Muut juoksut

Berliinin maraton 2018

Sunnuntai 16.9.2018 klo 9.25

Sää:
Lämpötila n. 14-17 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:27:00

Nettoaika:
3:16:06

Puolimaratonin väliaika:
1:37:29

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/3018605182

Alkuvuodesta työpaikallani oli puhetta, että jonkun pitäisi mennä syyskuussa Berliiniin InnoTrans-messuille. Muistin, että myös Berliinin maraton on syyskuussa, joten googlasin sekä messujen että maratonin ajankohdan. Maraton sattuikin olemaan messuviikkoa edeltävänä sunnuntaina, joten ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi messuille lähtijäksi. Osallistuin Berliinin maratonin osallistumisoikeuden arvontaan, mutta arpaonnea ei ollut. Niinpä jouduin ostamaan maratonpaketin matkanjärjestäjältä. Suomessa näitä oli kaksi: Vetikko Travel ja PWT-urheilumatkat. Pikaisen vertailun jälkeen valitsin näistä PWT:n. Sain ostettua paketin ilman lentoja, koska ne saisin työnantajan kustantamana. Niinpä pakettiini kuului käytännössä maratonosallistuminen, hotelli viikonlopuksi sekä Berlin Welcome Card, joka mm. sisälsi 72 tunniksi joukkoliikenteen käyttöoikeuden.

Tankkauksessa käytin taas vain yhden päivän taktiikkaa. Söin perjantaina noin 300 grammaa maltodekstriiniä veteen ja vichyyn sekoitettuna. Lisäksi minulla oli matkaeväänä lakritsia, jota söin myös illalla ja vähän vielä lauantainakin. Muuten söin normaalisti.

Olin saanut kesän aikana kerättyä hyvin juoksukilometrejä ja muutenkin harjoiteltua tehokkaasti, ja uskoin olevani aavistuksen paremmassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten juoksemani ennätyksen aikaan. Berliiniä oli kehuttu myös nopeaksi reitiksi, joten päätin lähteä yrittämään ennätykseni parantamista. Uskoin, että jos kaikki menee nappiin, voisin pystyä jopa 3:15-loppuaikaan. Päätinkin lähteä yrittämään sen alittamista muutamalla sekunnilla. Energiasuunnitelmani oli sama kuin aiemmin tänä vuonna Krakovassa ja Tukholmassa: ottaisin ensimmäisen geelin noin tunnin kuluttua aloituksesta 12 kilometrin kohdalla. Sen jälkeen söisin niitä noin viiden kilometrin välein, yhteensä kuusi kappaletta matkan aikana. Suolaa ajattelin ottaa aiempien neljän sijaan kolme pussia eli noin 15, 25 ja 35 kilometrin kohdalla, koska kelistä ei ennustettu kovin kuumaa, vaikka aurinko paistaisikin.

Saavuin Berliiniin perjantaina alkuillasta ja olin hotellilla noin klo 18. Aulassa oli juuri PWT:n porukka lähdössä yhteiselle illalliselle, mutta itse kerroin olevani sen verran väsynyt, että en lähtenyt mukaan. Otin vastaan Welcome cardin ja huoneeni. Majoittautumisen jälkeen päätin lähteä käymään expossa numeronhakureissulla vielä samana iltana, koska ajattelin siellä olevan lauantaina enemmän ruuhkaa. Expo oli valtavan kokoinen, suurin koskaan näkemäni, ja siellä joutui kävelemään varmasti pitkälti toista kilometriä. Alueena toimi entinen Tempelhofin lentokenttä halleineen, ja numeronhakupiste oli perimmäisessä hallissa.

Lauantaiaamuna oli ilmainen maratonin yhteydessä järjestettävä Breakfast Run, jossa juostaisiin noin 6 kilometrin matka leppoisalla 6:00-6:30/km tahdilla. Minua kiinnosti osallistua tähän, mutta toisaalta olin lähdössä maratonilla yrittämään oman ennätykseni parannusta, enkä ollut koskaan juossut maratonia edeltävänä päivänä kuin 3-4 kilometriä. Karttaa tutkittuani päätin, että menen mukaan Breakfast Runin lähtöön ja juoksen alkumatkan porukan mukana, mutta vajaan kilometrin kohdalla menen junaan. Näin pääsin yhdellä junanvaihdolla noin kilometrin päähän maalista, jossa liityin taas juoksuporukkaan. Näin juoksumatkaa tuli parisen kilometriä. Breakfast Runin maali oli Berliinin olympiastadionilla, jossa juostiin kierros rataa ympäri. Ruuhka oli melkoinen varsinkin juoksun jälkeisillä aamupalatarjoilupisteillä. Hetken jonotettuani ja ensimmäiselle kojulle päästyäni huomasi, että tarjoilut olivat samat joka kojulla, ja pidemmällä oli selvästi väljempää. Toisaalta olin syönyt pari tuntia aiemmin aamiaisen hotellilla, joten nälkäkään ei varsinaisesti ollut. Maistelin kuitenkin vähän joitakin tarjottavia, joita olivat mm. vesi, kahvi, munkit, jogurtti, banaanit, omenat, välipalapatukat ja suklaa- ja kirsikkatäytteiset croissantit.

Takaisin hotellille päästyäni päätin kuitenkin käydä vielä pienellä rauhallisella lenkillä, josta kertyi matkaa noin kolme kilometriä. Lopun lauantaipäivän käytin tutustumalla Berliinin yleisiin turistikohteisiin, kuten muurin muistomerkkiin, Checkpoint Charliehen ja Alexanderplatziin. Kävelymatkaa tuli huolestuttavan paljon, varmasti yhteensä pitkälti yli 10 kilometriä. Osa tästä oli ihan suunniteltuakin, mutta osasyynä oli se, että Berliinin keskuspuiston alueella oli jo isoja osia suljettu maratonin takia ja jouduin kiertämään aitojen ympäri todella pitkän matkan. Illalla kävin PWT:n pakettiin kuuluneella pastabuffetillallisella yhdessä muun porukan kanssa, ja sen jälkeen laitoin kaiken valmiiksi seuraavan päivän maratonia varten.

Sunnuntaiaamuna heräsin klo 6.00 ja menin melkein heti aamupalalle. Olin onneksi tällä kertaa varautunut siihen, että hotellilla ei olisi puuroa tarjolla, ottamalla oman pussipuuroni mukaan. Söin aamupalaksi sen lisäksi pari juustovoileipää, pari makeaa leivonnaista, lasin tuoremehua ja kaksi mukillista kahvia. Lähdimme PWT:n porukan kanssa yhdessä kohti lähtöaluetta noin 7.15, ja saavuimme sinne reilu puoli tuntia myöhemmin. Väkeä oli todella paljon, joten aloin heti valmistautua lähtöön. Otin repustani geelit ja suolapussit sisältävän pientarvikevyön ja laitoin sen päälleni. Takin ja pitkät housut laitoin reppuun, ja puin päälleni kertakäyttösadetakin. Sitten vein repun säilytykseen ja lähdin kävelemään kohti lähtökarsina-aluetta. Sinne päästyäni kävin wc:ssä ja jäin sitten istuskelemaan aurinkoon ja odottelemaan. Vähän ennen lähtöä kävin vielä puskapissalla monien muiden tapaan, ja menin sitten omaan E-karsinaani.

9.15 ammuttiin ensimmäinen lähtölaukaus. Isoilta monitoreilta näin, kuinka ensimmäiset juoksijat pääsivät matkaan. Jonkin ajan kuluttua pääsin massan mukana kävelemään hitaasti kohti lähtöviivaa. Muutaman minuutin päästä, kun lähtökaari oli jo melko lähellä, massa kuitenkin pysähtyi. Tämä oli yllättävää, koska etukäteen ilmoitetun aikataulun mukaan lähtöryhmien A-E piti lähteä klo 9.15. Joku tiesi kuitenkin kertoa, että pari päivää aiemmin oli tullut tieto, että kolmen lähdön sijaan lähtöjä onkin neljä, ja ryhmäjakoja on muutettu niin, että E-ryhmä olisi toisen lähdön ensimmäisenä. Aikaa oli kuitenkin kulunut jo sen verran, että kovin kauaa ei enää tarvinut odotella. 9.25 koitti oman lähtöryhmäni lähtöhetki, ja hetken kävelyn jälkeen olin lähtöviivalla. Painoin kelloni käyntiin ja lähdin rauhallisesti juoksemaan ruuhkassa. Aika pian alkoi onneksi olla vähän väljempää, ja pääsin omaan juoksurytmiini. Ensimmäinen kilometriaika oli 4:48, eli odotetusti vähän tavoitetta hitaampi.

Muutama ensimmäinen kilometri meni nopeasti ohitse. Juoksu kulki todella kevyesti, ja keskimääräinen kilometriaika oli vähän 4:40:n alla. Viiden kilometrin kohdalla tuli vastaan ensimmäinen juomapiste, ja join mukillisen vettä. Sen verran ilmeisesti liikenne ruuhkautui, että kuudenteen kilometriin meni aikaa 4:45. Juomapisteen kohdalla 3:15-loppuajan jänikset porukkansa kanssa olivat yllättäen aivan edessäni, vaikka tähän asti en ollut edes nähnyt heitä kertaakaan. En kuitenkaan halunnut pysyä heidän perässään, vaan annoin välimatkan hiljalleen venyä. Toisaalta syynä oli yritys välttää ruuhkaa, koska jänisten perässä juoksi aika paljon ihmisiä. Toisaalta en kuitenkaan oikein uskonut pystyväni kyseiseen loppuaikaan. Syke oli hiljalleen noussut 170:n tuntumaan, mutta aiempien kokemusten perusteella uskoin, että nousuvaraa olisi vielä pari pykälää.

Juoksureitti kulki käytännössä koko ajan tasaisella. Ainoastaan välillä siltojen ylityksissä tuli hyvin loiva ja lyhyt nousu, ja heti perään samanlainen lasku. Vauhti pysyi hyvänä ja juoksu niin helppona, että jouduin oikein hillitsemään itseäni, etten olisi lähtenyt fiiliksen mukaan liian kovaan vauhtiin. Tuntui, että ei kannata lähteä ahnehtimaan ja juoksemaan alle 4:30 kilometrejä, vaikka se helpolta olisi tuntunutkin. Kilometriajat olivat välillä 4:33-4:39. Ensimmäinen 10 kilometriä täyttyi noin 46 ja puolen minuutin ajalla. 11. kilometri oli vielä nopeampi: 4:29. Aloin hetken kuluttua odottelemaan seuraavaa huoltopistettä ja kaivoin vyöstä ensimmäisen geelin valmiiksi käteeni. Juuri ennen huoltopistettä söin sen, ja join sitten vettä päälle. Sen verran alkoi olla jo lämmin, että kastelin vedellä myös käsivarsia ja kasvoja.

Huoltopisteillä hidastelua lukuunottamatta vauhti pysyi lähellä 4:30/km-lukemia. Seuraavalla huoltopisteellä otin suunnitelmani mukaisesti ensimmäisen suolapussin, ja sekoitin sen veteen. Join vähän yli mukillisen ja viilensin jälleen itseäni. 15. kilometri oli suhteellisen hidas 4:47. Sykekin oli noussut välillä 174:ään, mutta tasaantunut kuitenkin keskimäärin 172-173 luokkaan. Tällä sykkeellä uskalsin jatkaa matkaa, ja vauhti pysyi samalla tasolla kuin tähänkin asti.

Puolimatka alkoi olla lähellä. Sitä ennen tuli täyteen 20 kilometriä noin 1 tunnissa ja 32 minuutissa. Oma kelloni oli alkumatkasta näyttänyt kilometrejä lähes samaan tahtiin virallisten merkintöjen kanssa, mutta hiljalleen ero oli kasvanut ja kello näytti tässä kohtaa noin 150 metriä ylimatkaa. Yritin laskea, miten tämä vaikuttaa kellon näyttämän ja todellisen keskitahdin välillä, ja totesin olevani tavoitteeni mukaisessa tahdissa. Puolimaratonin kohdalla kelloni näytti vähän alle 1:37:30:n aikaa, mikä vahvisti asian. 3:15-jäniksetkin näkyivät reilun sadan metrin päässä edellä.

Etukäteen olin reittiprofiilista huomannut, että noin puolimatkasta alkaisi tasainen mutta kuitenkin loiva nousu, joka jatkuisi noin 28 kilometriin asti. Osasin siis odottaa vauhdin vähän putoavan, jos pidän sykkeen samana. Ajattelin ottavani hidastumisen takaisin sitten 28:n ja 33:n kilometrin välillä olevassa loivassa laskussa. Vauhti alkoikin olla välillä 4:40/km:n huonommalla puolella, ja 28. kilometri oli niinkin hidas kuin 4:55!

Reitin korkeimman kohdan jälkeen lisäsin vauhtia ja pääsin takaisin alle 4:40/km:n vauhtiin. Syke kuitenkin nousi pari pykälää. En välittänyt siitä, vaan jatkoin hyvällä vauhdilla. 30 kilometriä täyttyi noin 2:19:15:n ajalla. Oma kelloni piippaili väliaikoja jo 250 metriä etuajassa, ja laskeskelin taas sen vaikutusta todelliseen keskivauhtiini. Tulin siihen tulokseen, että 3:15:n alitus alkaa näyttää epätodennäköiseltä, mutta 3:16:n alitus voisi olla mahdollinen.

Geelien ja suolan osalta olin noudattanut etukäteissuunnitelmaani. Join myös jokaisella huoltopisteellä mukillisen verran vettä ja lisäksi viilensin itseäni. Tämä taktiikka tuntui toimivan hyvin, mutta huoltopisteillä otetut muutamat kävelyaskeleet näkyivät aina kilometriajoissa. Muuten pystyin edelleen pitämään vauhdin tavoitteen mukaisena. 27,5 kilometrin kohdalla oli geelienjakopiste. En varsinaisesti tarvinnut lisää geelejä, mutta kun niitä ilmaiseksi jaettiin, niin otin silti kaksi mukaan ja tungin ne vyöhöni. Näin tein siitä huolimatta, että parina edellisvuonna HCM:llä olin tehnyt samoin ja hetkeksi rikkonut juoksurytmini, mikä johti sykkeen nousuun ja vauhdin hidastumiseen. Tällä kertaa sellaista ei onneksi ainakaan havaittavissa määrin tapahtunut.

Jonkin verran 30 kilometrin täyttymisen jälkeen jalat alkoivat tuntua jonkin verran puutuneilta. Samalla alkoi tulla sellainen tunne, että pieneen vauhdin nostoon 35 kilometrin jälkeen ei taida löytyä paukkuja, toisin kuin olin ajatellut. Jatkoin matkaa ja yritin pitää edes saman vauhdin kuin tähän asti. Syke alkoi kuitenkin lähennellä jo 176:n lukemia eli anaerobista kynnystäni. Toivoin silti jaksavani loppuun asti, koska matkaa ei olisi enää kovin paljoa jäljellä.

Kannustus reitin varrella oli jatkuvasti hyvää ja omanvauhtista juoksuseuraa oli runsaasti. 34 kilometrin kohdalla edettiin Kurfürstendamm-katua pitkin, ja PWT:n matkanjohtaja oli lupauksensa mukaisesti hotellimme sivukadun kohdalla kannustamassa. Heitin hänen kanssaan vauhdissa läpyt.

Pian täyttyi jo 35 kilometriä. Päätin, että annan itselleni luvan edetä vielä pari kilometriä nykyisellä vauhdilla, ja yritän sitten vähän kiristää. Viimeisen suolan otin näillä paikkeilla olevalla juomapisteellä. Geelejä oli vielä yksi jäljellä, ja ajattelin ottaa sen vasta 38 km:n kohdalla. Vauhti pysyi edelleen noin 4:40/km:n tuntumassa.

37 kilometriä täyttyi, ja ajattelin, että enää viisi kilometriä maaliin. Yritin pusertaa vähän lisää vauhtia. Se onnistuikin, ja 38. kilometriaika oli 4:29. Syke tosin oli noussut jo anaerobisen kynnysen yläpuolelle. Uskoin silti jaksavani loppuun asti. Huoltopisteellä otin viimeisen geelin ja viilentelin itseäni. Sen verran matkanteko taas hidastui, että 39. kilometriin meni aikaa 4:48.

Juoksu tuntui jo aika vaikealta. Jalat olivat puutuneet, eikä meno enää muutenkaan tuntunut lainkaan helpolta korkean sykkeen takia. Silti sain vielä 40. kilometrin ajaksi niinkin hyvän kuin 4:27! Yritin samalla laskea, mihin loppuaikani sijoittuisi. Päädyin siihen, että en tulisi alittamaan 3:16:a, mutta 3:17 alittuisi kyllä selkeästi. Tämän seurauksena kovin yritys laantui, ja sykekin laski pykälän verran. 41. kilometriaika olikin melko huono 4:49.

Muutaman sadan metrin kuluttua Branderburgin portti tuli näkyviin, ja tiesin maalin olevan hyvin lähellä. Katselin kelloa, ja laskin taas loppuaikaa. Toivo 3:16:n alituksesta heräsi uudelleen, koska muistelin portin alta olevan vain noin 200 metriä maaliin. Yritin vielä ottaa loppukirin, mutta se oli kuitenkin liian myöhäistä. Pääsin maaliviivalle ajassa 3:16:06. Oma ennätys oli siis parantunut noin kolmella ja puolella minuutilla! Kävelin rauhassa mitalinjakoon ja siitä maalihuoltoon nauttimaan tunnelmasta.

Lopputunnelmat Berliinistä jäivät vähän ristiriitaisiksi. Oma ennätys on tietysti hieno juttu, mutta silti 7 sekunnin ylitys 3:15-alkuisesta ajasta jäi harmittamaan. Olen varma, että olisin pystynyt sen verran nopeammin juoksemaan viimeiset pari kilometriä, jos olisin tiennyt 3:16-alituksen olevan noinkin lähellä. Luulin kuitenkin, että jäisin siitä selvästi enemmän, jolloin en käytännössä enää edes yrittänyt. Oma kelloni näytti lopulta noin 320 metriä ylimatkaa, mikä vaikeutti todellisen keskitahdin arvioimista juoksun aikana. Berliinin maratonista tapahtumana jäi todella positiivinen kuva. Reitti oli maineensa veroisesti nopea, kannustusta oli jatkuvasti, ja suuresta juoksijamäärästä huolimatta järjestelyt toimivat mainiosti.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,52 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle