Muut juoksut

Espoon rantamaraton 2025

Lauantai 20.9.2023 klo 11:00

Sää:
Lämpötila n. 17 astetta, pilvistä ja alussa vesisadetta

Bruttoaika:
4:28:45

Nettoaika:
4:28:10

Puolimaratonin väliaika:
2:13:15

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/20444969457

Olin katsellut syksylle kalenteriini sopivaa maratonia, mutta en ollut vielä päättänyt mihin menisin. Pari päivää sen jälkeen kun olin huomannut Espoon rantamaratonin ja katsonut, että sinne voisin mennä, jäniskaverini Kirsi laittoi viestiä, että siellä on jäniksistä pulaa. Ilmoitin heti, että olisin kiinnostunut 4:30-jäniksen hommasta, ja pian sainkin tiedon että olisin tervetullut siihen.

Lauantaiaamuna lähdin vähän klo 7:n jälkeen ajamaan kohti Espoota, ja söin ensimmäisen aamupalan heti alkumatkasta: pari ruisleipää, yksi vaalea leipä ja energiajuoma. Tein lyhyen wc-pysähdyksen Linnatuulessa, ja vähän ennen Espoota söin vielä toisen aamupalan: paahtoleivät joiden välissä oli mansikkahilloa, ja banaanin.

Olin katsonut etukäteen, mihin yrittäisin pysäköidä. Luulin olevani ajoissa paikalla, mutta enpä ollutkaan, vaan kaikki paikat olivat täynnä ja autoja pyöri edestakaisin paikkaa hakemassa. Päätin jättää auton sakkopaikalle erään muuntamorakennuksen viereen, jossa oli muutama muukin auto. Halusin välttää pahimmat ruuhkat numeronhaussa, joten suuntasin sinne ensimmäisenä. Jonoa ei onneksi ollut vielä lainkaan. Kysyin myös huoltorakennuksen sijaintia, koska etukäteen oli ilmoitettu, että jäniksille on varattu omat pukuhuoneet sieltä. Kaksi talkoolaista eivät tienneet tästä ja yrittivät neuvoa minua yleisiin pukuhuoneisiin, mutta kolmas lopulta tiesi keneltä kysyä ja sain ohjeet oikeaan paikkaan.

Huoltorakennuksessa oli jo muutama muukin jänis, joiden kanssa juttelin. Sanoin myös parkkipaikasta, ja sain tiedon noin kilometrin päässä sijaitsevasta paikasta, jossa kuulemma pitäisi olla tilaa. Lähdin kävelemään autolleni. Matkan varrella sinne huomasin, että eräs nainen availi porttia talkoolaisten pysäköintipaikalle. Alunperin olin ajatellut, että se ei olisi jäniksille, mutta kysyin kuitenkin asiasta. Hän lupasi päästää minut sinne, joten muutama minuutti myöhemmin olin hakenut auton ja pysäköin sen talkooparkkiin, joka sijaitsi aivan kisakeskuksena toimineen Otahallin ja urheilukentän vieressä.

Aikaa lähtöön oli vielä melkein tunti. Suuntasin takaisin huoltorakennukseen, jossa oli jo enemmän jäniksiä paikalla. Sain huomioliivin, jonka selkään oli merkattu tavoiteaika 4:30. Liivin vetoketju ei kuitenkaan mennyt kiinni, ja sama ongelma oli toisen 4:30-liivin kanssa. Onneksi paikalla oli myös merkkaamattomia liivejä ja irtonaisia tavoiteaikalappuja. Löysin sopivan kokoisen liivin, jonka selkään kiinnitin hakaneuloilla tavoiteajan. Laitoin itseni juoksuvalmiiksi ja kävin wc:ssä. Kävin vielä noin vartti ennen lähtöä varmuuden vuoksi viemässä reppuni autoon, koska ei ollut varmuutta, lukitaanko pukuhuoneen ovi juoksun ajaksi.

Palasin paikalle ja odottelin jäniskaveriani wc:stä. Otimme tavoiteaikakyltin ja lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta. Emme olleet tavanneet aiemmin, joten matkalla vaihdoimme muutaman sanan siitä, miten jänistely hoidettaisiin. Parini oli myös kokenut jänis. Hänellä oli ranteessaan väliaikalappu, joka oli tehty 4:28-loppuajalle. Sanoin että mielestäni kaksi minuuttia etuajassa maaliintulo on vähän turhan paljon. Hän sanoi, että johonkin se aika katoaa kun esim. gps heittää ja kävellään juomapisteillä. Yritin perustella, että kellonaika ei heitä ja kun katsomme kuitenkin jokaisella kilometrimerkillä väliajan, ei ole hätää. Tämä ei tuntunut menevän perille. Kompromissina sovimme, että koitamme juosta niin, että emme olisi ainakaan yli kahta minuuttia etuajassa.

Asetuimme lähtökarsinassa sopivalle paikalle. Tämä oli helppoa, koska kaikilla jäsenillä oli pitkävartiset kyltit, joissa näkyi isolla tavoiteaika. Tällaisen käytännön soisi yleistyvän muissakin juoksutapahtumissa, koska tällöin myös juoksijat näkevät selkeästi, mihin kohtaan heidän kannattaa mennä ja jänisten on helppo asettua oikeaan järjestykseen.

Vähän ennen lähtöä kävin viemässä kyltin lähtökarsinan reunaan aidan ulkopuolelle. Paikalla ollut talkoolainen kommentoi, että sen kanssa voisi olla vähän hankala juosta. Hetken päästä lähtöhetki koitti, ja lähtölaukauksesta painoimme kellomme käyntiin, koska juoksimme bruttoaikaa. Puolisen minuuttia myöhemmin olimme kävelleet lähtöviivalle ja pääsimme juoksemaan.

Alkumatka oli leveää baanaa, joten suuresta juoksijamäärästä huolimatta ruuhkaa ei käytännössä ollut. Lisäksi alussa oli vähän alamäkeä, ja ensimmäinen kilometri täyttyikin ajassa 6:11. Takanani joku kommentoi tätä ja sanoin, että tarkoitus onkin rullata alamäet vähän kovempaa ja vastaavasti ylämäissä höllätä. Toinen kilometri täyttyi yllättäen vielä nopeammin, vaikka mielestäni siinä ei ollut merkittävästi alamäkiä, ajalla 6:01! Tavoitevauhtimme oli keskimäärin 6:24/km, ja sanoinkin jänisparilleni, että nyt pitää alkaa keskittyä lähempänä tavoitevauhtia pysymiseen.

Vettä tihutti jatkuvasti jonkin verran, ja hetkittäin satoi selvemmin. Ennusteen mukaan sede kuitenkin vähenisi matkan edetessä, ja iltapäivällä aurinkokin paistaisi.

Alkumatkalla reitti ei ollut kovin kaunis, koska se kulki Länsiväylän vieressä, ja liikenteen metelikin kuului lähes koko ajan selvästi. Vähän alle viiden kilometrin kohdalla mentiin alikulusta Länsiväylän toiselle puolelle, ja noin kilometriä myöhemmin käännyttiin metsäreitille kohti merta. Tunnelma muuttui heti paljon miellyttävämmäksi!

Jostain syystä juoksimme jatkuvasti alle tavoiteajan olevia kilometrejä, välillä melko selvästikin. Yritin välillä hillitä tahtia ja ylämäissä koitin juosta selvästi hitaammin, mutta toisaalta en halunnut koko ajan nalkuttaa asiasta enkä myöskään jäädä jäniskaveristani kovin paljon jälkeen.

Näillä paikkeilla sanoin myös käyväni puskapissalla, ja otin sitä varten pienellä spurtilla vähän kaulaa jänisporukkaan. Pysähdykseni jälkeen otin porukkaa kiinni, ja jäin hetkeksi juttelemaan sen keskivaiheilla juosseen entisen juoksukoululaisen Markon kanssa. Vähän myöhemmin palasin ryhmän kärkeen toisen jäniksen rinnalle.

Olin jälleen ottanut matkalle neljä geeliä ja yhden suolapussin. Geelit aloitin 14km kohdalta, ja otin niitä joka toisella juomapisteellä siitä eteenpäin. Suolan otin vähän puolivälin jälkeen. Alkumatkasta join pelkkää vettä, mutta loppupuolella otin myös urheilujuomaa niillä huoltopisteillä, joilla en ottanut geeliä. Tämä toimi hyvin, eikä energian riittävyyden tai vatsan kanssa ollut mitään ongelmia.

Merenrannan hiekkatiellä oli hienoa juosta! Tosin oma kelloni näytti siellä jostain syystä hetkittäisen vauhdin aivan liian hitaaksi. Niinpä jäniskaverini joutui vuorostaan hillitsemään minun vauhtiani.

Matkan varrella näkyi paljon upeita omakotitaloja esim. Westendissä, ennen kuin tultiin taas Länsiväylän vierelle. Sitä juostiin nelisen kilometriä itään, kunnes alikulun jälkeen käännyttiin takaisin kohti kierroksen alkupäätä Keilalahdessa. Sitä lähestyessämme näimme, että oikealta tulee suurin joukoin muita juoksijoita, ja tajusimme näiden olevan puolimaratoonareita. Sen ensimmäinen lähtöryhmä oli ollut klo 13, ja toinen lähtöryhmä kymmenen minuuttia myöhemmin. Laskimme, että tämä massa oli toisesta lähtöryhmästä.

Jonkin aikaa reitillä oli pientä ruuhkanpoikasta, mutta se väljeni pikku hiljaa, eikä pahasti vaikuttanut omaan juoksuumme. Tosin näillä paikkeilla olleella juomapisteellä hukkasin jäniskaverini hetkeksi. Yritin tähyillä, onko hän ehtinyt jo edelleni, mutta hän olikin vielä takanani ja löysimme onneksi toisemme.

Toinen kierros eteni hyvin, ja juoksimme pääsääntöisesti tavoitevauhdin mukaisesti. Jänisporukassa muutama jutteli kanssamme jotain, ja toisaalta porukka pikku hiljaa harveni, kuten yleensä aina käy.

30 kilometrin täytyttyä olimme edelleen vajaan minuutin verran edellä 4:28-loppuajankin tavoitetahtia, joten sanoin, että voisimme yrittää juosta noin 6:30-kilometrejä ja näin polttaa pikku hiljaa marginaalin pois. Tämä ei oikein onnistunut, ja kun matkaa oli enää viitisen kilometriä jäljellä, otin asian taas esille. Loput kilometrit saimmekin onneksi juostua edes vähän tavoiteaikaa hitaammin, vaikka ei se helppoa ollut, koska jänisparini oli niin huolissaan tavoiteajan ylittämisestä.

Pian matkaa oli jäljellä enää kolme kilometriä, ja laskin, että jopa 7:00/km-vauhti riittäisi tavoitteeseen. Viimeinen juomapiste oli ohitettu, ja itselläni alkoi olla aika kova jano. Ehkä olin juonut matkan aikana vähän liian vähän. Keli oli yllättävän lämmin, vaikka olikin pilvistä ja tuulista. Muutamaa ensimmäistä kilometriä lukuunottamatta ei satanut. Onneksi olin laittanut shortsit! Yläosana jänisliivin alla minulla oli pitkähihainen paita, jonka hihat välillä käärin ylös. Liivi tuntui olevan aika hiostava, vaikka olikin juoksuun tarkoitettu.

Keilalahtea lähestyessämme aurinko paistoi hetken. Paikka oli täsmälleen sama, jossa se oli paistanut vähän aikaa myös ensimmäisellä kierroksella! Juoksu oli itselläni edelleen kevyttä, mutta tuntui silti hyvältä, kun käännyttiin Keilaniemeen ja kohti maalia.

41. kilometrimerkin kohdalla meillä oli edelleen noin yhdeksän minuuttia tavoiteaikaan. Ehdotin taas, että juoksisimme hitaammin. Jäniskaverini sanoi, että ei halua hölkätä, mutta voi kävellä jonkun ylämäen. Näin teimmekin, kun sellainen tuli vastaan. Hetken päästä urheilukentän kuulutukset alkoivat kuulua, ja kohta käännyimmekin sinne. Suoran jälkeen ylitimme maaliviivan bruttoajalla 4:28:45. Ihan ok siis lopulta, vaikka omaan makuuni vähän liian iso marginaali tavoitteeseen.

Maaliviivan jälkeen oli melkoinen ruuhka maalihuoltoon. Olin jo matkalla ihmetellyt juoksujen rytmitystä, koska näillä lähtöajoilla sekä puolimaratonin että maratonin suurimmat massat osuivat maalialueelle samaan aikaan. Tämä näkyi, ja kentältä poispääsyssä meni todella kauan. Aurinko kuitenkin paistoi tässä vaiheessa, joten suurta kiirettä ei ollut. Tosin juotavaakin sai vasta aika kaukana maaliviivasta pitkän odottelun jälkeen, mikä oli selvä miinus.

Maalihuollon jälkeen hain reppuni autosta ja menin taas jänisten pukuhuoneeseen. Siellä oli kaksi suihkua, jotka molemmat olivat vapaana. Peseydyttyäni ja puettuani lähdin ajamaan kohti ruokapaikkaa. Päätin ajella suoraan Hyvinkään ABC:n noutopöytään, joka oli kuuteen asti auki, koska ajattelin ettei siellä ole ruuhkaa. Tämä olikin hyvä valinta, ja syötyäni jatkoin matkaa kotiin.

Juoksin ensimmäistä kertaa Espoon rantamaratonilla, ja voisin hyvin mennä sinne uudestaankin! Tapahtuma oli hyvin järjestetty, ja reitti oli enimmäkseen kiva. Maalialueen ruuhkautuminen oli pieni miinus, mutta tapahtuma on kuitenkin suosittelun arvoinen!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,29 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle