WP:t lähtivät merelle 6.-8.4.1999

Nightwatchin hyväksymä versio Varjojen paratiisi -sivukokoelmaan

Huomiot kirjasi Leopold, kaikki muut tukivat muistelemalla

"Olisi hienoa joskus saapua vieraaseen maahan ei turistina, vaan miehitysarmeijan kenraalina." - Ee11

Esittely

Esipuhe

Kun minbaari vanhenee ja tuntee tulleensa jokseenkin tarpeettomaksi ja kykenemättömäksi palvelemaan, hän lähtee merelle. Tämä dokumentti kertoo uskomattoman, mutta toden tarinan siitä, miten WP:t kävivät merellä turhauduttuaan siihen, että TV 2 jätti Babylon 5:n jakson esittämättä lauantaina 3.4.1999 ortodoksisen jumalanpalveluksen takia.

Päähenkilöt

Pelurit matkalla olivat seuraavat (tämä kuva tulee nyt epäjärjestyksessä, mutta minkäs teet (IRC-nimet hipsuissa)):

Takarivi: Harri 'Barley' Ohra-aho, Juha 'sumppi' Kaunisto, Antti 'raz' Rasinen, Lasse 'Tapduck' Rasinen, Ibrahim 'Ee11' Kiiskilä
Keskirivi: Pasi 'al_bert' Ojala, Amis-Pekka 'Cartagia' Haavisto, Mikko 'Spoo' Saarinen, Janne 'jhsa' Salmijärvi, Antti 'akuo' Kuosmanen
Eturivi: Emma 'Mellon' Herranen, Henrik 'Leopold' Herranen
Poissa: Juha 'juhakn' Knuutila veti niin hulluna kebabbia, että on mukana vasta myöhemmässä pienryhmäkuvassa

Saat tästä kuvasta - kuten myös kaikista muistakin tämän sivun kuvista - suuremman version klikkaamalla sitä.

Alkutilanne

WP:t olivat jo pitkään halunneet lähteä merelle, ja kahden viikon B5-esitystauko kesken kevään 1999 Into the Firen jälkeen antoi tähän oivan tilaisuuden. Sumppi otti siis ja varasi (ja maksoi saatuaan ensin muiden rahoja tililleen) hytit 16:lle henkilölle risteilylle huimalle välille Helsinki-Stukholma-Helsingfårs Silja Serenade -merkkisellä lautalla.

Menomatka

Sumppi karkoittaa poliisin

Matka aloitettiin siis siirtämällä tamperelaiset Helsinkiin. Koska kukaan ei luvannut olla heti paluun jälkeen ajotaitoinen, päätettiin siirtyä junalla. Näin siis tamperelaiset Barley, Sumppi, Ee11, Albert, Jhsa, Juhakn ja Leopold siirtyivät 6.4. klo 14:02 Helsingforsiin lähtevään junaan. Mellon olikin valmiiksi Roåzissa varmistamassa selustaa, joten häntä ei enää tarvinnut (eikä voinutkaan) ottaa junaan mukaan.

Sumppi oli huomattavan kaukonäköisesti varannut itselleen paikkalipun, ja vieläpä sellaisesta neljänistuttavasta naamat-vastakkain-paikasta. Ja eikös juuri sillä paikalla istunut Poliisi. Näin sumppi sai kunnian ajaa PoliisiSedän pois, ja me saimme vallata koko istuimen. Tämäkös normaalisti lainkuuliaista kansalaista hymyilytti.

Poliisi jäi kuitenkin istumaan kuulomatkan päähän, ja lähes luotettavien huhupuheiden mukaan sen suupielet nytkyivät oudosti pyroteekkarimme Ee11:n puhuessa pomminvedosta ja muusta kivasta.

Nökö nökö nökö nökö

Kuunnelkaa joskus Residentsien Eskimo, ja siellä oleva kappale The Angry Angakok. Siinä vihainen väkijoukko alkaa haastaa riitaa poppamiehelle huutamalla "Nökö nökö nökö nökö" yli minuutin ajan yhtä soittoa. Nökönököstä tulikin jonkinlainen porukkamme sotahuuto, joskaan sitäei saa koskaan lausua huutaen, vaan hallitulla, hiukan normaalia voimakkaammalla äänellä.

"Hei hesalaiset, sanokaa mihin nyt mennään!"

Saavuimme Helsingöriin hyvissä ajoin, ja hyvin pienen odottelun jälkeen hesalaiset (hes.huom: "espoolaiset") olivatkin vastassa. Pienen hämmingin jälkeen päätimme kävellä satamaan, koska sinne ei ole rautatieasemalta kuin kaksi kilometriä, ilma oli kaunis eikä kiirettä ollut. Tosin jossain vaiheessa alkoi ihmetyttää, tiesikö kukaan, mihin suuntaan olimme menossa, ja kun jono hiukan venyi, kailotin: "Hei hesalaiset, sanokaa mihin nyt mennään!" tai jotain vastaavaa. Yllättävän moni aivan tuntematonkin muukalainen kääntyi katsomaan.

Kuten Babylon 5 -sarjaan kuuluu, huonoja vitsejä lensi jatkuvasti, eikä vielä kaupassa sijainneella alkoholilla ollut mitää vaikutusta asiaan. "Tuossa se terminaali on." "Onko se VT100-yhteensopiva?" Makasiiniterminaali-kyltin kohdalla: "Jos olisimme lehti ja ilmestyisin kerran kuukaudessa, voisimme mennä tuonne." (bad joke ©1999 Leopold, included because Tapduck said so.)

Sumppi pelastaa päivän uudelleen

Matkapojilta olimme varanneet ja maksaneet neljästä neljän hengen hytistä. Silja-tädin ATK oli kuitenkin päättänyt, että 13 hengelle riittää hyvin yksi kahdenkin hengen hytti, eikä sillä ole väliä, mistä on maksettu. Sumpin ilmaistua suhtkoht lyhytsanaisesti, ettei häntä kiinnosta pätkääkään, miten Silja-tädin ATK toimii sen paremmin kuin miten tädin ja Matkapoikien romanssi juuri nyt sujuu, saimme viimeisen hytin vaihdettua kerrosta ylempänä olevaan neljän hengen hyttiin. Silja-tädiltä karisi kylläkin ATK:ta hakatessa palveluhenkisyys kokonaan, ja hyvästijättö meni lähes sanatarkasti: "Toivottavasti meillä kahden hengen hytit riittää. Tuossa on laiva, menkää nyt."

Tarinan opetus: Jos ei osaa vaatia, kusetetaan silmään. Ja jos vaatii sen, mistä on maksanut, voi palvelu huonontua. Ensi kerralla laitetaan kyllä mukaan haamumatkustajia, niin ei tarvitse tästäkään kärsiä.

"Paperinne, olkaa hyvä"

Porukan nuoriso ei päässyt lautalle näyttämättä papereitaan. Tämä koski erityisesti Tapduckia, mutta myös 1971 syntyneeltä Juhakn:lta kinuttiin ikää. Mitä hän ei osannut sanoa, sanoipa syntymävuotensa, mitä lautan setä suuresti hämmästeli.

Muut osasivat tässä vaiheessa vielä käyttäytyä yli 4-vuotiaille sopivalla tavalla eivätkä joutuneet sen tarkempaan syyniin.

Promenade-hytit

Pienen korttipelisession jälkeen pääsimme sitten lauttaan ja jaoimme hytit keskenämme: Leopold ja Albert omaan hyttiinsä haamu-Mellonin kanssa; Ee11, Barley ja Akuo toiseen; Tapduck, Raz, Spoo ja Cartagia kolmanteen; ja sitten kerrosta ylemmäs Jhsa, Sumppi ja Juhakn (oikeilta nimiltään Janne, Juha ja Juha, eli J&J&J).

Promenade-hytit olivat tavallista tasoa: 8. kerroksesta näkymä kävelykadulle ja isolle videomonitorille, josta tuli sairaan huonolla kontrastilla murheilua. Pikkupöytä oli tavalliseen tapaan tahmea - ihmetyttää, mistä tuommoista tahmeaa keltaista metallia oikein saa, kun sitä riittää joka ruotsinlautalle.

Captain's Grill

Oli siis aika syödä, ja kun Jhsa oli jo aikoja sitten suunnitellut syövänsä pihvin Captain's Grillissä, ja kun muilla ei ollut sen parempia suunnitelmia, seurasimme mukana. 12 hengen pöytiähän heillä ei juuri ollut, mutta kun ottaa 8 hengen pyöreän pöydän ja liittää siihen pienen kahden hengen neliöpöydän ylimääräiseksi nökönököksi, alkoi homma sujua. (Tiesitkö, että nökö on vanhan Suomen kielitoimiston suosituksen mukaan bitin virallinen suomennos).

Sumpin ja Leopoldin 250 gramman pihvien mukana tulleet "perunat" paljastuivat myöhemmin vehnästä tehdyiksi tortelliineiksi (tjsp). Ihan hyviä ne silti olivat, vaikka oliivit olivatkin megasuolaisia.

Tarjoilija sekosi kokonaan ruuissamme laskun maksuun mennessä, joten saimme kerrata syömämme tarkkaan. Lopuksi summat kuitenkin täsmäsivät, saimme maksettua ja siirryimme seuraavaan vaiheeseen.

Jaska, part 1 of 2

Sitten oli Jaska. Leopoldin ja Albertin hyttiä vastapäätä oli oikea kunnon juomalaulu, jossa Jaska n. 37 vuotta (hän ei näyttänyt päivääkään yli 55-vuotiaalta!) oli päättänyt tulla vetämään päänsä täyteen oikein urakalla. Sitä mölinää riitti sitten koko yöksi ja aamullakin ne jotenkin pääsivät epäinhimilliseen aikaan ylös. Niinpä L ja A eivät paljoa nukkuneet sinä yönä.

Ota kunnon pohjat, se tulee halvemmaksi

Tax Freet tuli sitten ostettua, ja luottokortilla varustetut ostivat tietenkin kaupan tyhjäksi - tai ainakin Leopold, joka keräsi kolmen vuoden varaston makeita liköörejä. Sitten pääsimmekin kaikki 12 samaan hyttiin, jossa testattiin Kopparsbergin erinomaista siideriä, kuunneltiin poppia ja pelattiin hetki korttia. Päästiinpä samalla teologiseen väittelyyn siitä, onko päärynäsiideri siideriä ollenkaan, vai hyväksytääkö vain omenasiideri. Leopoldin ja Albertin päärynäsiiderikanta osoitti vahvuutensa seuraavana aamuna, kun huomattiin, että pariin omenasiideritölkkiin oli jäänyt pohjia, kun taas kaikki avatut päärynäsiiderit oli horittu tyhjiksi asti.

Tiedoksi: Neljän hengen promenade-luokan hytin ilmanvaihto ei riitä 12:lle hengelle. Eikä kunnolla edes 6:lle. Sama koskee roskista, joka tuli täyteen ja ylikin jo menomatkalla.

Albertin teoria: Alipainevessat toimivat äänenpaineella. WHOOSH-ääni vie kamat mennessään.

Atlantis-baari ja Hehkutikku^(tm)

Oli siis aika siirtyä ulkomaailmaan tutkimaan, mitä lautalla tapahtuu. Takaosassa aneeminen trubaduuri veti Yesterdaytä ja muita hieman tapettuja kappaleita, ja etuosan tanssijuottolassa taas oli muuten tylsää orkesterimusiikkia. Koska diskouteekki ei kuitenkaan vielä ollut auki, jämähdimme Ten Forwardiin.

Baarissa monilla - etenkin lapsilla - oli pimeässä hohtavia tikkuja, mikä tietenkin sai ryhmämme kollektiivisesti kateelliseksi. Ongelman osittaisratkaisuun pääsi Raz kysymällä seuraavassa tilauksessaan:

Raz: "Missäs näistä tulee semmonen tikku mukaan?"
Myyjä: "Shining Silja."
Raz: "No Shining Silja sitten, kiitos."

Raz saikin sitten puolustaa sinistä hehkutikkuaan kateellisten hyökkäyksiltä koko loppuillan.

Zocalo

Jossain vaiheessa iltaa huomattiin, että monessa paikassa lauttaa oli outoja kylttejä, joissa luki PROMENADE. Koska sarja oli väärä, Harkittiin, että Tukholmasta pitäisi ostaa pahvia, sinitarraa ja mustaa tussia ja tehdä kylttien päälle uudet, joissa lukisi ZOCALO.

Disco ja Leopold 18 vuotta

Leopoldin haettua ilmaiset korvatulpat Infosta (ei ole sattumaa, että eräät kuulevat 50 Hz:n television vinkunan oven läpi vielä 30-vuotiaana) olikin aika siirtyä discon puolelle. Siellä oli soittama joku hemmetin Dj Mixu, joka hyvin pian uudelleennimettiin Dj. Kädeksi, koska miehellä ei tuntunut juuri olevan tajua siitä, miten ihmiset pidetään tanssilattialla. Esimerkiksi neljän hitaan laittaminen soimaan siksi aikaa, kun menee itse juomatauolle ei ole hyvä idea kovin montaa kertaa illan aikana. Etenkään, jos ne kaikki neljä hidasta ovat Senile Dionia.

Osa väestä ujosteli, mutta pienen potkimisen jälkeen urheita weepeitä saatiin tanssilattiallekin. Kävipä jopa niin, että kolme amerikkalaisvalmisteista nuorta naista kutsui Leopoldin tanssimaan kanssaan. Tosin innostus laski hiukan siinä vaiheessa, kun he kysyivät ikää, ja arvuuttelun jälkeen (arvaus: 18 vuotta) Leopold paljastuikin lähes kaksi kertaa niin vanhaksi kuin 16-vuotiaat neidot.

Päivä oopp^H^H^H^HTukholmassa

Cosa Nostra

Tukholmassa olikin sitten Mellon-täti setiä vastassa ja valmiina johdattamaan heidät Cosmo Novaan, jossa on kutakuinkin Euroopan suurin IMAX-teatteri, ja joka heti nimettiin uudelleen Cosa Nostraksi. Sinne mentiin katsomaan Den blå planeten (sic) -nimistä esitystä, joka sittemmin paljastuikin hyväksi valinnaksi, etenkin kun kielitaidottomammat eivät ymmärtäneet opettavaisen tarinan kaikkia vivahteita, vaan saivat tyytyä kauniisiin maapallonkuviin.

Koska meitä oli nyt täysi tusina (Sumppi oli ikävä kyllä äkillisen ja alkoholiin liittymättömän taudin kourissa), tarvittiin tiukkaa johtoa, ettemme hajoa metroon kuin kanaparvi. Siispä Mellon otti värikkään sateenvarjon, joka pian nimettiin johtajan sauvaksi, ja johdatti muut Cosa Nostraan. Mellon taas nimettiin The Oneksi ja niinpä muut pääsivät käyttämään Zarthrasin Babylon Squaredin legendaarisiksi suomennettuja lausahduksia, kuten: "Kukaan ei johda meitä, ja me seuraamme."

Cosmo Novan valkokangas oli yhtä suuri kuin ennenkin, 760 m², ja äänitehoksi mainostettiin 15 kW (Albert: "Eikös se ollutkaan valotehoa?"). Filmi oli kaunis, ja kuvan laatu filmillä, jonka pinta-ala on kutakuinkin kymmenkertainen tavallisen elokuvan 35-milliseen moskaan verrattuna, oli vallan mainio. 40 markkaa voisi käyttää tyhmempäänkin. Tosin tuon esityken jälkeen kotona möllöttelevä nuhapumpputelevisio vaikutti kovin pieneltä.

Bonusananas

(Vasemmalla Ee11, oikealla Raz.)

Pikaisen Megassa käynnin jälkeen (löytyi mm. Nordmania) oli taas nälkä, joten lähes koko porukka paineli Gamla stadenissa ravintolaan, jossa tilattiin pitsat.

Tosin yleinen kädettömyys ja kommunikaatio-ongelmat saivat aikaiseksi sen, että Leopoldille ja Mellonille toimitettiin kummallekin vain puolikas pitsaa, koska tarjoilijasetä ei ollut tajunnut, että haluttiin kaksi samanlaista. Tämä kääntyi tietenkin voitoksi siinä mielessä, että jaetun pitsan tilalle tehtiin vielä uusi, ja vaikka normaalissa pitsassa on yksi ananasrengas, oli alkuperäisissä puolikkaissa molemmissa oma ananasrenkaansa.

Loppusaldo: yksi ylimääräinen ananasrengas, voitto ja nökönökö!

Levykaupat

Levykauppoja kierreltiin useitakin, mutta yllättävän huonolla menestyksellä. Mega oli kallis ja Leopold osti sieltä pari Nordmanin tarjouslevyä jotka olisivat olleet vielä paremmissa tarjouksissa muualla, Skivhusetistä Rasisten valjekset saivat levyn mieheen, ja vaikka progekauppa Progress Recordsista lähesteinihevinuoriso kuolasikin äänekkäästi, levyjä tarttui sieltäkin vain yksi matkaan. Jotain jupinaa kuului jo tässä vaiheessa matkakassojen loppumisista.

Yleistä notkumista ja hämmästyttävä tapaaminen

Kaupunkia sitten kierrettiin, ja tulipa joku Leopoldiin ihastunut ehkä nelikymppinen setä hankaaman tämän päätä huutaen: "Ronaldo!" Mies oli ilmeisesti joissakin potkupallofanivaatteissa, joten päättelimme Ronaldon olevan potkupalloilija jossakin. (Tunteeko kukaan lukija? Saa vihjata vaikka irkissä.)

Porukka oli nyt hajonnut jo kolmeen osaan ja parhaiten kaupungin tunteva Mellon halusi iltapäivällä kolmen maissa alkaa jo löytää kadonneita lampaitaan Leopoldin kanssa. Tämä tulisikin onnistumaan ja hämmästyttävällä tavalla, joka kertoo jotain Stockholmin todellisesta koosta ja asukasmäärästä:

Sergelstorgetilla Leopold ja Mellon törmäsivät ensin Jannen, Juhan, Akuon ja Barleyn ryhmään. Ennen kuin tapaamiskeskustelu ehdittiin käydä loppuun, ilmestyi paikalle Mellonin isä, ja siihen mennessä kun päästiin torin alla olevaan Åhlensiin, löytyivät loputkin ostamasta marsipaania. (Albert kieltää aikoneensa ostaa marsipaania, mutta totuus on tuolla ulkona ja hilipatipippan ja ohhohhoo.)

Kun koko sakki oli taas kasassa, siirryttiin taikaisin lautalle.

Paluumatka

Saunan valtaus

Saunominen alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, ja niinpä sinne siirryttiinkin edelleenkin enemmän tai vähän kipeää Sumppia lukuun ottamatta. Saunassa olikin lämmintä, joskin intiimiasiat olivat jokseenkin oudosti hoidettu: kun miesten pukuhuoneen oven avasi, käytävältä näki aivan hyvin puoleen pukuhuoneeseen ja miesten saunasta oli kannelle näyttävät kaksi kokovartaloikkunaa, joista olisi nähnyt hyvin saaristoa, mutta josta kannella kävelevät neidot myös kurkkivat uteliaina sisälle. Paras oli kuitenkin yleisiin tiloihin sijoitettu vessa, jonka ikkunasta sisälle katsomalla näki aivan hyvin, kuka pöntöllä oikein puhisteli.

Pienet porealtaat olivat tietenkin kovin varattuja, mutta kukapa voisi kauaa vastustaa, kun 12 nörttiä asettuu samaan altaaseen. Näin saimme siis vallattua itsellemme yhden altaista ja vain yksi keski-ikäisempi nainen viihtyi vähän aikaa seurassamme.

Voitto ja nökönökö!

Jaska, part 2 of 2

Paras voitto ja yksi matkan kauneimpia näkymiä oli nähdä, kuinka Jaskan kaveria kävelytettiin kahden henkilökuntalaisen otteessa kolmannen seuratessa perässä. Paluumatkan Jaska olikin ystävineen ihan hiljaa, ainoastaan käytävällä oli siellä täällä limaista nuuskaa.

Kravattijako

Albert, Mellon ja Leopold joutuivat merkillisen tapahtuman kohteeksi, kun heidän hyttikäytävällään tuli vastaan kolme vähän vanhempaa ruotsalaismiestä, jotka paloivat halusta päästä eroon kolmesta kohtuuhienosta, muttei kuitenkaan pahasti kokaiinille haisevasta kravatista. Pienen hämmentelyn jälkeen Leopold, Albert ja Spoo ottivat hämmentyneenä kravatit, jotka vaikuttivat vallan hyvälaatuisilta. Ryhmäkuvassa Albertilla on Leopoldin uusi kravatti, Ee11:llä on Albertin uusi kravatti, ja Spoo käyttää omaa uutta kravattiaan.

Skinheadin hyökkäys

Outo näky kohtasi matkalaisemme: outo ja erittäin vähän Leopoldia muistuttava skinhead maksoi idioottiveroa pelaamalla hedelmäpeliä. Cartagian olisi pitänyt tietää, ettei tuommoiselta tyypiltä pidä pyytää kampaa lainaan.Eikä se kamman kysely, mutta oliko aivan pakko alkaa selittää kasvien oikeudesta elämään ja pitkien hiuksien lykkyä parantavista vaikutuksesta?

Huonostihan siinä sitten kävi ja vain megakuvaajamme, joka muuten on kuulun uusiseelantilaisen Colin McKenzien jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, sai pidettyä hermonsa kylminä ja ikuisti tämän poliisitutkintaan johtaneen kuvasarjan. Tällä hetkellä poliisit tutkivat, käyttikö Cartagia tapojensa vastaisesti tahallaan silmälaseja haavoittaakseen skinhead-parkamme rystysiä.

Ryhmäkuvat

WP:t otattivat itsestään myös ryhmäpotretin, jota voi ihailla tässä. Henkilöiden järjestys on sama kuin aiemminkin nähdyssä versiossa samasta kuvasta. Muista klikata kuvaa, jolloin saat WP:t näyttämään entistäkin suuremmilta.

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy myös toisena vasemmalta kebabbia ensimmäisen kuvan oton aikana hulluna horinut ja näin ollen siitä myöhästynyt Juhakn.

Hajanaisempaa illanviettoa

Paluumatkan iltaa vaivasi Jaskan ja muiden unta häiritsevien seikkojen takia pienehkö väsymys, joten kertaamme matkan huipputapahtumat lyhyesti tässä:

Tapduck, Spoo, Cartagia, Raz, Sumppi, Jhsa ja Akuo maistelivat Joe's baarissa jänniä juomia. Scrumpy Jack's -siideri keräsi raadilta häröyspisteitä. Suunnilleen sama porukka jatkoi matkaa kebabille ja huomasi onnettomien muovihaarukoiden menevän helposti rikki. Vain Sumpin fork() ei failannut, mutta Sumppi ei olekaan koodaaja.
Mellonia tanssimaan käytävällä yrittäneet nuoret englantia puhuneet miehet tekivät nopean haihtumistempun nähtyään Leopoldin kaljun ja tämän mordenmaisen ystävällisen hymyn.
Baarissa oli kuuluisa tupakoiva blondi, jota kukaan ei uskaltanut hakea viimeiseen tanssiin, vaikka tämän poikaystävä olikin mennyt muualle örveltämään.
Tumma neitonen yritti piilotella Juhakn:n selän takana, koska oli sanonut kavereilleen menneensä nukkumaan. Ilmeisesti tämä oli sama kuin myöhemmin mainittu humalainen neitonen, joka tuli istumaan mm. Juhakn:n seuraan ja joka sanoi että oli jo luvannut mennä nukkumaan vaikka kuinka monta kertaa. Myöhemmin illalla se nähtiin ilmeisesti sen saman oman miehensä kanssa taas samassa paikkaa.
Leopold, Albert ja Mellon luusasivat ja painelivat ensimmäisinä hyttiinsä nukkumaan, kaksi ensimmäistä Jaskan ystävällisesti valvottamana ja viimeisin tylsistyneisyyttään ja myötätunnosta.
Barley ja Raz pitivät yllä discohain mainettaan palaamalla vasta sulkemisaikaan hytteihinsä. Hyvää rytmittämistä, sano!
Kun toinen pikkupöytä palautettiin MelAlLeolasta hesalaisille (hes.huom: "espoolaiset") aamusella, oli sen päällä vielä roskikseen mahtumattomat siideritölkit. Nähdessään tölkkivuoren Rasisten sieniäsyöneiden veljesten ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Loppukommentit

Mitä opimme matkasta? Noh, ainakin se, että WPt osaavat juoda. Nimittäin niin, että seuraavana päivänä on toimintakunto tallella eikä kenelläkään mene örvellykseksi. Tämä opetukseksi myös teille nuoremmille: ei kannata vetää viinaa niin paljoa, että pannu keittää yli. Itse asiassa, viinaa ei välttämättä tarvitse ottaa lainkaan, ja rähinäviinaa ei koskaan.

Lopputulos on kuitenkin, että matka oli aivan hyvä, ja että joskus pitää taas tavata.

Vaan koska on seuraava risteily? Saapa nähdä, kovasti on harkittu uutisryhmän sulkemista SiL:in aikaan vuonna 2000. >:-)

Noh, ehkei kuitenkaan tosissaan juuri tuolloin... Mutta muistakaa aina: Nökö nökö nökö nökö nökö nökö nökö nökö nökö (virallinen tapa on yhdeksän nököä, sillä yhdeksän on kolme kertaa kolme, ja kolme taas on minbaareille pyhä luku).

- Leopold