Mitä etua teledemokratia voisi tuoda moniportaiseen edustukselliseen demokratiaan?

Varsin nopeasti ilmenisi, että olisi melko hankalaa tyydyttävästi sovittaa yhteen seuraavia toivottavia asioita:

• Kansanedustuksen suhteellisuus
• Äänestäjät tuntevat äänestämänsä henkilöt
• Portaita ei ole liian monta, koska liian moniportaisessa järjestelmässä suhteellisuuden virhe kertautuu joka portaassa
• Kansalaiset kootaan ryhmiin, joissa he tuntevat muut ryhmänsä jäsenet riittävän hyvin
• Ryhmien sisäinen toiminta on joustavaa ja kevyttä, eikä haaskaa turhaan kansakunnan voimavaroja

1. Ei välitetä lainkaan edustuksen aatteellisesta suhteellisuudesta, mutta halutaan toteuttaa kohtalaisen vähällä portaiden määrällä ja tehokkaasti sellainen MED:n ideaan perustuva järjestelmä, jossa valitsijat tuntevat hyvin valitsemansa edustajan. Tällöin voidaan valitsijaryhmän kooksi määritellä vaikkapa 20 henkilöä, joka on mukavan pieni. He valitsevat keskuudestaan yhden edustajan seuraavaan portaaseen. Juuri tällainen järjestelmä todennäköisesti tuottaisi kaksinapaisen edustuksen, jollaisesta on valitettavia malliesimerkkejä esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa ja Yhdistyneissä kuningaskunnissa. Todetaan nopeasti, että tämä malli ei helpohkosta toteutuksesta huolimatta kelpaakaan.
2. Edelliseen verrattuna parannetaan suhteellisuutta lisäämällä valittavien määrää 20:een ja ryhmän kokoa 40:een. Tällä tavoin yhden portaan edustuksen suhteellisuus on jo varsin hyvä, samaa luokkaa kuin Suomen eduskunnassakin nykyään on. Kuitenkin portaiden määrä kasvaa valtavasti, joka taas huonontaa lopputuloksen suhteellisuutta. Valitsijaryhmien koko on kuitenkin siedettävän pieni.
3. Jotta edustuksen suhteellisuutta ei tärveltäisi liian moniportaisella järjestelmällä, kasvatetaan ryhmien kokoa vaikkapa 40:stä 100:aan. Tällöin portaiden määrä vähenee oleellisesti. Mutta haittapuolena on se, että sata kansalaista yhdessä ryhmässä eivät kovinkaan pian opi tuntemaan toisiaan. Lisäksi sata kansalaista eivät voi kokoontua missään tavallisessa luokkahuoneessa tai suuressa olohuoneessa. Vielä koko asian kruunaa se, että suurin osa kansalaisista ei kuitenkaan näkisi moisia keskustelutilaisuuksia mielekkäiksi, vaan jäisivät pois tekosyiden tai todellisten syiden vuoksi.

Sata kansalaista eivät välttämättä mahdu, eivätkä ehdi juosta poliittisluontoisissa yhteisissä tilaisuuksissa. Olisi aika epätodennäköistä, että tavalliset kansalaiset hukkaisivat kallista työ- tai vapaa-aikaansa jonkin poliittisen harrastelun vuoksi. Siksi koko asia täytyy tehdä kansalaisille huomattavan helpoksi, jopa vieläkin helpommaksi kuin se nykyään on, jos nimittäin otetaan lähtökohdaksi neljän vuoden välein koettavat eduskuntavaalit, tylsät vaalikampanjat ja valitettavan alhainen äänestysvilkkaus.

Moniportaista edustuksellista demokratiaa (MED) käsittelevässä tekstissä otettiin lähtökohdaksi, että ihmiset tavallisesti tuntevat kunnolla noin 20 muuta henkilöä niin hyvin, että voivat sanoa jotain heidän todellisista vaikuttimistaan, viisaudestaan ja arvoistaan. Ilman sellaista tuntemista on vaikea äänestää hyvin, vaikka vaalitapa sinänsä mahdollistaisi hyvän ja oikeudenmukaisen lopputuloksen.

Mitä toisen henkilön riittävä tunteminen merkitsee, jos ajatellaan kysymystä erityisesti poliittisten mielipiteiden ja näkemysten kannalta? Sehän edellyttää syvällistä keskustelua tai muuta viestintää ihmisten kesken.

Toisaalta ei ole niinkään tärkeää, tuleeko joku henkilö, jolla ei ole mitään sanottavaa politiikasta, tunnetuksi sillä alalla. Hän saattaa olla omistautunut aivan muille asioille. Hänen kaltaisiaan ihmisiä on kansalaisista suurin osa; ihmisiä, jotka osaavat sanoa mielipiteensä monista yhteisistä asioista, mutta eivät jaksa tai halua keskittää voimavarojaan yhteisten asioiden miettimiseen. Juuri sen vuoksihan ammattipoliitikkoja on.

Näin ollen poliittisten ajatustensa tunnetuksi tekeminen on tärkeää vain niille, joilla kyseisiä ajatuksia on. On tärkeää, että kaikki halukkaat saavat ajatuksensa julkisuuteen, mutta kenenkään ei ole pakko niitä itse julkaista tai edes seurata, jos mielenkiintoa ei riitä edes siihen. Juuri tällaiseen viestintään on kehitetty ylivertainen viestintäväline: Internet.

Tietokoneverkko mahdollistaa siten juuri tarkoituksenmukaisen viestinnän: Poliittisesti passiiviset ihmiset voivat helposti lukea toisten kirjoittamia ideoita. Toisaalta poliittisesti aktiivisille Internet tarjoaa kohtuullisen helpon ja halvan kanavan tarjoilla julkisesti ajatuksiaan.

Internet tukee ainakin seuraavia viestinnän muotoja, joista voisi olla demokratialle suurta hyötyä:

• WWW-sivut, joilla ihmiset voivat esitellä poliittisia näkemyksiään ja ideoitaan. Vastaavasti yhteiskunta voisi tarjota palvelimet ja kokoavat hakemistot näille sivuille.
• Keskustelupalstat ja uutisryhmät, joissa aktiiviset ihmiset voivat keskustella yhteiskunnallisista asioista ja passiiviset voivat sivusta tarkkailla.
• Reaaliaikaiset Chat- ja IRC-keskustelufoorumit, joilla ihmiset voivat käydä nopeaakin keskustelua erilaisista asioista.
• Tapahtumakalentereiden ja kutsujen julkaiseminen julkisesti tai kohderyhmittäin.
• Yksityiset keskustelut sähköpostin välityksellä.

Mitä muuta etua tietokoneiden käytöstä voisi olla demokratian toiminnalle? Mutkikkaidenkin vaalien toteuttaminen tietoverkkojen kautta säästäisi kansalaisten vaivaa ja mahdollisesti sen vuoksi parantaisi äänestysaktiivisuutta. Äänten kerääminen ja raskas laskenta voidaan antaa tietokoneiden huoleksi.

Visio tulevaisuuden poliittisesta järjestelmästä

1. Kansakunnan äänioikeutetut kansalaiset jaetaan ryhmiin siten, että yhden ryhmän koko on y seuraavan kaavan mukaisesti:

   y = x*(10*2^N)^-1

   Kaavassa yllä
   y on yhden ryhmän koko, joka tarpeen mukaan tai satunnaisesti pyöristetään ylös- tai alaspäin lähimpään kokonaislukuun. Ryhmän koko voi olla jokin kokonaisluku väliltä 200...399.
   x on kansakunnan äänioikeutettujen kansalaisten määrä.
   N on jokin positiivinen kokonaisluku siten, että yllä mainittu ryhmän kokovaatimus tulee täytettyä.

   Ensin jaetaan koko kansakunnan äänioikeutetut kansalaiset alueellisiin pienryhmiin, joissa jokaisessa on y:n mukainen lukumäärä jäseniä.

2. Pienryhmien sisällä jäsenet tutustuvat toistensa ajatuksiin kirjoittamalla ja lukemalla, sekä myös tapaamisissa.

3. Kukin pienryhmä nostaa joukostaan 20 henkilöä äänestämällä. Vaalitapana käytetään siirtoäänivaalia. Valitut 20 henkilöä nousevat seuraavaksi ylempään asteeseen.

4. Jokainen 20 henkilön ylemmäksi nostettu ryhmä liittyy yhteen jonkun toisen nostetun 20 hengen ryhmän kanssa, jolloin he muodostavat 40 hengen ryhmiä.

5. Jokaisessa 40 hengen ryhmässä henkilöt tutustuvat toistensa aatemaailmaan edelleen kirjoittelun ja tapaamisten avulla.

6. Jokainen 40 hengen ryhmä nostaa äänestämällä joukostaan 20 henkilöä siten, että molemmista aiemmin valituista ja nostetuista ryhmistä nousee ylemmäksi yhtä monta, eli 10 henkilöä. Tällä tavoin estetään säännöllinen oman ryhmän puolesta taktikoiminen, joka periaatteessa voisi johtaa yhden ryhmän nousemiseen sellaisenaan ylimmälle tasolle asti pelkästään taktikoimalla. Vaalitapana käytetään edelleen siirtoäänivaalitapaa.

7. Toistetaan vaiheita 4-6 riittävän monta kertaa, kunnes jäljellä on kymmenen 20 hengen ryhmää, jotka on vaaleissa nostettu yllä kuvatulla menetelmällä.

8. Yhdistetään mainitut kymmenen 20 hengen ryhmää yhdeksi 200 hengen eduskunnaksi. Näin on saatu valittua maalle uusi eduskunta.

Eduskuntavaalit pidetään joka neljäs vuosi ja sillä välin jatkoon pääsevien näkemyksiä ja luottamusta koetellaan useissa välivaaleissa.

Oletetaan että henkilö, joka uusii kannatuksensa uudelleen jokaisessa väliasteen vaalissa, ja jonka puheet ja kirjoitukset ovat olleet koko vaalikauden yhä kriittisemmän tutkiskelun kohteena, täytyy olla todellinen kansalaisten luotettu edustaja. Ja tämähän juuri on toimivan edustuksellisen demokratian edellytys.

Nekin luotetut henkilöt, jotka eivät tässä esitellyn vaalijärjestelmän avulla nouse aivan eduskuntaan, mutta kuitenkin melko korkealle, ovat ilmeisen sopivia joihinkin yhteiskunnan matalamman tason luottamustehtäviin. Näin ollen samasta järjestelmästä voitaisiin ottaa täysi hyöty valitsemalla sen avulla eriasteisia yhteiskunnan päättäjiä.

Jotta esitelty järjestelmä voitaisiin mielekkäästi toteuttaa, tarvitaan jotain Internetin kaltaista verkkoa, jonka avulla voidaan ohittaa vaatimus ihmisten säännöllisistä joukkokokoontumisista. Siinä juuri on teledemokratian lisäarvo tässä esitellyssä järjestelmässä.

Katso vielä, miten suhteellinen vaalitapa ja moniportainen järjestelmä voidaan yhdistää!

Nikolas Ojala

Takaisin Moniportaisen edustuksellisen demokratian (MED) sivulle