Muut juoksut

Helsinki City Marathon 2017

Lauantai 12.8.2017 klo 15.00

Sää:
Lämpötila n. 25 astetta, enimmäkseen pilvistä

Bruttoaika:
3:52:59

Nettoaika:
3:52:31

Puolimaratonin väliaika:
1:48:51

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1911869412

Tänä vuonna olin ilmoittautunut HCM:lle jo hyvissä ajoin kevättalvella. Kyseessä oli kolmas kertani kyseisessä tapahtumassa ja kaikkiaan 13. maratonini (en laske lukuun mukaan 50 kilometrin juoksua vuonna 2016 enkä tietenkään myöskään keskeyttämääni maratonia Wihassa 2014). Tiesin, etten olisi ennätyskunnossa, joten en ottanut stressiä harjoittelusta vaan ajattelin lähteä tapahtumaan rennolla asenteella. Uskoin silti juoksevani alle kolmen ja puolen tunnin, ja sen otin myös itselleni tavoitteeksi.

Hiilihydraattitankkausta tein tuttuun tapaan tiistaista torstaihin. Kokeilin siihen tällä kertaa uutta tapaa eli maltodekstriiniä. Soin sitä veteen sekoitettuna noin 250 g joka päivä. Tämä olikin varsin mukava tapa, koska nestettä oli helppo siemailla pitkin päivää eikä olo tuntunut mitenkään tuhdilta. Lisäks söin kolmelle päivälle jaettuna yhden paketin Jaffa-keksejä, mutta muuten en muuttanut ruokavaliotani.

Perinteiseen tapaan lauantaiaamuna söin aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä, vähän raejuustoa, kaksi ruisleipää, sekä juomaksi lasillinen tuoremehua ja kaksi kupillista kahvia. Tampereen maratonklubin bussi lähti keskustorilta 9.45. Lounaankin söin bussisa samoin kuin edellisvuonna, eli Linnatuulen tauolta lähdettyämme: kaksi kinkku-juusto-kerrosvoileipää (kaura-Reissumies), tällä kertaa toisen leivän välissä myös suolakurkkuviipaleita, ja yhden banaanin. Bussimatkan aikana join myös yhden 0,5 litran pullollisen vichyä.

Kaksi työkaveriani oli myös samassa bussissa, ja toinen heistä oli tulossa ensimmäiselle maratonilleen. Matkan aikana kauhistelimme bussin ulkolämpömittarin näyttämiä 26-27 asteen lukemia. Alkuillaksi oli ennustettu ukkosta ja vesisadetta, mutta ainakin alkumatka mentäisiin lämpimässä ja kuivassa. Saavuimme paikalle noin 12.20 ja kävimme heti hakemassa juoksunumerot ja tutustumassa expoon. Sen jälkeen odottelimme lähtöä bussissa ja ulkona nurmikolla istuskellen. Päätäni särki jonkin verran, mutta ajattelin sen johtuvan väsymyksestä ja painostavasta ilmasta. Nurmikolla istuessamme huomasin, että minua myös heikottaa ja pyörryttää jonkin verran, ja sanoinkin tästä työkavereilleni. Toivoin kuitenkin oloni paranevan kun juoksu pääsisi vauhtiin. Suunnittelin yrittäväni ensimmäistä kertaa negatiivista splittiä niin, että juoksisin puoliväliin helpolla noin viiden minuutin kilometrivauhdilla ja kiristäisin sen jälkeen aavistuksen. Näin minun pitäisi päästä tavoitteeseeni eli alle 3:30 loppuaikaan.

Reilu puoli tuntia ennen lähtöaikaa lähdimme wc-jonoihin. Kadotimme tässä vaiheessa maratonille ensi kertaa tulevan työkaverimme. Jonot olivat melko lyhyitä, joten sillä reissulla ei kauaa mennyt. Sitten haimme bussista geelimme ja teimme viimeisen varustetarkistuksen, minkä jälkeen kävelimme kohti lähtöaluetta. Lämpimästä kelistä johtuen juoksuasunani oli lyhyet trikoot ja hihaton juoksupaita. Aurinko ei juurikaan paistanut, joten jätin lippalakin pois päästä. Menimme toisen työkaverini kanssa 3.30- ja 3.45-jänisten väliin lähtökarsinaan.

Energiasuunnitelmani oli myös samankaltainen kuin aiemmin, tosin tällä kertaa mukanani oli ainoastaan High5:n geelejä, jotka olivat vähän pienempiä kuin aiemmin käyttämäni Maximit. Niitä oli vyöni taskuissa kahdeksan kappaletta. Otin yhden geelin 15 minuuttia ennen lähtöä, ja suunnittelin ottavani geelejä matkalla noin 5-6 kilometrin välein, riippuen siitä miten juomapisteitä sattuu tulemaan vastaan. Lisäksi minulla oli Hesburgerin suolapusseja rannevyössä, ja niitä suunnittelin ottavani noin 10 kilometrin välein. Tämän uskoin ehkäisevän kramppausuhkaa, joka minua oli vaivannut kahdella edellisellä lämpimän kelin maratonilla (Tukholma 2016 ja Kööpenhamina 2017).

Pienen odottelun jälkeen lähtölaskenta alkoi ja sen jälkeen kajahti lähtölaukaus. Hetken kävelyn jälkeen pääsimme lähtöviivalta juoksemaan. Alussa oli vähän ruuhkaa eikä omaa vauhtia vielä pystynyt juoksemaan, mutta hetken kuluttua helpotti. Ensimmäinen kilometriaika oli 5:21, mutta seuraava jo parempi 04:57. Lähdin tässä vaiheessa vähän työkaverini edelle, koska ennakkoasetelmien mukaan hänellä menisi matkalla 10-15 minuuttia minua kauemmin. Oloni ei ollut kovin hyvä, mutta ajattelin että viiden minuutin kilometrivauhti on minulle sen verran helppoa, että jaksan kyllä.

Etenin suunnitelmani mukaisella vauhdilla ensimmäiset 10 kilometriä, vaikka välillä jopa pyörrytti. 10 km väliaikapisteellä kelloni näytti 50:18, eli alun ruuhkaa lukuunottamatta täsmälleen tavoitteen mukaisesti. Syke ei ollut kovin korkea verrattuna aikaisempiin maratoneihini, vaan muutaman lyönnin matalampi kuin yleensä alkumatkalla, joten sen puolesta suunnittelemani tahdin kiristäminen puolivälissä vaikutti mahdolliselta. Olo muuten oli kuitenkin sen verran huono ja heikko, että käytännössä tiesin jo tässä vaiheessa, että en tule pystymään siihen. Alkumatkan varrelta hauskana yksityiskohtana jäi mieleen joku partaleukainen katsoja noin 8 kilometrin kohdalta. Hän oli keskellä pitkää nousua, joka johti Länsiväylän yritykseen, ja hänen paidassaan luki isolla tekstillä "RUNNING SUCKS". Nauroin ääneen ja näytin peukkua, mutta hän piti ilmeettömän pokerinaamansa.

Vähän matkaa pysyin vielä suunnilleen tavoitteessani, tosin 11. kilometriaika oli 05:15, mutta 12. ja 13. 05:07 ja 05:06. Sen jälkeen annoin huonolle ololleni periksi ja hellitin vähän. Tämä näkyi selvästi myös sykkeen laskemisena. 20 kilometriin asti kilometriajat olivat noin 5:20 luokkaa. Vauhtini hidastumisen seurauksena minusta meni jatkuvasti ohi väkeä, mikä tietenkin harmitti. Kauppatorin käännöksen jälkeen noin 19 km kohdalla myös työkaverini sai minut kiinni. Hän jäi hetkeksi jutulle ja ihmetteli hidasta vauhtiani. Kerroin hänelle tilanteen ja sanoin, että jatkaa vaan omaa tahtiaan. Hetken päästä hän jatkoikin edelleni. Otin hänet vielä seuraavassa loivassa alamäessä kiinni, mutta sen jälkeen en pysynyt hänen tahdissaan.

Puolimaratonin väliaikapisteellä kelloni näytti 1:48:51. Teoriassa minulla olisi siis ollut mahdollisuudet 3:40-alitukseen, mutta tiesin etten tulisi siihen pääsemään. Tässä vaiheessa ajattelin, että sitten kun 3:45-jänikset saavat minut kiinni, niin jään heidän peräänsä jos voimia on.

Matka jatkui toiselle kierrokselle. Vetämättömän olon lisäksi muita ongelmia ei ollut, eli energiaa riitti eikä jaloissa tuntunut miltään. Syke pysyi samalla tasolla mutta vauhti hiipui hiljalleen niin, että 20-30 km välillä kilometriaikani olivat luokkaa 5:40. Vähän ennen 30 kilometrin täyttymistä oli geelienjakopiste. Edellisvuodesta viisastuneena olin ennakolta ajatellut tällä kertaa ohittavani sen ottamatta geelejä mukaan, mutta nyt kun aikani tulisi olemaan kuitenkin huono, niin otin pari ilmaista geeliä mukaan ja tungin ne vyöhöni. Samoin kuin vuotta aiemmin, tämä sekoitti vähän juoksurytmiä ja nosti sykettä.

Juoksu jatkui samoissa merkeissä eli oli helpohkoa mutta hidasta. Oloni oli jonkin verran parantunut alkumatkaan verrattuna. Arvelin tämän johtuvan siitä, että olin juonut huoltopisteillä niin paljon kuin uskalsin. Epäilin nimittäin huteran oloni johtuneen lievästä nestehukasta, koska en ollut aamupalan jälkeen juonut kuin 0,5 litraa nestettä ennen lähtöä, vaikka oli todella lämmin.

Aiemmin mainitsemani 3:45-jänikset ohittivat minut jo paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin olin arvioinut, eli noin 31 kilometrin jälkeen, heti kun reitti kääntyi Lehtisaareen tulon jälkeen etelään. Tahdin kiristämiseen ja heidän perässään pysymiseen ei ollut motivaatiota eikä se ehkä olisi ollut mahdollistakaan. Jatkoin siis omaan tahtiini.

31-37 kilometrien välillä kilometriajat heittelivät nousuista ja juomapisteistä johtuen melko paljon, ja olivat välillä 5:35-6:59. Enimmäkseen kuitenkin kuuden minuutin huonommalla puolella. Välillä pelkäsin jopa, että en pääsisi edes alle neljän tunnin. Laskin kuitenkin tähän olevan melko hyvin marginaalia, ja päätin että ainakin siihen aion juosta.

Ilma oli vähän viilentynyt loppumatkasta, ja ehkä osittain tästä syystä vauhtini vähän parani loppua kohti, vaikka syke ei käytännössä noussut. Huomasin myös vuorostani ohittavani yllättävänkin paljon muita juoksijoita. Maalin läheisyys lämmitti mieltä, ja tuttuun tapaani aloin jo miettiä, missä kohtaa olisin omalla lyhyellä vakiolenkilläni ja kuinka lyhyt matka siitä olisi kotiin. Loput kilometriaikani 38:sta eteenpäin olivat noin 5:40-luokkaa. Töölönlahden ohituksen jälkeen alettiin lähestyä maalia, ja sieltä kantautui jo kuulutuksia reitin varrelle. Jatkoin rennosti maaliviivalle asti, melko paljon vaisummin tuuletuksin kuin vuotta aiemmin, ja pysäytin kellon ajassa 3:52:31.

Maaliintulon jälkeen jatkoin maalihuoltoon, jossa tapasin työkaverini. Hän oli joutunut odottelemaan minua lähes vartin verran juostuaan toiseksiparhaan maratonaikansa 3:38:22. Nautimme maalihuollosta hetken ja katselimme samalla todella synkkiä pilviä, joita stadionin yllä liikkui. Yhtäkkiä alkoikin kuulua kovaa ääntä kun tuuli yltyi, ja melkein saman tien rankkasade tuli päällemme yhtenäisenä seinänä, joka näkyi hienosti valonheittimien kajossa. Menimme heti katoksen alle, mutta olimme jo kastuneet läpimäriksi, ja tuulen puhaltaessa tuli todella kylmä, kun päällä oli vain juoksuvaatteet. Mietimme mitä kannattaisi tehdä, mutta emme uskaltaneet lähteä kävelemään bussille. Huomasimme kuitenkin, että eräästä ovesta pääsi sisätiloihin aulaan, joten monen muun tapaan menimme sinne lämmittelemään. Hetken seisoskeltuamme päätimme kuitenkin lähteä sateesta ja salamoinnista riippumatta kävelemään bussille Mäntymäen kentälle. Muutaman sadan metrin matka tuntui melko pitkältä, mutta lopulta tulimme perille. Istuimme hetken bussissa, ja sateen vaimennettua lähdimme uimastadionille suihkuun ja saunaan. Sieltä palatessamme sade oli lakannut kokonaan, ja kävimme ennen kotimatkalle lähtöä Hesburgerissa syömässä.

13. maratonini oli järjestysnumeronsa veroinen eli sujui huonosti. Kuten mainitsin, epäilen tämän johtuneen lievästä nestehukasta. Muuten ei ollut ongelmia, eli maltotankkaus vaikutti onnistuneen koska energiaa riitti. Jalkojenkaan puolesta matka ei tuntunut juuri miltään, eli koko matkan aikana jaloissa ei ollut puutumista tai kipuja. Suolan syöminen matkan varrella ilmeisesti auttoi, koska mitään kramppausuhkaan viittaavaa ei tuntunut. Tahdin hidastumisen takia myöskään muuten juoksu ei tuntunut raskaalta, vaikka oloni yleisesti ei ollut hyvä. Epäonnistuminen loppuajan suhteen toki harmittaa, mutta olen silti tyytyväinen, että pääsin maaliin asti. Seuraavalla maratonilla menee sitten toivottavasti paremmin!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,42 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle