 33km tuntui aika pitkältä matkalta! Toisaalta juoksu eteni leppoisasti ja tuntui kevyeltä, joten en ollut lainkaan huolissani ettenkö sitä jaksaisi.

Pikku Huopalahdessa noin 35km kohdalla työkaverini Lauri ohitti minut, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän oli ensimmäisellä maratonillaan, ja oli ajatellut tavoittelevansa noin 4:30:n aikaa. Niinpä yllätyin ja sanoinkin hänelle, että hän on hyvässä vauhdissa. Hän kertoi, että olo tuntuu energiseltä ja että ajatteli vähän kiristää tahtia. Toivotin tsempit ja sanoin, että hyvältä näyttää.

Loppumatkasta teki mieli vähän hidastaa, mutta toisaalta olin jo vähän ajatellut juoksevani alle 4:15:n. Kävin aika pitkään itseni kanssa vääntöä, mutta onneksi lopulta mietin, että loppuajalla ei ole mitään merkitystä. Niinpä annoin jänisporukan hävitä horisonttiin ja otin rauhassa kävelyaskelia juomapisteillä, ja juoksin muutenkin leppoisasti. Juttelin myös jonkun itävaltalaisen naisen kanssa, joka välillä käveli. Niinpä ohittelimme toisiamme vuorotellen aika monta kertaa.

Matka eteni ja pian oltiinkin jo maalissa! Aikaa maratoniin meni noin 4:18. En syönyt maalihuollossa juuri mitään, mutta join jonkin verran. Kävelin samoilla vauhdeilla ulos stadionilta, ja suuntasin kohti Double-tilaa. Ruuhkaa oli aika paljon, kun puolimaratonille aikovat olivat jo sankoin joukoin paikalla.

Taukotilassa söin kaksi sämpylääni ja join tölkillisen Cokista. Ohessa juttelin muiden Double-juoksijoiden kanssa. Mainitsin, että aurinkorasvaa olisi pitänyt olla mukana, koska sää olikin aika erilainen kuin ennusteessa. Kanssajuoksijalla oli, ja hän antoi sitä minulle. Otin myös pitkähihaisen paidan pois ja kävin wc:ssä, ja sitten lähdin taas kohti lähtöaluetta. Kelloa ei ollut nyt viimevuoden tapaan tarpeen väliladata, koska olin ostanut uuden kellon pari viikkoa ennen tätä juoksua.

Ehdin kolmanteen HCR-lähtöryhmään, jonka lähtöaika oli 14:40. Jäin taas tarkoituksella ryhmän perälle. Pian päästiinkin matkaan. Bongasin samanlaisen paidan kuin itselläni, ja juoksin kollegan kanssa muutaman kilometrin samalla rupatellen. Ensimmäisellä juomapisteellä huomasin, että hän jäi odottelemaan minua. Sanoin, että todennäköisesti tulen hidastamaan vauhtia, joten minua ei kannata odotella. Juoksimme kuitenkin vielä vähän aikaa samaa matkaa.

Juoksuni tuntui paljon helpommalta kuin vuosi sitten. Hitaampi maraton siis auttoi selvästi! Mitään motivaatiota vauhdin ylläpitämiseen minulla ei kuitenkaan ollut, joten annoin itseni hidastaa ja juoksin vain sitä vauhtia mikä tuntui hyvältä. Käytännössä tämä oli noin seitsemän minuutin kilometrivauhtia. Otin myös juomapisteillä rauhassa kävelyaskeleita.

Puolimatkassa söin yhden geelin, ja muuten join huoltopisteillä sekä vettä että urheilujuomaa. Tämä tuntui toimivalta. Lisäksi tällä kertaa ei tullut missään vaiheessa kovaa näläntunnetta, kuten vuotta aiemmin loppumatkasta. Tauolla syömäni pari sämpylää selvästi auttoivat. Toisaalta minua ei myöskään alkanut pistää, vaikka olin tätä riskiä vähän pelännyt. Syöminen onnistui siis hyvin!

Aurinko paistoi edelleen melkein koko ajan, joten pelkällä t-paidalla juokseminen oli hyvä idea, vaikka varjopaikoissa olikin vähän viileää. Matka väheni tasaisesti, ja mietin jo maalihuoltoa. Viimeiseltä huoltopisteeltä otin mukillisen urheilujuomaa ja kaksi mukillista vettä, ja kävelin rauhassa ylämäkeä samalla kun join niitä.

Viimeiset kilometrit etenivät, ja olin iloinen kun maali lähestyi. Olympiastadionin lähellä oli runsaasti väkeä kannustamassa. Viimeisessä ylämäessä edelläni juoksi joku pariskunta, joka vaihtoi kävelyyn ja nainen alkoi oksentaa. Kiersin heidät kaukaa, ja suuntasin kohti maratonporttia ja sisään stadionille.

Minkäänlaista loppukiriä en ottanut, joten vielä juoksuradalla moni ohitti minut. Tämä ei haitannut, ja kohta ylitin itsekin maaliviivan. Puolimaratonin aikani oli 2:27 ja risat. Sain kaulaani puolimaratonin mitalin ja Double-mitalin, ja mitalienjakaja vielä varmisti, että olinhan saanut maratonin mitalin. Sen olin tietenkin jättänyt kaappiin puolikkaan ajaksi.

Nautin maalihuollon antimista, mutta en kovin kauaa, koska minulla ei ollut kovin paljon ylimääräistä aikaa ennen junan lähtöä. Kävelin taas taukotilaan. Siellä en yllättäen saanut kaappiani auki omalla koodillani! Onneksi tänä vuonna olin jo todistanut parilla muulla samaa ongelmaa, kuten vuotta aiemminkin, joten tiesin, että vahtimestari pystyy avaamaan kaapin. Kävin pyytämässä tätä, ja parin minuutin odottelun jälkeen pääsinkin taas omalle kaapilleni.

Kävin suihkussa ja vaihdoin Finisher-paidan päälleni. Mitalikuvien ottamisen jälkeen lähdin kohti keskustaa. Kaverini, joka oli juossut pelkän maratonin, oli laittanut viestiä, että olisi asemalla vastassa minua. Alunperin olin ajatellut käydä syömässä tässä välissä, mutta aikaa ei oikein ollut, joten suuntasin asemalle sähköpotkulaudalla. Uskoin pärjääväni Tampereelle asti maalihuollolla. Kaverini oli vastassa parin pienen skumppapullon kanssa, ja oli ottanut oikein lasitkin mukaan hotellihuoneestaan. Skoolasimme asemalaiturilla ja ehdimme hetken jutella, ennen kuin hyppäsin junaan ja kotimatkalle.

Double oli tällä kertaa kevyempi kuin edellisellä kerralla, koska etenin maratonin selvästi hitaammin. Tunnelma ja järjestelyt olivat jälleen hyvät, ja säätilakin mainio! Voi olla että tämä jäi viimeiseksi Doublekseni, vaikka toisaalta ehkä voin innostua taas valitsemaan sen, jos pääsemme vielä työnantajan maksamana tapahtumaan.

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,42 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 21,39 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Finisher-paita ja mitalit:

Takaisin etusivulle