Muut juoksut

Marathon Deutsche Weinstraße 2026

Sunnuntai 12.4.2026 klo 10:00

Sää:
Lämpötila n. 9-11 astetta, pilvistä

Bruttoaika:
4:30:07

Nettoaika:
4:27:46

Puolimaratonin väliaika:
2:06:56

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/app/activity/22499820137

Juoksukaverini oli jostain huomannut eteläisessä Saksassa joka toinen vuosi järjestettävän viinitiemaratonin. Se oli edelliskerralla myyty loppuun, joten ilmoittauduimme mukaan heti kun vuoden 2026 ilmoittautuminen aukesi eli noin puolitoista vuotta ennen tapahtumaa. Hyvä niin, koska se myytiin loppuun myös tänä vuonna! Olin jo oikeastaan unohtanut koko asian, kunnes joskus vuodenvaihteen tienoilla katselin kevään kalenteriani ja ihmettelin, mikä tapahtuma siellä on. Muistutin kaveriani, ja aika pian teimme matkajärjestelyt eli varasimme lennot, majoitukset ja Saksassa junamatkat Frankfurtista maaseudulle. Pähkäilimme jonkin verran sitä, menemmekö maaseudulle suoraan perjantaina vai vasta lauantaina, kuten myös sieltä palaamista. Päädyimme olemaan molempiin suuntiin yhden yön Frankfurtissa, mikä osoittautuikin myöhemmin hyväksi päätökseksi. Viinialueella olimme siis vain yhden yön.

Olimme varanneet Lufthansan suorat lennot Helsingistä Frankfurtiin ja takaisin. Meno oli perjantaina ja paluu maanantaina, molemmat keskellä päivää. Olimme varanneet klo 9 junan Tampereelta Helsinkiin, ja ajatuksenamme oli käydä lounaalla ennen lennon lähtöä. Perjantaiaamuna herättyäni huomasin, että minulle oli yöllä tullut Lufthansalta kaksi tekstiviestiä. Ensimmäisessä kerrottiin, että lentoni on peruttu, ja toisessa kerrottiin, että korvaava lento olisi Finnairin lento välilaskulla Brysselin kautta ja se olisi perillä Frankfurtissa vasta aika myöhään illalla. Laitoin heti kaverilleni viestiä, mutta hänelle ei ollut tullut mitään tällaista tietoa! Muutaman minuutin päästä hän palasi asiaan ja kertoi, että nyt oli hänellekin tullut tietoa. Hänelle korvaava lento oli kuitenkin vasta lauantaina! Hän otti heti yhteyttä matkatoimistoon, jonka kautta oli varauksen tehnyt, ja saikin vaihdettua Finnairin perjantaiselle suoralle lennolle. Tämän kuultuani yritin itsekin vaihtaa lentoani. Yritin ensin Lufthansan verkkopalvelussa, mutta chatbotin kautta se ei onnistunut, vaan se pyysi odottamaan ihmistä chattiin. Aluksi en päässyt edes jonoon, mutta toisen tai kolmannen yrityksen jälkeen pääsin sijalle 928 tai jotain sitä luokkaa. Käytännössä en siis olisi koskaan päässyt palveltavaksi. Soittamalla pääsin puhelimen kautta vastaavan chatbotin palveltavaksi, ja se lähetti lopulta linkin samalle verkkosivulle, jossa olin jo asioinut. Puhelimitse en keksinyt, miten olisin päässyt ihmisen kanssa keskustelemaan. Soitin vielä Fnnairille, jonne pääsinkin heti läpi, mutta he eivät voineet vaihtaa lentoa, koska se oli alunperin Lufthansan varaus.

Vaihdoimme junan myöhäisemmäksi, koska molempien lennot lähtisivät vasta alkuillasta. Olimme Helsinki-Vantaalla noin klo 15. Turvatarkastuksen jälkeen oli sen verran ylimääräistä aikaa, että kävin vielä Finnairin transfer-tiskillä keskustelemassa tilanteestani. He eivät voineet sielläkään tehdä mitään asialle, ja kertoivat lisäksi, että suora lento Frankfurtiin on täynnä. Tyydyin siis kohtalooni. Kaverini sanoi, että odottaa minua Frankfurtin kentällä, jonne saapuisin reilut kaksi tuntia häntä myöhemmin.

Korvaavat lennot sujuivat hyvin, ja tapasimme Frankfurtin lentokentällä vähän ennen yhdeksää illalla. Alkuperäisen lennon olisi pitänyt olla perillä kolmen aikaan, joten nyt oli hyvä, että olimme ottaneet ensimmäisen yön majoituksen Frankfurtista. Kaverini oli jo käynyt katsomassa, mistä junat lähtevät keskustaan, joten menimme suoraan sinne ja hyppäsimme hetken päästä junaan. Hotelliksi olimme ottaneet Scandic Museumsuferin, jonne pääsimme noin klo 22. Heitimme tavarat huoneisiin ja palasimme vielä alakertaan syömään täytetyt leivät, jotka olimme hetkeä aikaisemmin ostaneet Frankfurtin päärautatieasemalta.

Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan Frankfurtiin. Tätä oli tarkoitus tehdä jo perjantaina iltapäivällä ja illalla, mutta nyt siihen oli vain pari-kolme tuntia aikaa. Kävelimme jokivartta, jossa oli iso kirpputorityyppinen tapahtuma, ja kävimme vanhassakaupungissa. Sieltä palattuamme kirjauduimme ulos hotellilta, kävimme lounaalla ja kävelimme päärautatieasemalle, josta junamme lähti noin klo 14. Junamatka meni hyvin, vaikka jouduimme vaihtamaan junaa kaksi kertaa. Ensimmäinen vaihto oli tiukka, koska Frankfurtista lähtenyt junamme oli muutaman minuutin myöhässä, eikä vaihtoaikaa alunperinkään ollut kuin kuusi minuuttia. Ihme kyllä, ehdimme laukkujenkin kanssa vaihtojunaan, vaikka juoksimme ensin väärään päähän laituria! Seuraava olisi kyllä mennyt puolen tunnin päästä, joten suurta hätää ei ollut. Toinen junanvaihto sujui reilulla marginaalilla.

Noin 16 aikaan pääsimme perille Grünstadtiin, jossa kävelimme rautatieasemalta muutaman sadan metrin matkan hotellille. Siellä oli hiljaista, emmekä heti päässeet sisäänkään, mutta soittelimme ovikelloa. Hetken päästä viereisestä talosta tuli joku nainen, joka osoittautui hotellin pitäjäksi. Ilmeisesti hän siis asui naapurissa. Nainen antoi myös hotellin käyntikortin ja sanoi, että heti voi soittaa jos on kysyttävää tai tarpeita. Saimme huoneemme ja veimme tavarat niihin. Hotelli oli kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta: synkkä punatiilinen vanha kartanorakennus, narisevat portaat, kulunut sisustus ja niin edelleen. Missään ei näkynyt ketään, ja muuten oli aivan hiljaista, mutta jostain kaukaa kuului vanhahtavaa musiikkia.

Oma hotellihuoneeni oli todella kylmä. Käänsin patterit täysille. Huomasin myös pöydällä olevan pienen lisälämmittimen, mutta sen johto ei ollut seinässä kiinni, ja ajattelin että ehkä se on vain talvikautta varten. Reilun puolen tunnin sisällä pattereissa ei kuitenkaan ollut tapahtunut minkäänlaista havaittavaa lämpeämistä.

Hotellilta lähdimme taas rautatieasemalle, josta kuljimme paikallisjunalla pari pysäkinväliä pohjoiseen kohti juoksun lähtöaluetta, joka sijaitsi Bockenheimissa. Junaa odotellessa soitin hotellin käyntikortissa olevaan numeroon, josta vastasi ilmeisesti meille huoneet antanut nainen. Sanoin, että huoneessani on kylmä eivätkä patterit tunnu lämpeävän, ja hän lupasi tehdä asialle jotain. Junamatkassa meni kymmenisen minuuttia, ja kävelimme sitten hyviä opasteita seuraten kohti tapahtumapaikkaa. Siellä oli melko railakas tunnelma. Suurin osa ihmisistä näytti juovan kaljaa, ja ihmettelimme vähän, onko kyseessä juoksutapahtuma vai mikä. Haimme juoksunumeromme ja menimme sen jälkeen pasta-aterialle, joka kuului hintaan. Jonottaessa juttelimme hetken takanamme olleen paikallisen juoksijan kanssa, joka mm. varoitteli reitin olevan melko mäkinen ja raskas. Hän myös kertoi, että pasta on ilmainen, mutta aterimista pitää maksaa euron pantti, jonka saa sitten takaisin. Onneksi minulta löytyi kahden euron kolikko lompakosta, joten sain pantit maksettua. Pasta oli ihan syötävää ja annos oli melko suuri, mutta ei se mikään gourmet-elämys ollut. Mitään juotavaa ei myöskään ollut tarjolla muuta kuin kalliisti ostamalla, joten jaoimme mukanani olleen puolen litran vesipullon.

Syötyämme ja alueella hetken pyörittyämme kävelimme takaisin kohti juna-asemaa. Tässä vaiheessa tuntui, etten oikein olisi halunnut olla paikalla, ja kaverini sanoi vähän samaa. Ajattelimme tämän kuitenkin johtuvan väsymyksestä, ja toivoimme että tunnelma olisi seuraavana aamuna parempi. Takaisin Grünstadtiin päästyämme kävimme reilun kilometrin päässä sijaitsevassa isossa supermarketissa, ja ostimme evästä tälle illalle ja seuraavalle päivälle juoksun jälkeiselle junamatkalle. Hotellilla laitoin tavarat valmiiksi juoksupäivää varten ja pakkasin mahdollisimman paljon muuten valmiiksi. Onneksi olimme saaneet sovittua, että voimme pitää huoneet iltaan asti, joten tavarat sai jätettyä niihin. Huoneeseeni oli poissa ollessamme ilmestynyt suuri sähkölämmitin, joka oli ovensuussa päällä. Nyt huoneessa oli jo liiankin kuuma, joten säädin sitä heti pienemmälle.

Sunnuntaina herättyäni menin aamupalalle noin klo 7. Siellä oli vain muutama muu ihminen, ja pari heistä näytti juoksijoilta. Aamupala oli vanhanaikainen ja valikoimaltaan melko suppea, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Välillä sai odotella, kun esim. kahvia varten ei ollut itsepalvelua, vaan se käytiin pöytiin tarjoilemassa. Kaverini tuli paikalle puolisen tuntia myöhemmin. Ruuhkaa alkoi olla jonkin verran, mutta itse olin jo käytännössä saanut syötyä. Puuroa ei ollut, mutta onneksi olin tuonut oman pussipuuron kotoa, ja sitä varten sain kuumaa vettä.

Lähdimme kohti juoksun lähtöaluetta noin 8:30. Sää oli aika viileä, mutta sadetta ei kuitenkaan ollut ennustettu. Kävellessä tuntui vähän kylmältä, ja mietin, että onneksi laitoin pitkät juoksuhousut enkä shortseja. Pääsimme tapahtumapaikalle noin klo 9, eli tunnin verran ennen lähtöä. Tunnelma oli aivan erilainen kuin edellispäivänä, ja muistutti jo juoksutapahtumaa eikä olutfestareita! Menimme ensin expo-telttaan hetkeksi, koska siellä oli vähän lämpimämpää. Hetken päästä lähdimme kuitenkin vessajonoihin, jotka eivät kuitenkaan olleet kovin pitkiä. Bajamajakäyntien jälkeen veimme reput säilytykseen ja odottelimme lähtöhetkeä. Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä kävimme vielä uudestaan vessassa, vaikka jonot olivat selvästi pidemmät. Ehdimme kuitenkin ihan hyvin, ja olimme lähtökarsinassa muutama minuutti ennen lähtöaikaa. Menimme karsinassa aika perälle, koska tarkoitus oli juosta leppoisasti ilman aikatavoitteita.

Lähtölaukaus ammuttiin, ja hetken päästä lähdimme muiden mukana kävelemään kohti lähtöviivaa. Parin minuutin kuluttua olimme sen kohdalla, joten painoin kelloni käyntiin ja lähdimme juoksemaan. Alkumatkasta Bockenheimin kylässä kadut olivat melko kapeita ja ruuhkaa oli jonkin verran, mutta hiljalleen se väljeni. Puolimaratonin lähtö oli tapahtunut samaan aikaan, joten tiesin, että ensimmäisten noin kymmenen kilometrin jälkeen suurin osa porukasta kääntyisi eri suuntaan.

Reitti eteni maantietä kohti etelää. Noin kolmen kilometrin kohdalla tultiin pitkään alamäkeen, ja sanoin kaverilleni, että takaisin päin tultaessa tämä voi olla aika paha. Mäen päällä oli pari rekkaa parkissa, joten päättelimme, että siinä olisi viimeinen huoltopiste, jonka muistimme olevan 39km kohdalla. Etukäteen olimme spekuloineet, että jos siellä on viiniä tarjolla, voisimme ottaa lasilliset jos olemme siinä yhtä aikaa.

Noin viiden kilometrin kohdalla päästiin Grünstadtiin, mutta reitti kulki eri puolelta kaupunkia, joten hotelliamme emme nähneet. Tämä oli siinä mielessä kiva, että näimme myös kylän varsinaisen keskustan, jossa emme muuten käyneet. Reitti kulki myös kävelykatua pitkin, ja ruuhka tiheni taas hetkellisesti. Näillä paikkeilla joku mies huikkasi minut ohittaessaan ulkomaalaisittain "hyvää päivää", ja vastasin että "päivää". Ilmeisesti hän oli huomannut juoksupaidastani, että olen suomalainen.

Juoksuni kulki leppoisasti, kuten tässä vaiheessa kuuluukin. Sykkeeni pysyi selvästi alempana kuin yleensä, mutta vauhtikin oli hitaampaa eli keskimäärin noin 6:15/km. Noin yhdeksän kilometrin kohdalla tuli ensimmäinen kohta, jossa isoilla kylteillä opastettiin puolimaratonia juoksevat vasemmalle ja maratoonarit oikealle. Reitit kuitenkin yhdistyivät taas muutaman sadan metrin päässä. Ehkä kilometriä myöhemmin tuli toinen vastaava kohta, ja siitä puolimaratonin reitti lähti jo kohti maalia. Me jatkoimme etelän suuntaan. Maasto oli melko kumpuilevaa, mutta maisemat olivat hienot. Vastaan tuli välillä joitakin puolimaratonin juoksijoita, jotka ilmeisesti olivat missanneet kääntymisen omalle reitilleen.

Huollon osalta noudatin jo moneen kertaan hyväksi havaitsemaani taktiikkaa, eli otin matkan aikana tasaisesti neljä geeliä ja puolivälin tienoilla yhden pussillisen suolaa. Lisäksi join välillä vähän urheilujuomaa veden lisäksi.

Matkan aikana kuljettiin muutaman pienen kylän läpi, kuten Bobenheim am Berg ja Weisenheim am Berg. Näiden nimistäkin voi päätellä, että korkeuseroja maastossa oli. Välillä oli pitkiä nousuja, ja pari kertaa oli pitkää loivaa alamäkeä. Huomasin saman kuin aiemminkin, että ylämäissä olin hitaampi kuin ympärilläni juoksevat, mutta alamäissä sitten rullasin kaikkien ohi. Vähän ennen Leistadtia noin 18km kohdalla oli yksi näistä pitkistä laskuista, ja sain siinä matkan parhaan kilometriaikani 4:51!

Matka lähestyi puoliväliä kun saavuttiin selvästi isompaan Bad Dürkheimin kaupunkiin. Kannustajia oli paljon. Reitti kulki hienon puistomaisen alueen läpi, ja sen jälkeen juostiin pitkän ja korkean muurin vieressä. Katselin, että sitä pitkin valui lähes koko matkalta vettä, ja ihmettelin, mikä se mahtaa olla. Jälkikäteen kuulin, että kyse oli jonkinlaisesta suolahoitolasta (Gradierbau Saline).

Vähän tämän jälkeen kävin puskapissalla, ja reitille palatessani kaverini saapui juuri samaan kohtaan. Juoksimme yhdessä pääosan loppumatkasta, vaikka välillä esim. mäkien tai huoltopisteiden takia vähän erkaannuimmekin. Näillä paikkeilla reitti kulki myös muutaman sadan metrin matkan niin, että eri suuntiin juoksevat näkivät toisensa.

Loppumatkastakin juoksuni oli melko kevyttä. Kilometriajat pysyivät suunnilleen samalla tasolla, mutta syke oli jonkin verran korkeampi. En kuitenkaan huolestunut siitä. Vietin myös huoltopisteillä vähän enemmän aikaa, koska kävelin selkeästi juodessani ja ehkä myös join vähän enemmän. Jossain vaiheessa ohitin myös aiemmin mainitun minua tervehtineen miehen, ja vaihdoin hänen kanssaan englanniksi muutaman sanan. Hän kertoi veljensä asuvan Helsingissä ja itsekin siellä käyneensä muutaman kerran, ja osasi siksi joitakin peruslauseita suomeksi.

Vähän ennen Grünstadtia palattiin samalle maantielle, jota alkupuolella oli juostu. Loppumatka mentiin siis tuttua reittiä, mutta eri suuntaan.

Viiniä oli ollut jokaisella huoltopisteellä tarjolla alusta asti, mutta en ollut uskaltanut sitä vielä ottaa. Toiseksi viimeisellä pisteellä noin 37km kohdalla join sitä kuitenkin vähän. Heti tämän jälkeen juoksu tuntui kulkevan todella kevyesti! Saattoi siihen toki vaikuttaa myös juuri ennen huoltopistettä ottamani energiageeli, joka sisälsi kofeiinia.

Vähän ennen 39km kohtaa tultiin taas huoltopisteelle, joka oli alkumatkasta mainitun pitkän mäen alapäässä olevan Asselheimin kylän reunalla. Kaverini oli muutama kilometri aiemmin sanonut joutuvansa käymään vessassa, joten en ollut nähnyt häntä hetkeen. Muistin etukäteen lukemistani tapahtuman infoista, että viimeinen huoltopiste oli merkattu 39km kohdalle. Kysyin huoltopisteen henkilöiltä, onko mäen päällä vielä huoltopiste. Kuulemma ei ollut, vaan tämä oli viimeinen. Olimme siis erehtyneet alkumatkan rekoista, kun olimme luulleet siinä olevan viimeisen huoltopisteen. Päätin jäädä odottamaan kaveriani, ja parin minuutin päästä hän saapuikin paikalle. Skoolasimme viinillä ja pyysimme myös huoltohenkilöä ottamaan meistä kuvan, jossa näkyy viinipullokin.

Huoltopisteen jälkeen kaverini sanoi käyvänsä vielä vessassa, joten lähdin kohti pitkää ylämäkeä. Monen muun juoksijan tapaan päätin kävellä sen, koska mitään aikatavoitetta ei ollut. Mäen päälle lopulta päästyäni jatkoin juoksuani, ja maaliin oli enää pari kilometriä. Toisin kuin monella muulla, oma juoksuni tuntui edelleen hyvin kevyeltä, ja loppumatka meni lähellä kuuden minuutin kilometrivauhtia.

Pääsin maaliviivalle, pysäytin kelloni ja jatkoin kävellen eteenpäin. Yllätyin, kun kaverini tuli melkein saman tien minun jälkeeni maaliin. Hän kertoi wc-käynnin jälkeen nähneensä minut kävelemässä ylämäkeä kun itse oli juossut sitä ylös, mutta ei ihan ollut saanut kiinni, koska olin kuitenkin juossut loppumatkan.

Maaliintulon jälkeen otimme mitalikuvat ja suuntasimme maalihuoltoon. Se oli kuitenkin surkea, koska tarjolla oli ilmaiseksi vain banaania, appelsiinilohkoja ja sipsejä. Emme viipyneet siinä kauaa, koska katsoimme, että seuraava juna lähtisi kohta ja ehtisimme siihen sopivasti. Niitä meni puolen tunnin välein. Niinpä haimme reppumme ja kävelimme asemalle.

Hotellilla kävin suihkussa ja pakkasin tavarat. Huoneita luovuttaessamme paikalla oli hyvin hiljaista ja monien huoneiden ovet olivat auki, joten ilmeisesti suurin osa muista vieraista oli jo poistunut. Kiitimme respan tuttua naishenkilöä, ja jatkoimme matkaa tavaroinemme kohti Frankfurtia.

Loppumatkasta koimme vielä pieniä vastoinkäymisiä. Ensin Grünstadtissa paikallisjunassa istuessamme juna ei lähtenyt liikkeelle, ja moni poistuikin junasta. Ihmettelimme, mistä on kyse, ja tutkimme DB:n sovelluksesta ennusteita. Välillä junamme ennustettiin olevan aikataulussaan, ja välillä viisi minuuttia myöhässä, vaikka alkuperäisestä lähtöajasta oli jo mennyt 10-15 minuuttia. Kävelin junan alkupäähän, jossa konnari juttelikin juuri kuljettajan kanssa. Kysyin häneltä tilanteesta, ja kuulin, että on tapahtunut tasoristeysonnettomuus, jonka takia koko linja on toistaiseksi suljettu. Tilanteen korjaantumisesta ei ollut tietoa. Pähkäilimme kaverini kanssa hetken mitä tekisimme, ja päätimme käydä kysymässä taksilta, mitä maksaisi matka seuraavalle vaihtoasemallemme eli Frankenthal Südiin. Arvio oli 50 euroa, joten emme heti tarttuneet tarjoukseen. Hetken mietittyämme päätimme sittenkin palata takaisin ja ottaa taksin. Matka kesti noin 20 minuuttia, ja sen aikana kuski kyseli mihin olemme menossa ja paljonko junalippumme olivat maksaneet yhteensä. Kuultuaan että noin 100 euroa hän kertoi, että huomioiden nyt maksamamme 50 euroa, olisimme päässeet taksilla koko matkan Frankfurtiin edullisemmin eli noin 130 eurolla. Jälkikäteen tämä oli tietysti helppo sanoa, mutta junalippuja varatessamme emme voineet tietää ongelmista matkalla.

Kaksi muuta junamatkaa menivät hyvin, ja olimme Frankfurtissa alkuillasta. Kävimme viemässä tavarat samaan hotelliin kuin perjantaina, ja lähdimme syömään. Spekuloimme samalla, mitä tekisimme paluumatkojemme kanssa. Olimme jo juoksun aikana saaneet viestin, että paluulentommekin on peruttu. Minut oli laitettu Finnairin suoralle lennolle, joka olisi perillä maanantai-iltana vasta klo 23 aikaan alkuperäisen iltapäivän sijaan. Kaverini oli jäämässä Saksaan työmatkalle, ja hänen lentonsa Berliiniin oli myös peruttu. Hän varasi itselleen junan, joka kestäisi nelisen tuntia, ja otti lennosta rahojen palautuksen. Itse olin miettinyt, että voisin käydä lentokentällä Lufthansan tiskillä kysymässä, saisinko aikaisemman lennon. Puhelimitsekin yritin päästä toiseen löytämääni numeroon, mutta se oli poistettu käytöstä, joten en taaskaan päässyt ihmisen kanssa keskustelemaan. Jonkin aikaa pähkäiltyni päätin tyytyä kohtalooni ja nukkua aamulla pitkään, koska todennäköisesti aikaisempi suora lento olisi ollut täynnä. Varasin itselleni Vantaalta hotellin, koska olisin ollut kotona Tampereella vasta puoli kolmen aikaan yöllä.

Maanantaina saatoin kaverini rautatieasemalle ja kävin vähän kävelyllä Frankfurtin keskustassa ja söin siellä vielä lounaankin, ennen kuin suuntasin lentokentälle. Siellä oli lakkojen takia hiljaista. Vietin muutaman tunnin loungessa, johon pääsin luottokortillani ilmaiseksi. Söin siellä vielä lämpimän ruoan vähän ennen kuin lähdin kohti lähtöporttia. Paluulento sujui hyvin ja aikataulussaan, ja Vantaalla pääsin hotellilleni ehkä noin 23:30. Nukkumaanmeno meni siis aika myöhäiseksi eli yli puolen yön. Heräsin silti jo seitsemän aikaan tiistaiaamuna, kun viereisellä työmaalla aloitettiin työt. Kävin aamupalalla ja sen jälkeen suuntasin bussilla kohti Tikkurilaa, josta jatkoin junalla Tampereelle.

Saksan viinitiemaraton oli mukava ja hyvin järjestetty, vähän erilainen juoksutapahtuma. Sitäkin voin suositella, tosin sijanti oli aavistuksen hankala, ainakin jos vertaa isojen kaupunkien keskustoissa järjestettäviin juoksutapahtumiin. Oma juoksuni sujui kevyesti ja rennosti, ilman aikatavoitteita.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,45 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Maalikuva:

Takaisin etusivulle