Muut juoksut

Helsinki City Marathon 2026

Lauantai 16.5.2025 klo 9:30

Sää:
Lämpötila n. 12-17 astetta, enimmäkseen pilvistä, lopussa aurinkoista

Maratonin nettoaika:
4:24:01

Puolimaratonin väliaika (arvio):
2:06:43

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/app/activity/22899518977

Aiemmista vuosista poiketen työnantajani ei enää maksanut henkilöstölle osallistumista Helsinki City Runiin. Ilmoittauduin kuitenkin omalla kustannuksellani jälleen mukaan. Viimevuotisen raskaan Doublen jälkeen ajattelin juoksevani pelkän maratonin, mutta ilmoittauduin kuitenkin Doublelle, koska hintaero oli hyvin pieni ja Double-juoksijoille on omat pukutilat, varustesäilytys, wc:t ja suihkut kellarissa.

Tapahtuman nimi oli muuttunut edellisvuodesta. Aiemmin tapahtuma oli Helsinki City Running Day, ja se sisälsi mm. puolimaratonin ja maratonin. Puolikas oli nimeltään Helsinki City Run. Tälle vuodelle puolikkaan nimeksi oli vaihdettu Helsinki City Half, ja tapahtumapäivän nimi puolestaan oli Helsinki City Run. Vähän sekavaa, mutta maratonin nimi sentään oli edelleen vanha tuttu Helsinki City Marathon.

Menin paikalle perjantaina iltapäivällä. Poikkeuksellisesti olin matkassa omalla autolla. Kävin hakemassa juoksunumeron noin neljän aikaan. Ihmisiä oli jo jonkin verran paikalla, mutta jonottamaan en joutunut. Hotelliksi otin edullisen Scandic Veromiehen, joka oli Vantaalla KehäIII:n ja kauppakeskus Jumbon lähellä. Omalla autolla sinne liikkuminen oli helppoa. Illalla söin tuttuun tapaan Kotipizzan, laitoin juoksukamat valmiiksi aamua varten ja kävin melko ajoissa nukkumaan.

Lauantaina heräsin 6:30, kävin suihkussa ja menin aamupalalle. Ulkona oli täysin pilvistä ja näytti sateiseltakin, vaikka sääennuste oli perjantaina ennustanut täyttä aurinkoa! Katsoin ennustetta, ja nyt se ennusti sadekuuroja koko aamupäivälle, ja aurinkoista vasta juoksun jälkeen. Olin ottanut vain shortsit ja pitkähihaisen juoksupaidan mukaan, mutta uskoin tarkenevani näillä, koska lämpötila oli kuitenkin yli 10 astetta aamusta asti. Eikä juoksun aikana kuitenkaan satanut ollenkaan.

Uloskirjautumisen jälkeen ajelin Vauhtitielle, jossa kaikki neljä Helenin latauspistettä olivat vapaana. Laitoin autoni lataukseen ja ihmettelin hetken liikennemerkkejä. Päädyin siihen, että latauspaikoilla ei tarvitse maksaa erikseen pysäköinnistä. Vähän silti jännitti, onko ikkunassa juoksun jälkeen sakkolappu, mutta eipä ollut!

Vauhtitieltä kävelin vajaan kilometrin olympiastadionille. Saavuin Double-juoksijoiden tiloihin reilu tunti ennen lähtöä. Sain itselleni lukittavan kaapin suunnilleen samasta paikasta kuin vuotta aiemminkin. Vaihdoin vaatteet ja lenkkarit, ja otin geelit ja suolat sisältävän juoksuvyön kassista. Lukitsin kaapin huolella. Lähellä kuulin juuri, kun joku kanssajuoksijoista ei saanut kaappiaan auki, ja itsellänikin oli ollut jollain kerralla vähän ongelmia. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin kaapin kanssa.

Lähdin ulos katsomaan, näkyisikö tuttuja. Samalla huomasin, että Helenin sovelluksesta oli tullut ilmoitus, että lataus on keskeytynyt. Aikaa lähtöön oli vähän yli puoli tuntia, joten päätin hölkkäillä autolle katsomaan mikä on tilanne. Muistin sentään ensin hakea auton avaimen kaapistani. Autolle päästyäni käynnistin latauksen uudestaan, ja tällä kertaa se jatkuikin ongelmitta akun täyttymiseen asti.

Hölkkäilin takaisin stadionille ja kävin vessassa. Lähdin kohti lähtöaluetta, mutta juuri ulos astuttuani muistin, että olin unohtanut laittaa nänniteipit paikalleen. Ehdin vielä hyvin käydä laittamassa ne. Double-alue oli jo lähes tyhjä, koska suurin osa juoksijoista oli jo mennyt lähtöalueelle. Menin itsekin perässä, ja olin paikalla vajaat 10 minuuttia ennen lähtöä. Näin neljän tunnin jänikset lähtökarsinassa, mutta jäin selvästi heidän taakseen. Mietin vielä tässä vaiheessa, yrittäisinkö neljän tunnin alitusta. Tiesin kuitenkin, että kuntotasolleni se oli todennäköisesti liian kova tavoite, joten päätin juosta noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla, mikä riittäisi vähän alle 4:15:n loppuaikaan.

Lähtölaukauksen jälkeen lähdin porukan mukana kävelemään kohti lähtöviivaa, ja sen kohdalla painoin kelloni käyntiin. Pääsin käytännössä alusta asti juoksemaan haluamaani vauhtia, koska ruuhkaa ei ollut liiaksi. Juoksu tuntui kevyeltä. Tällä kertaa alkumatka mentiin taas Mannerheimintietä, muutaman vuoden tauon jälkeen. Reitti oli pääosin sama kuin aiemmin, mutta pari muutakin pientä muutosta oli. Esim. tällä kertaa ei käyty ollenkaan Pikku Huopalahdessa, ja maratonin ensimmäisellä kierroksella tehtiin pieni lisälenkki Salmisaaressa.

Juoksin vähän alle kuuden minuutin kilometrejä. Pukeutumiseni oli juuri sopiva tälle kelille. Noin 14 kilometrin kohdalla pelästyin, kun takaani kuului karjahdus "vauhtia Rami!". Se oli yli 70-vuotias naapurini, joka oli lähtenyt toisessa lähtöryhmässä kymmenen minuuttia myöhemmin. Kehuin hänen vauhtiaan, ja pian hän katosikin horisonttiin. Muuten alkumatkasta ei jäänyt kovin kummoisia muistikuvia, mutta ensimmäisen kierroksen aikana kävin peräti kolme kertaa puskapissalla! Katsoin sekä 10 että 20 kilometrin merkillä, että olin niiden kohdalla aika tarkkaan tasatunneilla.

Vauhtitien alussa reitti kulki alle 10 metrin päässä autostani, ja ohi juostessani katsoin että lataus oli edelleen käynnissä: lataustolpan päässä oli sininen valo, ja autossani latausportin vierestä erotin kirkkaassa päivänvalossa nipin napin vihreän valon. Vauhtitien jälkeen käännyttiin stadionin risteyksestä vasemmalle, eli uudelle kierrokselle. Toisin kuin ensimmäisellä kierroksella, nyt ei menty Mannerheimintielle vaan Töölönlahden rantaa pitkin kohti Baanaa. Melkein heti toisen kierroksen alkuun tein viimeisen puskapissapysähdykseni.

Toisella kierroksella matka eteni alkuun ihan hyvin, edelleen noin kuuden minuutin kilometrivauhtia. Ruoholahden jälkeen minut ohitti tuttu juoksukoululainen, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hetken päästä sain kiinni valmentajakollegani Riikan, joka valitteli polvikipua. Juoksin hänen kanssaan jonkin matkaa, mutta seuraavalla huoltopisteellä hukkasimme toisemme.

Huoltosuunnitelmani oli sama kuin monella edelliselläkin maratonilla. Otin matkan varrella neljä geeliä ja yhden suolapussin. Enimmäkseen join vettä, mutta vähän myös urheilujuomaa joillakin huoltopisteillä, jos siltä tuntui.

Noin kolmen tunnin eli 30 kilometrin kohdalla aurinko alkoi paistaa yhtäkkiä! Loppumatkan olikin sitten käytännössä pilvetön taivas. Melko pian alkoi olla todella kuuma juosta, enkä oikein pystynyt ylläpitämään aiempaa vauhtia. Toisaalta tämä ei haitannut, joten en myöskään yrittänyt mitenkään taistella, vaan annoin vauhtini luontaisesti hidastua. Tässä kohtaa tiesin, että en pääsisi ajattelemaani 4:15:n alitukseen, mutta silläkään ei ollut mitään merkitystä.

Loppumatka kävi koko ajan raskaammaksi, vaikka annoin vauhdin hidastua. Jano oli kova. Viimeisellä huoltopisteellä noin 38km kohdalla join mukillisen urheilujuomaa ja otin mukaan kaksi mukillista vettä, jotka join rauhassa ylämäkeä kävellen. Ei ollut kiire mihinkään, mutta juotuani jatkoin kuitenkin hitaasti juosten eteenpäin. Onneksi ei ollut enää pitkä matka! Näillä paikkeilla Riikka meni ohitseni, ja valittelin, että on raskasta ja jalatkin vähän puutuneen tuntuiset.

Auroran sillalla ajattelin, että stadion ja maali ovat noin lähellä, mutta silti pitää kiertää ja juosta vielä pari kilometriä. Jatkoin eteenpäin, ja matka eteni kaikesta huolimatta. Viimeisellä vajaan kilometrin matkalla kohti stadionia reitin varsi oli täynnä katsojia, ja puolimaratonin juoksijoita oli myös suurin joukoin paikalla, koska heidän lähtöaikansakin oli lähellä. Viimeisen nousun jälkeen käännyin tuttuun tapaan maratonportista sisään stadionille, ja kaarteen ja suoran jälkeen pääsin maaliviivalle. Aikaa oli mennyt noin 4:24, eli selvästi enemmän kuin olin ajatellut.

Nautin maalihuollosta, joka oli tällä kertaa vähän pettymys. Sen jälkeen kävin ruuhkattomissa Double-tiloissa suihkussa ja lähdin autolleni. Kävin Tuupakan McDonald'sissa syömässä ja jatkoin matkaa kohti kotia. Matkalla valmentajakaverini Juha laittoi viestiä ja kyseli, onko ongelmia väliajoissa vai muita ongelmia. En ollut hänelle maininnut, että aioin alunperinkin juosta pelkän maratonin.

Tein oikean ratkaisun, kun en juossut Doublea tällä kertaa. Olenhan sen jo viisi kertaa juossut, ja niillä kerroilla olen ollut paremmassa kunnossa kuin nyt. HCR oli tapahtumana jälleen mainio, joten todennäköisesti juoksen siellä vielä jatkossakin!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,48 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle