Polkupyöräonnettomuuksien syistä on tehty tutkimus

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa esitetään maanantaina 26.6.2000 kello 12 Porthanian salissa PIII, Yliopistonkatu 3, tarkastettavaksi FK Mikko Räsäsen väitöskirja "Liikenneympäristö, väistämissäännöt ja käyttäytyminen polkupyöräonnettomuuksissa pyörätien ja ajoradan risteämiskohdissa".

Tutkimus kuuluu suunnittelumaantieteen/liikennepsykologian alaan.

Vastaväittäjinä ovat emeritusprofessori Valde Mikkonen ja professori Markku Löytönen. Kustoksena on professori Mauno Kosonen.

TIEDOT VÄITTELIJÄSTÄ:

Mikko Räsänen on syntynyt vuonna 1965 Hämeenlinnassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1984 Hämeenlinnan yhteiskoulun lukiosta. Hän on suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1993.

LYHENNELMÄ VÄITÖSKIRJATYÖSTÄ:

Pyörätieverkon rakentaminen vähentää pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisiä onnettomuuksia linjaosuuksilla, mutta ongelmat syntyvät pyörätien ja ajoradan risteämiskohdissa eli pyörätien jatkeilla. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia autoilijoiden ja pyöräilijöiden välisiin onnettomuuksiin vaikuttavia tekijöitä liikennekäyttäytymisessä, -ympäristössä ja -säännöissä pyörätien jatkeilla.

Tutkimuksessa kehitettiin menetelmiä, joiden perusteella voitiin arvioida onnettomuuksiin johtavan käyttäytymisen ja normaalissa liikenteessä ilmenevän käyttäytymisen suhteita ja riskitekijöitä erilaisissa liikennetilanteissa ja -ympäristöissä. Poliisin tietoon tulleet onnettomuudet Helsingissä ja liikennevahinkojen tutkijalautakuntien aineisto neljästä kaupungista luokiteltiin tapahtumapaikan ja osallisten kulkusuuntien mukaan onnettomuustyyppeihin. Liikennettä kuvattiin piilotetuilla videokameroilla ja videonauhoilta analysoitiin tienkäyttäjien lähestymisnopeuksia, päänliikkeitä ja väistämistilanteita.

Yleisin pyöräilijöiden ja autoilijoiden välinen onnettomuustyyppi oli tilanne, jossa autoilija oli kääntymässä sivutieltä oikealle ja pyöräilijä ajoi autoilijan näkökulmasta oikealta suoraan pyörätien jatkeelle. Tämä onnettomuustyyppi kattaa noin 20 % pyörätien jatkeilla liittymissä sattuneista pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisistä onnettomuuksista. Näkemäesteet lisäävät sivutieltä saapuvan autoilijan ja päätien suuntaisesti ajavan pyöräilijän yhteenajon riskiä pyörätien jatkeella kymmenkertaisesti verrattuna liittymiin, joissa ei ole näkemäesteitä. Yleisimmän onnettomuustyypin synty oli voimakkaasti yhteydessä kaksisuuntaiseen pyörätiejärjestelmään ja väistämissääntöihin, jolloin etuajo-oikeutettu pyöräilijä voi tulla autoilijan näkökulmasta yllättävästä suunnasta. Oikealle kääntyvän autoilijan ja oikealta tulevan pyöräilijän ongelma on olemassa myös kiertoliittymissä. Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta kerätyssä aineistossa 14 % kiertoliittymään ajavista autoilijoista ei katsonut oikealle, kun pyöräilijä lähestyi samanaikaisesti kiertoliittymän pyörätien jatketta oikealta.

Pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisten onnettomuuksien vähentämiseksi on liikenneympäristö rakennettava sellaiseksi, että se ohjaa liikennesääntöjen mukaiseen käyttäytymiseen. Tämä on tärkeää, koska autoilijoiden tarkkaavaisuus suuntautuu risteämistilanteissa ensisijaisesti muihin autoihin, joita on yleensä määrällisesti enemmän ja jotka ovat suurempi uhka törmäyksissä kuin pyöräilijät. Lisäksi pyöräilijöiden käyttäytymiseen vaikuttaa usein voimakkaammin ajoradan leveydet, autoliikennemäärät ja nopeudet kuin liikennesäännöt.

Teos julkaistaan sarjassa Helsingin yliopiston liikennetutkimusyksikön tutkimuksia, 34:2000, ISSN 0781-9935. Julkaisussa on 66 sivua + osajulkaisut ja se on painettu Helsingissä. ISBN-numero on 951-45-9484-3.