Huumesotaan on valittava tehokkaat aseet!

Huumesotaa käydään nykyään tehottomilla aseilla. Oleellista on ymmärtää, että oireita ei saada kunnolla hoidettua puuttumatta syihin. Huumeiden käyttäminen on eräs oire, samoin kuin alkoholin käyttökin on yhteiskunnallinen oire.

Päihteet ja huumeet eivät paranna elämisen laatua, mutta luovat hetkittäin paremman olon, tunteen, joka on petollinen, eikä vastaa henkilön todellista terveyteen ja ympäröiviin olosuhteisiin perustuvaa tilaa. Alituinen päänsekoittamisen tarve on seurausta epäkohdista, jotka eivät parane päihteitä käyttämällä, vaan pahenevat entisestään.

Päänsekoittamisen pääsyyt ovat muualla kuin siihen käytetyissä kemiallisissa välineissä. Tämä on oleellinen sisäistettävä lähtökohta koko huumeongelman ymmärtämiselle ja sen hallitsemiselle.

Pääsyy ihmisten haluun sekoittaa päätään on ympäröivässä todellisuudessa, kaikessa aisteille levittäytyvässä saastassa, jota runsaasti tuotetaan ja jaetaan. Osittain se periytyy vanhemmilta lapsille, mutta suurelta osin se välittyy tiedotusvälineiden (varsinkin television) kautta ja arkipäivän kokemuksista.

Pään sekoittaminen vapauttaa ihmisen mielen pieneksi hetkeksi ympäröivän maailman älyttömyydeltä, saasteelta ja pahuudelta, mutta ei pitkällä tähtäimellä kuitenkaan ratkaise mitään. Päinvastoin useat huumausaineet aiheuttavat voimakkaan riippuvuuden, josta muodostuu yksi ihmisen elämää kurjistava lisäongelma.

Huumausaineiden ja päihteiden käyttö heikentää ihmistä. Samoin kansakunta, joka laajasti käyttää päihteitä ja huumeita, heikentyy niiden vaikutuksesta. Kansakunnasta tulee henkisesti ja fyysisesti rappeutuneiden lampaiden lauma, joka ei kykene huolehtimaan kunnolla itsestään, eikä puolustautumaan sen kummemmin sisäisiä kuin ulkoisiakaan uhkia vastaan.

Edellisen perusteella yhteiskunnan sota huumeita vastaan on periaatteessa oikeutettu ja ymmärrettävä.

Yhteiskunta taistelee huumeita vastaan niillä keinoilla, jotka ovat helpoimmin ymmärrettäviä ja yksinkertaisia, mutta kuitenkin surullisen tehottomia. Asiaa ei siis ole jaksettu miettiä riittävän perusteellisesti. Hätiköinti on johtanut huonojen keinojen käyttöön ja huonoihin tuloksiin.

Tähän mennessä kertyneiden tulosten perusteella ajattelukykyisten kansalaisten pitäisi tajuta, että huumesodassa nykyään käytetyt keinot on valittu musta tuntuu -menetelmällä, eikä tehokkuuden ja toimivuuden kannalta laskelmoiden.

Kaikesta huumesodasta huolimatta taistelu ei ole tuottanut toivottuja tuloksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Rikollisen huumekaupan kukoistuksen perusedellytys on huumekaupan laittomuus ja siitä johtuva yhteiskunnallinen hallitsemattomuus. Mikä on laitonta, on kokonaan rikollisten käsissä. Laillinen liiketoiminta taas on hallittavissa.

Kun huumekauppa ja huumausaineiden käyttö on ehdottomasti täysin laitonta, yhteiskunta vapaaehtoisesti kieltäytyy parhaista huumekaupan hallintakeinoista ja siten tarjoaa huumekaupan markkinat rikollisjärjestöjen käyttöön.

Kansainvälisten huumeliigojen pomot kiskovat huumekaupallaan suuret rahat. Ne rahat tulevat katukauppiaiden kautta käyttäjiltä, jotka hankkivat rahat millä keinoilla tahansa, mistä tahansa. Suurelta osin käyttäjien huumeisiinsa tarvitsemat rahat hankitaan omaisuusrikoksilla. Rikokset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Huumekaupassa kulutetut rahat revitään tavalla tai toisella tavallisilta työtä tekeviltä ahkerilta kansalaisilta ja veronmaksajilta, siis todennäköisesti myös sinulta. Huumeliigan pomo käy myös sinun lompakollasi. Ne rahat lisäksi siirtyvät Suomesta pois, siten heikentäen kansantaloutta.

Nykyisin Suomessakin vallitsee huumekieltolaki, jonka toteutumista poliisit yrittävät valvoa. Tilanne muistuttaa 30-luvun viinakieltolakia. Viinan haitallisuus on todettu useissa puolueettomissa tieteellisissä tutkimuksissa. Kansanterveydellinen vahinko on kiistämätön. Siksi Suomessakin kokeiltiin alkoholikieltolakia. Mutta kieltolaki ei toiminut toivotulla tavalla ja siitä lopulta luovuttiin.

Kieltolain tarkoitus on hyvä, mutta toimivuus huono. Vuosikymmenten kokemusten perusteella tämän pitäisi jo olla ilmiselvää. Valitettavasti kaikille se ei ole. Huumeongelmaa vastaan on taisteltava paljon paremmilla aseilla, kuin tähän asti on käytetty.

Esittelen parannetun aseistuksen tässä tärkeys- ja aikajärjestyksessä.
Huumepoliittinen ohjelma olisi siis toteutettava nimenomaan tässä järjestyksessä:

1. Koko yhteiskunnan asenneilmastoa on muutettava.

   On ymmärrettävä tässäkin selkeä välitavoite, joka on lyhyesti sanottuna kansalaisten asenteiden tarkoituksellinen muuttaminen torjuvammaksi omaa päihteiden käyttöä kohtaan. Välitavoitteen toteuttamiseen tarvitaan soveliaat ja tehokkaat keinot.

   Mistä ihmisille on syötetty sellainen arvomaailma, joka ajaa päihteiden käyttöön? Lyhyesti sanottuna tiedotusvälineiden (varsinkin television) kautta.

   Julkisen tiedonvälityksen kokonaiskuvaa määrätietoisesti hallitsemalla voidaan vaikuttaa kansalaisten elämänasenteisiin. Propagandaa on käytettävä yhteiskunnan hyväksi, eikä kansakunnan tuhoksi, niin kuin nykyään.

   Toivottava ja edistettävä oivallus on huumeiden ja päihteiden ymmärtäminen myrkyiksi, joita ihmisen elimistö jossain määrin sietää. Näin huumeiden ja päihteiden käyttö ymmärrettäisiin oman elimistön ja mielen myrkyttämiseksi.

   Asennemuutoskampanjan tavoite on kaksijakoinen:

   1. Kuinka saadaan kaikki ihmiset, huumeiden käyttäjät mukaanlukien, vihaamaan kyseisiä aineita (päihteitä, huumeita, yms.) ja erityisesti omakohtaista jo toteutunutta tai vasta harkinnassa olevaa käyttöä.
   2. Kuinka saadaan kaikki ihmiset olemaan vihaamatta toisiaan tai itseään, huumeiden käyttäjät mukaanlukien. Huumausaineiden käyttäjä ei ole vihattava, vaan aineiden käyttö, koska aineet heikentävät ihmisiä.
   Eli asenne huumeita kohtaan on eri asia kuin asenne huumeiden käyttäjiä kohtaan.

   Tämä tarkoittaa käytännössä jonkinlaista tiedotusvälineiden kontrollia huonojen vaikutteiden poistamiseksi.

   Tiedotusvälineiden kontrolli voidaan säätää myös kansanvaltaisessa järjestelmässä, kunhan yhteisymmärrys toteutustavasta saavutetaan.

   Erityisesti televisio täytyy ottaa yhteiskunnan hallintaan. Televisio on yksi tehokkaimpia, ellei sitten yksiselitteisesti kaikkein tehokkain massojen hallintaan soveltuva ja siihen käytetty tiedotusväline.

   Mielikuva huumeiden käytön jännittävyydestä, asiallisuudesta tai hauskuudesta on suurelta osin television kautta tullutta, elokuvien ja sarjaohjelmien piiloviestinnän muodossa.

   Useissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja romaaneissa kuvaillaan yksityiskohtaisesti huumausaineiden hankintaa ja käyttöä. Joissain ohjelmissa ja elokuvissa esitellään huumeiden käyttöä hyvin yksityiskohtaisesti. Se on virhe, sillä esimerkillä on valtava voima, vaikka sen jälkeen sormi pystyssä katsojalle kerrottaisiinkin että "Näin ei saa tehdä!"

   HELSINGIN SANOMAT PERJANTAINA 22.8.2008 Tupakointi valkokankaalla saa teinin aloittamaan sauhuttelun Chicago. Tupakkamainokset ja tupakoinnin kuvaukset elokuvissa saavat teinit aloittamaan tupakoinnin. Näin väittää amerikkalaisen kansallisen syöpäinstituutin tekemä raportti, joka käsitteli tupakointia mediassa. Laajan raportin mukaan tupakkateollisuus käytti yli 13 miljardia dollaria tupakkamainontaan vuonna 2005. Tämä näkyi kuluttajien lisääntyneenä tupakan kulutuksena, vaikka tupakkateollisuus on väittänyt, että mainokset on tarkoitettu merkkiuskollisuuden edistämiseen. Raportin mukaan jo lyhyt altistus mainoksille vaikuttaa nuorten asenteisiin. Kolme neljästä hittielokuvasta kuvaa tupakointia, ja tupakkamerkit voi usein tunnistaa. "Tupakoinnin kuvaaminen elokuvissa on suorassa yhteydessä nuorten tupakoinnin aloittamiseen", sanoi raportin tekijäkaartiin kuulunut tohtori Ronald Davis. STT Lähde: http://www.hs.fi/teksti/tuoreet/artikkeli/1135238842536

   Myös materialistinen maailmankuva leviää television välityksellä. Sellaisen maailmankuvan omaksuminen luo ihmisille tarkoituksettomuuden tunteen, joka tekee heistä otollisia päihteiden ja huumeiden käyttäjiä.

   Kun televisiosta saadaan siivottua todellisuuskäsityksiä vinouttava roska pois, ihmisten asenteet myös huumeita ja päihteitä kohtaan muuttuvat järkevämmiksi.

   Toki muillakin tiedotusvälineillä, kuten sanomalehdillä, on oma osuutensa kansalaisten identiteetin vinouttamisessa ja asenteiden muokkauksessa, mutta televisio on eniten lapsiin ja nuorisoon vaikuttava väline. Siksi television kontrollointi on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

   Asenneilmaston määrätietoinen korjaaminen on kaikkein tärkein huumausaineiden ja kaikenlaisten päihteiden käyttöä hillitsevä tekijä.

2. Tietoa huumeista ja päihteistä on jaettava nykyistä enemmän, erityisesti nuorisolle.

   Yleinen luulo on, että tavalliset ihmiset tietävät riittävästi huumausaineista voidakseen vältellä niitä. Kyseinen luulo on helposti osoitettavissa vääräksi. Ei tarvitse muuta kuin ottaa kunnolla selvää asioista ja sen jälkeen kysellä muilta. Tietämättömyys ja harhaluulot suorastaan tulvehtivat vastaan.

   Riittävä huume- ja päihdevalistus on osoitettava peruskoululaisille, lukiolaisille ja ammattikoululaisille vuosittain niin kattavasti, että nuorisolle ei voi jäädä epäselväksi, mitä huumausaineet ovat ja kuinka ne vaikuttavat. Tiedotuksen tulee olla mahdollisimman totuudenmukaista, värittymätöntä ja sopusoinnussa parhaimman saatavilla olevan tieteellisesti pätevän tiedon kanssa. Kaikki nuorisolle suunnattu valistukseen käytettävä aineisto täytyy tarkistuttaa todellisilla asiantuntijoilla. Tällöin ei voi tulla vahingossa sellaista tilannetta, että nuori saisikin jostain muualta pätevämpää ja totuudenmukaisempaa tietoa, jolloin luottamus huumevalistukseen häviäisi.

   Tiedotus ei saa myöskään olla vinoutunutta siten, että jotkut puolet koko asiasta jätettäisiin tarkoitushakuisesti mainitsematta. Vinoutunut tiedotus on yhtä vahingollista kuin suora valehtelu pitkällä tähtäimellä, sillä se luo epäluottamusta tiedottajia kohtaan, kun salatut tosiasiat jostain vääjäämättä putkahtelevat esille.

   Huumevalistuksen tarkoitus ei ole kuitenkaan opastaa käyttöön, sillä hankintakanavien ja käyttöohjeiden tietouden levittäminen vain pahentaisivat ongelmaa. Mutta huumausaineiden käytön vaikutuksista annettavan tiedotuksen täytyy olla mahdollisimman objektiivista ja totuudenmukaista. Varsinkin nuorisolle täytyy antaa selkeä ja laaja kokonaiskuva kaikista huumausaineiden aiheuttamista vaikutuksista yksilöihin ja yhteiskuntaan.

   Myös lasten vanhemmille osoitettu huume- ja päihdevalistus auttaa suojelemaan alaikäistä väestöä.

   Tiedotuksessa voidaan soveltaa samankaltaista laadunvalvontaa kuin teollisuudessakin yleisesti käytetään.

3. Poliisin toiminta on kohdistettava laittoman katumyynnin ja salakaupan kitkemiseen.

   Huumeiden osto voidaan laillistaa, mutta luvaton katumyynti on pidettävä rangaistavana tekona. Tuntuvat ja nopeat rangaistukset luvattomaan katumyyntiin ja salakauppaan osallistumisesta parhaiten hillitsevät kiinnostusta parantaa henkilökohtaista taloutta huumekaupalla.

   Huumausaineiden trokaamisesta lapsille on säädettävä kovennetut rangaistukset. Ehdonalaisia rangaistuksia ei pidä jakaa sellaisesta toiminnasta.

   Huumausaineiden käyttö voidaan sallia, jotta käyttäjät eivät samaistuisi rikollisiin ja piilottelisi tietojaan poliisilta. Tällä tavoin huumausaineiden käyttäjät voivat edelleen samaistaa itsensä lain oikealla puolella oleviin ja eivät sen vuoksi tunne rikollisia huumekauppiaita kohtalotovereiksi, rikoskumppaneiksi, liittolaisiksi tai alamaailman veljiksi.

   On ymmärrettävä, että huumausaineiden käyttäjät ovat huumerikollisuuden ensisijaisia uhreja.

   Tuntuvat ilmiantopalkkiot lisäävät salakauppiaiden kiinnijäämisen riskiä. Ilmiantopalkkiot haittaavat salakauppiaiden toimintaa ja vähentävät ilmiannon pelossa tyrkyttämistä.

4. Vapaaehtoisesti hankittua päihtymystilaa ei saa pitää lieventävänä asianhaarana rikoksia arvioitaessa.

   Päihtymystilasta aiheutunut vahinko tai ajattelematon väkivallanteko on käsiteltävä samoin kuin tapaukset, joissa syyllinen on ollut vapaa päihteiden vaikutuksista.

   Tapaukset, joissa tekijä on pakotettu tai harhautettu ottamaan päihdyttävää ainetta, voidaan käsitellä toisin, koska tällöin tekijä on uhri itsekin.

   Valistuneiden kansalaisten on tiedettävä vastuullisuutensa myös aineiden vaikutuksen alaisena. Tämän asian tiedostaminen vaikuttaa alitajuisesti ihmisten halukkuuteen käyttää huumeita ja päihteitä.

5. Rajavalvontaa on tehostettava ja rajamuodollisuudet Euroopan Unionin kanssa on neuvoteltava uudelleen, jotta salakauppiaiden ja huumeturistien liikkuminen Suomen rajojen yli saadaan hallintaan.

   Schengenin sopimuksen myötä hankittu passivapaus on älytön ja helpottaa rikollisten toimintaa ja siirtymistä maiden välillä, varsinkin kun tiedetään Euroopan Unionin etelärajan laatu (tai sen puute).

6. Huumeiden ja päihteiden valvottu ja luvanvarainen valmistus, maahantuonti ja myynti voidaan sallia.

   Tämä voidaan kuitenkin toteuttaa vasta, kun ohjelman edelliset kohdat on saatu käyntiin ja havaittu toimiviksi. Ohjelmaa ei saa toteuttaa väärässä järjestyksessä tai oikaisten joissain kohdissa.

   Huumausaineiden laillistamisen ja luvanvaraisen, kohtuullisesti haittaverotetun ja valvotun myynnin tarkoitus on siirtää huumausaineiden markkinat pois rikollisjärjestöjen hallinnasta yhteiskunnan kontrolliin. Tällöin huumausaineita myyviltä rikollisliigoilta häviävät huumemarkkinat käytännöllisesti katsoen kokonaan. Huumeiden ja päihteiden puhtaus ja laatu saadaan siten pidettyä valvonnassa, huumausaineiden hintataso laskee ja yliannoksista ja epäpuhtauksista aiheutuvat huumekuolemat vähenevät merkittävästi.

   Huumeiden vähittäismyyntihintojen madaltuessa muutamaan prosenttiin nykyisestä huumausaineiden hankintaan liittyvä oheisrikollisuus vähenee huomattavasti, mikä edelleen vapauttaa poliisin voimavaroja muuhun rikollisuuden torjuntaan.

   Huumausaineiden valvotun vähittäismyynnin laillistaminen merkitsee kuoliniskua huumeiden salakuljettajien ja häikäilemättömien salakauppiaiden liiketoiminnalle, toisin kuin tähänastiset keinot, joilla käytännössä vain yritetään luoda vaikutelmaa, että jotain kovasti yritetään tehdä.

   Huumausainekaupan laillistaminen tulee ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, jolloin asenteet huumausaineita kohtaan on jo saatu muutettua tiedotusvälineiden ja koulutuksen avulla riittävän kielteisiksi. Tällöin laillisten huumeiden käyttäjiksi siirtyvät vain ennestään huumeita käyttävät.

   Huumausaineen lailliseen ostamiseen edellytetään voimassaoleva huumausaineen ostolupa. Ostolupa on ilmainen ja kohtuullisella vaivalla hankittavissa. Ostoluvan saaminen edellyttää huumausainetiedon peruskurssin suorittamista. Kurssin suorittaminen taas edellyttää kirjallisen monivalintakokeen suorittamista. Kokeen tulee olla sen verran vaativa, että sitä ei voi läpäistä arvaamalla, mutta huumausaineisiin liittyvien oleellisten perustietojen hallitseminen riittää.

   Huumausaineisiin liittyvien oleellisten tosiasioiden tunteminen vähentää kokeiluhaluja.

Joidenkin mielestä tiedotusvälineiden kontrollointi ja huumekaupan vapauttaminen ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita: Yhtäältä vapautetaan ja toisaalta rajoitetaan lisää, mikä tuntuu pikaisesti ajateltuna linjattomalta.

Osoitan, että nämä ideat eivät ole keskenään ristiriitaisia, vaan johdonmukaisia.

Ensinnäkin tiedotusvälineiden kontrollointi ei tarkoita jonkinlaatuisen haitallisen informaatiovyöryn täydellistä katkaisemista, vaan ainoastaan vahingollisen aineiston siirtämistä pois yleisestä jakelusta.

Lapset ja nuoret ovat kaikkein alttiimpia kaikille vaikutteille, joita televisiosta tulee, niin hyville kuin huonoillekin.

Mallioppiminen alaikäisillä on erittäin vahvaa. Tarkoitus on siirtää kaikki henkinen saaste yleisestä televisiolevityksestä videovuokraamoihin ja elokuvateattereihin, sillä niissä voidaan harjoittaa ikävalvontaa.

Moraalinen kuona olkoon edelleen halukkaiden aikuisten saatavilla videovuokraamoissa ja elokuvateattereissa. Tällöin ne eivät ole enää automaattisesti lasten saatavilla, kuten televisio-ohjelmat.

Samalla tavoin huumeiden ja päihteiden vähittäismyynti on siirrettävä katukaupasta valvottuun vähittäiskauppaan, jossa voidaan harjoittaa ikävalvontaa. Huumerikollisliigat kun eivät ole kiinnostuneita asiakkaiden iästä, toisin kuin yhteiskunta.

Päihteiden ja huumeiden luovuttaminen alaikäisten haltuun on rinnastettavissa laittomaan katukauppaan, josta seuraa ankara rangaistus. Salakaupan kohdistuminen alaikäisiin on katsottava erityisen raskauttavaksi asianhaaraksi. Ilmiantopalkkiot edelleen vähentävät vastuuntunnottomien aikuisten halukkuutta trokata alaikäisille huumeita ja päihteitä.

Nuorisolle suunnattu valistus kasvattaa tarpeellista tietämystä erilaisista kemiallisista päänsekoittimista, joita vääjäämättä kuitenkin aina on saatavilla. Kun aineiden saatavuus rajataan vain aikuisväestölle, nuoriso ehtii hankkimaan huumevalistuksen kautta henkisen immuniteetin huumeiden ja päihteiden houkutuksia vastaan jo ennen aikuisikää.

Kyse on lähes puhtaasti alaikäisten suojelusta huonoilta vaikutteilta, sillä lapsissa on tulevaisuus. Jos kansa menettää lapsensa, koko kansa menetetään.

Kieltolaki vai propaganda?

Alkoholia kulutettiin esimerkiksi vuonna 1919 vain 0,08 litraa asukasta kohti. Kun Suomessa juotiin vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa, raittiusmies Mattius Helenius-Seppälä syytti tilastoja puutteellisuudesta ja väitti, että Ruotsissa tehdään parempia tilastoja.

Kieltolakiajatus oli syntynyt raittiusliikkeessä jo 1900-luvun alussa. Suomen eduskunta oli hyväksynyt kieltolain ensimmäisen kerran 1907 ja sen jälkeen vielä kolme kertaa Venäjän vallan aikana, mutta keisari ei koskaan vahvistanut sitä. Se jäi vanhana vaatimuksena elämään ja tuli voimaan itsenäisyyden alkutaipaleella kesäkuussa 1919.

Lähde: http://www.stakes.fi/dialogi/03/dia82003/22.htm

Kieltolakia edeltävään vähäiseen kulutukseen oli päästy raittiusliikkeen valistuksella. Kieltolain vaikutus oli päinvastainen.

Tulevaisuuden näkymiä

---

Fiktiivinen visio tulevaisuuden huumepolitiikasta:

Suomen valtion huumausaineiden vähittäismyyntimonopoli Narko myy kontrolloidusti kovia ja kevyitä huumeita useimmilla paikkakunnilla. Tavallisessa heroiinipakkauksessa on aina mukana puhdas neularuisku (joka on käyttäjälle rahanarvoinen pantti) ja sinetöidyn pakkauksen päällä lukee varoitus: "Heroiini tuhoaa terveytesi ja aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden loppuiäksi." Pakkauksien sisällä on käyttöohjeet ja tarkempaa tietoutta kyseisestä huumeesta. Henkilökohtaisten ostolupien avulla Narko kykenee pitämään yllä luotettavia tilastoja huumausaineiden käytöstä, jota käytetään etenkin huume- ja päihdevalistuksen kehittämiseen.

Tietenkään huumeita ei missään mainosteta, vaan Narkon virallisissa julisteissa varoitetaan huumausaineiden vaaroista, ei kuitenkaan mitään perusteetonta pelottelua, vaan totuudenmukaista tieteellistä tietoa. Huumeiden salakaupasta jaetaan kovia rangaistuksia, tyypillisesti viisi vuotta ehdotonta pakkotyötä laitoksessa, jossa ei pääse juttelemaan muiden rangaistustaan kärsivien rikollisten kanssa. Etenkin alaikäisille kaupittelusta annetaan vielä kovempia tuomioita. Rikollisliigat eivät edes yritä päästä näin hyvin valtion hallitsemille markkinoille ja siksi huumekauppiaiden välisiä verisiä välienselvittelyjä ei tapahdu, paitsi ulkomailla. Narkomaanit saavat normaalisti haluamansa annokset sillä rahalla, minkä useimmat muut käyttäisivät parempiin vaatteisiin ja matkailuun. Siksi huumausaineista johtuva oheisrikollisuus on vähäistä.

---

Miten muualla?

Tässä on pari lähdeviitettä:

• Swiss Drug Policy (PDF)
• Drug Policy Alliance

---

The Swiss government began a nationwide trial in 1994 to determine whether prescribing heroin, morphine, or injectable methadone could reduce crime, disease, and other drug-related ills. Some 1,000 volunteers-only heroin addicts with at least two unsuccessful experiences in methadone or other conventional treatment programs were considered-took part in the experiment. The trial quickly determined that virtually all participants preferred heroin, and doctors subsequently prescribed it for them. Last July the government reported the results so far: criminal offenses and the number of criminal offenders dropped 60 percent, the percentage of income from illegal and semi-legal activities fell from 69 to 10 percent, illegal heroin and cocaine use declined dramatically (although use of alcohol, cannabis, and tranquilizers like Valium remained fairly constant), stable employment increased from 14 to 32 percent, physical health improved enormously, and most participants greatly reduced their contact with the drug scene. There were no deaths from overdoses, and no prescribed drugs were diverted to the black market. More than half those who dropped out of the study switched to another form of drug treatment, including 83 who began abstinence therapy. A cost-benefit analysis of the program found a net economic benefit of $30 per patient per day, mostly because of reduced criminal justice and health care costs.

The Swiss study has undermined several myths about heroin and its habitual users. The results to date demonstrate that, given relatively unlimited availability, heroin users will voluntarily stabilize or reduce their dosage and some will even choose abstinence; that long-addicted users can lead relatively normal, stable lives if provided legal access to their drug of choice; and that ordinary citizens will support such initiatives. In recent referendums in Zurich, Basel, and Zug, substantial majorities voted to continue funding local arms of the experiment. And last September, a nationwide referendum to end the government's heroin maintenance and other harm-reduction initiatives was rejected by 71 percent of Swiss voters, including majorities in all 26 cantons.

---

Jos pidit ylläolevasta tekstistä, kopioi omalle sivullesi tämä linkki:

<a href="http://www.iki.fi/no/huumesota.html" target=_blank>Huumesota</a>

War On Drugs
Pyhä huumesota
Takaisin politiikkasivulle